Sivutiellä

Parisen vuotta sitten ihastuin Minna Rytisalon Lempiin . Ylistin häntä tuolloin näin:  Rytisaloa on kiitettävä kauniista, liukuvasta ja soljuvasta kielestä. Kirjailijan tyyli on aforismimainen, ja monta virkettä voisi tästäkin teoksesta poimia muistiin. Lempi solahtaa sujuvasti nykyiseen, sota-aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen ja tarjoaa siihen jotakin persoonallista ja kaunista. Väistämättäkin innostuin, kun kuulin, että Rytisalon toinen teos käsittelisi kenties Suomen kuuluisinta feministiä, Minna Canthia.  Rouva C.  ei kuitenkaan vetänyt minua puoleensa Lempin  tavoin. Ostin sen innokkaana heti kirjan ilmestyttyä, mutta teoksen aloittaminen viivästyi viivästymistään. Olin odottanut teosta yhdestä  Suomen ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista, teosta feminismistä, kannanotoista ja poikkeuksellisen rohkeasta naisesta. Mitä sain käsiini? Teoksen, jossa kirjailija-feministi typistyy pääasiassa äidiksi ja vaimoksi.  Rouva C. on kyllä siev...

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoista suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa S&S 2018 278 s. Pisteitä: 4/5 Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa jatkaa menestyvistä tytöistä kertovien kirjojen sarjaa. 70 itsenäistä naista -  ja Bad Girls  -tyyppisissä teoksissa ideana on, että ne nostavat esiin niitä historiamme naisia, jotka ovat menestyneet ja rikkoneet sukupuolirajoja. Kuten aiemmissa postauksissani olen nostanut esiin, konsepti ei ole ongelmaton, sillä useimmat teokset esittelevät suurimmaksi osaksi valkoisia, sukupuolinormatiivisia ihmisiä.  Myös Salmisten teoksessa valkoisuus korostuu. Ruskeita tyttöjä esitellään vain muutama - esimerkiksi Koko Hubara ja Nasima Razmyar. Joukkoon mahtuu myös yksi saamelainen, mutta esimerkiksi romaninaisesta en ole vieläkään lukenut. Myöskään vammaisia naisia ei teoksessa esitellä.  Toisaalta Salmisten teos onnistuu sellaisissa asioissa, mi...

Ann Shen: Bad Girls Throughout History Chronicle Books 2016 224 s. Pisteitä: 2/5 Historian merkkihahmoista kertovia teoksia ilmestyy kauppoihin ja kirjastonhyllyille kiivaaseen tahtiin. Vastikään lukemani Itsenäisiä naisia ei vakuuttanut minua, ja myös 50 Queers who changed the world   -teoksessa oli omat ongelmansa. Siitä huolimatta suhtauduin positiivisesti Ann Shenin teokseen Bad Girls Throughout   the History . Aika pian kävi kuitenkin selväksi, että tässä sisarteostensa kaltaisessa merkkihenkilökirjassa ei ollut paljoakaan sellaista, mistä olisin nauttinut.  Tässä viisi huomiota, jotka feministisenä lukijana tein teoksesta:  Shenin journalismi ei vakuuta  Merkkihenkilöitä esitteleviä teoksia luettaessa on huomioitava, että kyse on journalistisista teoksista: henkilöiden esitteleminen on vaatinut valtavan työn perrehtymistä, tiedon etsimistä ja sen referoimista. Lukijalle täytyy luoda tarpeeksi kattava muttei kuitenkaan rönsy...

Minun ei oikeastaan pitänyt tarttua Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 -romaaniin. Se ei kiinnostanut minua monestakaan syystä: sen ulkoasu kertoi liiallisesta miehisyydestä, enkä useinkaan viihdy historiallisten romaanien parissa (Paula Havaste tekee poikkeuksen). Päätin antaa ennakkokäsityksilleni periksi, kun kuulin, että kyse on vuorovaikutteisesta romaanista, jossa lukija saa tehdä valintoja päähenkilön puolesta. Konsepti kiinnosti minua, ja päädyin lukemaan teoksesta neljä erilaista tarinaa, jotka kaikki kytkeytyvät sisällissotavuoteen. Lukijana pääsee valitsemaan itselle hahmon ja muutaman taustatiedon. Kaikki tarinat alkavat siitä, että lapsi huutokaupataan johonkin perheeseen. Lapselle voi valita realistisen, onnellisen tai murheellisen tarinan, mikä heijastuu hahmon kohtaloon.  Kuinkas sitten kävikään:  1. lukukerta: Olen Matti, romanipoika, joka kaupataan Häyristen tilalle. Valitsen murheellisen tarinan, joka kääntyykin nopeasti traumaattiseksi. Eksyn kot...

Lähes sata vuotta piti odottaa. Lähes kokonainen vuosisata on ehtinyt kulua, ja yhä vieläkin vallitseva kerrontatapa on maskuliininen. Sota nähdään maskuliinisena miesten kokemuksena, jossa sisukkaat, isänmaalliset Suomen soturit pelastavat kotimaansa. Historiankirjoituksessa jalustalle nostetaan useimmiten vain miehet - tämän osoittaa viime vuonna julkaistu, Mauri Kunnaksen kehuttu lastenkirja Koiramäen Suomen historia . Historiankuvauksessa toistetaan usein samoja kerronta- ja näkökulmatapoja, joihin on vuosikymmenten ja -satojen aikana totuttu. Kritiikki on aiheellista: sota ei koskettanut pelkästään miehiä, eivätkä ainoastaan miehet suojelleet Suomea. Reetta Laitisen toimittava sarjakuvakokoelma Sisaret 1918 vastustaa perinteistä, maskuliinista kerrontatapaa. Suomalaisten sarjakuvataiteilijanaisten piirtämä, tositapahtumiin perustuva kokoelma nostaa keskusteluun ne äänet, jotka sisällissodasta on usein vaiennettu. Sisaret 1918  -kokoelman kymmennen tarinaa käsittelevät vuotta...