Sivutiellä

  Rachel Cusk: In the fold Fber & Faber 2019 (2005) Paikka, tila ja syrjä ovat Cuskin romaaneille tyypillisiä teemoja, ja olen kirjoittanut niistä aiemmin täällä. Myös In the fold on monella tapaa paikkaan keskittyvä kirja. Romaanin minäkertoja Michael on opiskeluaikoinaan tutustunut Adamiin ja tämän yleelliseen lammastilakotiin englantilaisella maaseudulla. Vuosikymmentä myöhemmin hän palaa Adamin luo auttaakseen tätä lampomiskiireissä. Adam on joutunut tilatöihin isänsä sairastuttua, eivätkä muutkaan perheenjäsenet ole entisellään.  "At my age, you had to belong somewhere, even if it was on Lisa's train", Adam kuvailee. Ihminen etsii paikkaansa, ja keski-iässä pitäisi olla vakiintunut, asettunut aloilleen. Paikka, place, liittyy In the foldissa olennaisesti ihmisen yhteiskunnalliseen paikkaan, jota Cusk henkilöhahmoillaan tutkii. Nuori Michael ihailee Hansburyjen yleellistä elämää mutta saa sittemmin huomata myös kulissit.  Sana place esiintyy kirjassa usein ja kiin...

  Raisa Lardot: Pikku äiti  WSOY 2003 Pikku äiti alkaa äidin hautajaisista. Romaanin minäkertoja aistii, ettei äiti edes haudan takaa halua häntä lähelleen. Suru ja kauna kietoutuvat toisiinsa. Pikku äiti on yritys hahmottaa tarinaa edesmenneelle äidille, joka oli yhtäältä väkivaltainen ja pelottava, toisaalta vakavasti traumatisoitunut, muiden kaltoinkohtelema nainen. Lardot käsittele romaanissaan taitavasti sekä äitiyttä että tyttäryyttä. Tyttäryys painottuu teoksen ensimmäisessä osassa, jossa minäkertoja kuvaa tuntojaan väkivaltaisen, vähättelevän, mitätöivän äidin lapsena. Tähän osioon uskon monen voivan samastua. Minä laitoin muistiin lukuisia kohtia, mm. tämän: Jo romaanin alussa ilmenee, ettei minäkertoja tiesä äidistään paljoakaan. Tämä on vain ynähdellyt yksittäisiä asioita elämänhistoriastaan. Niinpä minäkertoja ottaa kuvittelun osaksi historiansa hahmottamista. Tapahtuiko näin vai näin? Minäkertoja haluaisi tietää ja muistaa, mutta äiti vetää suun viivaksi. Romaanin...

  Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki WSOY 2022 "Me painimme Kajan kanssa eri sarjoissa, hän oli ylivertainen, ja minä purin häpeästä poskeani. Odotin, milloin asia valkenisi hänelle." Olin jo palauttaa Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki -romaanin (WSOY 2022) kirjastoon, mutta haikeankaunis kansi (graafinen suunnittelu: Anna Makkonen) sai minut jättämään kirjan hyllyyn. Olihan minulla kaunis kuvakin otettu, ehkä kannattaisi siis lukea kirja, jonka takakansi mainitsee vaietut asiat ja valtasuhteet. Sukella silmät auki on useassa aikatasossa etenevä romaani. Nykyhetkessä Maria on kirjoittamassa teosta kuolleesta isästään. Maria ja tämän tytär Inka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan, jossa meri velloo lähellä eri tavalla kuin sisävedet kotona. Tanskassa Marian mieleen juolahtaa outoja kuvia ja tuntemuksia siitä, että hän on ollut siellä aiemmin. Entä kuka on se toinen lapsi, jonka edesmennyt isä päiväkirjoissaan mainitsee? Lähteenmäen kieli on herkkää ja kaunista...

Etaf Rum:  A Woman Is No Man HarperCollins Audiobook 2019 Lukijat: Ariana Delawari, Dahlia Salem ja Susan Nesmai Pisteitä: 4/5 Etaf Rumin esikoisromaani A Woman Is No Man on upea, koskettava tarina kolmen sukupolven naisista. Palestiinalainen Isra naitetaan Adamille ja lähetetään tämän perheen mukana Yhdysvaltoihin. Toiveet rakkauden saamisesta ja uuden perheen hyväksynnästä katoavat nopeasti, kun Isralle syntyy vain tyttäriä. Adamin äiti Fareeda hallitsee kotia, eikä Amerikka tarjoa naisille sitä vapautta, jota Isra siltä salaa toivoi. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin, 2000-luvun loppupuolella, Isran esikoistytär Deay saa tietää perheensä tragedioista. Palestiinalais-amerikkalaisena nuorena hän on kahden kulttuurin välissä ja joutuu vastakkain myös isoäitinsä Fareedan kanssa.  Rumin romaani kuvaa koskettavasti naisia, joiden kohtaamat traumat välittyvät sukupolvelta toiselle. Patriarkaattinen kulttuuri, jossa tyttäriä ei ole arvostettu, on jättänyt jälkensä ...

Ole sinä tyttö, ole aina samaa väriä seinien kanssa, ja muista hymyillä kuin olisit valokuvattavana. Olkaa te poikia, tehkää mitä tykkäätte, mutta älkää koskaan itkekö, älkää kuunnelko muita, älkää näyttäkö heikkoutta.  Opettaja jakaa rooleja kuin joulukuvaelmassa. Pahinta on, että minäkin alan uskoa siihen. Minut kasvatetaan rooliin ovelasti, painettuun sanaan vetoamalla: Tämä on biologiaa. Tämä on totta.   Sain vinkin Essi Tammimaan romaanista Paljain käsin , kun kyselin Instagramissa seuraajien suosituksia äitiyskuvauksista kirjallisuudessa. Vinkki oli mitä mainioin, sillä Paljain käsin  puhutteli minua monella tavalla. Se on feministinen kuvaus naiseudesta ja naiseksi kasvamisesta, sukupuolirooleista ja -odotuksista, yhteiskuntaluokan ja sukupolvitraumojen vaikutuksesta.  Tammimaan romaanissa on jotain samankaltaista kuin vaikkapa Saara Turusen Rakkaudenhirviössä . Molemmat kuvaavat vaikeita äiti-tytärsuhteita, sitä, miten äitien kipupiste...

Helmi Kekkonen: Suojaton Siltala 2014 Kansi: Satu Ketola 159 s. Pisteitä: 4/5 Helmi Kekkosen kolmas romaani Suojaton on kaunista mutta haikeamielistä luettavaa. Suojaton kuvaa Isan elämää kahdessa aikatasossa: nykyhetkessä, jossa jokin on mennyt pieleen, ja menneessä, jossa tytön kasvua kuvataan äidin näkökulmasta. Paljastuu, että Isa on jo lapsena vähän erilainen kuin muut: vähäsanainen, pohtiva, etäinen, läheisyyttä karttava. Ympäristö ei oikein osaa vastata hänen tarpeisiinsa, minkä takia nuorena Isa nauttii huomiosta, jota saa vähän turvattomimmiltakin ihmisiltä. Helmi Kekkosen Suojaton-romaania kuvaillaan monessa paikassa nuoren, joukosta poikkeavan tytön kasvutarinana, mutta minulle kirjassa tärkeäksi nousi erityisesti sen äitikuvaus. Osa luvuista kerrotaan Hannelen, äidin, näkökulmasta. Kuten omaelämäkerrallisessa teoksessaan Olipa kerran äiti, myös Suojattomassa Kekkonen tuo esiin äitiyteen liittyviä ristiriitaisia tunteita. Kun lapsi ei kehity samalla tavall...

Vigdis Hjorth: Perintötekijät S&S 2019 (2016) 379 s. Suom. Katriina Huttunen Kansi: Elina Warsta Pisteitä: 5/5 Kun ihmiseen sattuu, hänestä ei tule kilttiä. Kun ihmiseen sattuu, yleensä hänestä tulee ilkeä. -- Vaatii kovaa työtä tehdä kärsimyksestä mitään sellaista mistä on hyötyä kenellekään, varsinkaan kärsivälle itselleen.   Toisinaan, joskus, kirja löytää luoksesi hetkellä, jolloin tarvitset sitä. Kirjan ei tarvitse käsitellä sitä, mitä itse käy elämässä läpi - riittää, että teos koskettaa jollakin tasolla. Toisinaan se on kieli, toisinaan sisältö, toisinaan se, mitä teoksella halutaan sanoa.  Vigdis Hjorthin Perintötekijät  on minulle teos, jonka luin juuri silloin, kun minun tarvitsi lukea se. Norjalaisen Hjorthin tähänastisena pääteoksena pidetty romaani kertoo perheestä, jolla on salaisuuksia, perheestä, joka on piilottanut salaisuuksia vuosikymmeniä. Romaanin minäkertoja on Bergljot, noin 50-vuotias nainen, joka joutuu kohtaamaan perh...

Anni Blomqvist: Tie myrskyluodolle Gummerus 2011 (1968) Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä Pisteitä: 4/5 Tie myrskyluodolle  on minulle tärkeä kirja. Se muistuttaa minua ensimmäisestä opettajavuodestani, jolloin eräs oppilaani luki kirjan äidinkielen työtään varten. Oppilas yllättyi positiivisesti: vaikka kirjan alku ei ollut kiinnostava, tarina vei hänet lopulta mukaansa. Minulle kävi samoin. Myrskyluoto -kokoomateos on ollut hyllyssäni jo vuosia, ja valitsin sen vuoden alussa yhdeksi hyllynlämmittäjäkirjaksi, jonka haluaisin lukea vuoden aikana. Tämä Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseenkin sopiva klassikko on myös yksi äitini suosikeista. Olen arvellut teosta pitkäpiimäiseksi, mutta jälleen kerran klassikkoennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi. Tie myrskyluodolle  ei varmaankaan ole kaikkien juttu, mutta minua ihastutti vanhanajan elämän kuvaus, saaristolaiselämä ja nuoren tytön kasvutarina. Maija kihlataan jo varhain Jannelle, vaikka...

Edwidge Dandicat: Breath, Eyes, Memory Abacus 1994 234 s. Pisteitä: 4/5 Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa.  Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan.  Breath, Eyes, Memory  rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teok...

Mariama Bâ: Pitkä kirje Kirjayhtymä 1981 (1980) Suom. Annikki Suni Pisteitä: 4/5 Löysin senegalilaisen Mariama Bân ja hänen teoksensa Pitkän kirjeen , kun etsin luettavaa 80-luvulta. Bân esikoisteos Pitkä kirje  on kirjeromaani, jossa leskeksi jäänyt, aviopuolisonsa hylkäämä nainen uskoutuu suruajastaan kirjeitse. Bâ tunnetaan feministinä ja sukupuoliroolien kyseenalaistajana, ja myös Pitkä kirje on vahvasti feministinen teos.  Romaanin minäkertojaa, Ramatulayeeta, on kohdannut suru: pitkäaikainen aviomies Madu on kuollut. Kertoja ei kuitenkaan koe surua pelkästään kuolemasta, sillä Madu on asunut jo pitkään muualla toisen, nuoremman vaimonsa kanssa. Tilanne, jossa nuorempi nainen on syrjäyttänyt vanhemman naisen, on kertojalle raskas ja saanut tämän pohtimaan feministisiä kysymyksiä.  Bân romaani on kantaaottava: se osoittaa tiukasti ja suoranaisesti kohtia, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Näistä yksi on kertojan vanhentuneeksi nimeäm...

Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti Siltala 2019 249 s. Pisteitä: 5/5 Onko tosiaan mahdollista, että edelleen yksi suurimmista tabuista tämän aiheen äärellä on äidin kokemat negatiiviset tunteet? Sen myöntäminen, että äitinä oleminen ei aina olekaan iloa ja valoa ja onnea, että niin sanotuissa tavallisissakin olosuhteissa äidit väsyvät ja hermostuvat, tuntevat lohduttomuutta ja yksinäisyyttä, puhumattakaan erityistilanteista? Että lapsi ei ole mikään itsestään selvä onnentuoja, valmis paketti äidin rakastettavaksi?  Uusimman teoksensa, Olipa kerran äiti  -kirjan, alussa Helmi Kekkonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt raskausaikana sellaista luettavaa, jota olisi uudessa elämäntilanteessaan tarvinnut. Vähitellen mielessä on kypsynyt ajatus siitä, että sellaisen teoksen voi kirjoittaa itse. Olipa kerran äiti  -teoksen luettuani olen varma, että kyse on juuri sellaisesta kirjasta, jota äiti - tuleva tai nykyinen - tarvitsee. Ainakin Olipa kerran äiti  on ...

Luen enemmän kuin ehdin kirjoittaa. Seuraavaksi mitä lyhyimpiä koosteita muutamasta lähiaikoina luetusta teoksesta. Emma Hooper: Koti-ikävän laulut Pohjoisesta kalastajakylästä katoavat kalat, ja ympäristökatastrofi johtaa myös perhesuhteiden rakoilemiseen. Finn haluaa pelastaa sekä perheensä että kalat mutta joutuu luovimaan autioituvassa kylässä yksin. Cora kaipaa irtiottoa. Finnin ja Coran tarina kietoutuu heidän vanhempiensa tarinaan. Hooper kirjoittaa kaunista, hitaasti etenevää, aalloillaan keinuttavaa tekstiä, jota on ilo on lukea. Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika Lehdon runokokoelma saa minut pohtimaan, millaista on arvokas elämä. Kenen elämä on arvokasta? Pitääkö surra naista, joka menehtyy vuorille ja jättää jälkeensä lapsen, vai kenties iloita siitä, että hän on jo saanut elää hyvää elämää? Entä miten arvioida elämää, jota joutuu elämään kuplapallossa? Kaunista, kiinnostavaa runoutta. Reetta Pekkanen: Kärhi Olen innostunut lukemaan runoutta. Kärhi  on kie...

Miira Luhtavaara:  Sinusta roikkuu valoa Teos 2019 96 s. Pisteitä: 5/5 Tämä on töyhtöhyyppä. Tämä siipirikko. Tämä pyrstötähti.  Ja tämä tässä on minun ruumiini! Kas, se on muuttunut täplik- kääksi! Se ei enää heijastele, se pursuaa ja on ottanut itseensä.  En taida haluta uutta, en taida saada mistään enää uutta ruumista, sellaista joka ei olisi jatkuvasti pukenut toisen kenkiä, laittanut ruokaa toisen suuhun, pessyt alapäätä, nostanut tuoliin, leikannut kynsiä, harjannut tukkaa. Ne ovat mustelmia, pieniä koukkuja ja kukintoja, joihin iho on jäänyt kiinni.  Yllä olevassa runossa runonpuhuja on kyllästynyt olemaan äiti. Äitinä oleminen on fyysistä Miira Luhtavaaran runokokoelmassa Sinusta roikkuu valoa,  ja äidiksi tuleminen on fyysinen muutos. Lainatussa katkelmassa runonpuhuja tarkastelee itseään ja huomaa, ettei ole enää sellainen kuin ennen: keho ei heijasta vaan on muuttunut ruumiiksi, ainakin lähes kuolleeksi, ja pursuaa ...

Nina LaCour: Välimatkoja Karisto 2018 (2017) Suom. Leena Ojalatva Kansi: Samira Iravani / Sakari Tiikkaja 232 s. Pisteitä: 5/5 Kaunis kansi ja kustantajan markkinointi yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta saivat minut epäröimättä varaamaan Nina LaCourin romaanin Välimatkoja kirjastosta. Vastikään suomeksi julkaistu teos kertoo Marinista, joka on menettänyt isoisänsä ja paennut muita läheisiä ihmisiään. Hyvälle ystävälleen Mabelille hän ei ole vastannut kuukausiin. Tarina lähtee liikkeelle hetkestä, jolloin Marinin ja Mabelin on jälleen aika kohdata, mutta olennainen osa teoksen rakennetta ovat myös takaumat edelliseen kesään ja sen tapahtumiin.  Välimatkoja  käsittelee ihmissuhteita, niiden läheisyyttä ja niistä etäytymistä. Isoisän kuolema ja sen myötä paljastuneet asiat ovat olleet Marinille niin kova kolaus, ettei hän ole pystynyt lähestymään ystäväänsä. Surutyö on kesken, ja se heijastelee koko romaanista: Marin ei ole pystynyt sulautumaan osaksi opis...

Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä S&S 2018 Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti 206 s. "Miten mahdoton tavoite on, että voisi nähdä itsensä niin kuin näkee toiset, vailla kaunistelua, sääliä, itsevihaa tai neuroottista pikkutarkkuutta. Miten hankalaa on pysyä uteliaana, avoimena ja vastaanottavaisena silloin kun oma katse kohdistuu itseen."   Pauliina Vanhatalon uutuusteos Toinen elämä  käsittelee naisen elämän- ja ikävaihetta, josta ei puhuta tarpeeksi. Millaista on olla keski-ikäinen ja elää vakiintunutta elämää? Mitä tehdä, kun alkaa tuntua sille, ettei elämässä ole juonta, joka kuljettaisi eteenpäin, eikä enää niitä seikkailuja, joita nuoruuteen väistämättä kuuluu? Vanhatalo pohtii teoksessaan suhdettaan perheeseen, harrastuksiin ja kirjoittamiseen.  Runollinen, aforismimainen ilmaisu takerruttaa pohtimaan Vanhatalon viisaita ajatuksia - poimimpa itse joitakin kauniita virkkeitä muistiinkin. Kerros kerrokselta Vanhatalon teos paljastaa naisen, joka el...

Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä Karisto 2008 285 s. Pisteitä: 2/5 Kun tarkistin Goodreadsista, mitä muut olivat pitäneet Anneli Kivelän Uusia tuulia Katajamäellä  (Katajamäki #3) -romaanista, tiuskin mielessäni: en usko! Olin juuri aloittanut maalaisromanttisen chick lit -kirjan, ja Jylhäsalmella salamoi  -teoksen jälkeen kaipasin lisää romanttista luettavaa. Toivoin kovasti, että Kivelän teos sammuttaisi pahimman höpsötyskirjanälkäni - ja tavallaan se tekikin niin. Ainakaan Katajamäelle ei nimittäin tee mieleni palata ihan heti.  Katajamäki-sarjan kolmannessa osassa kaikki viihdekirjallisuuden peruselementit ovat kyllä kohdillaan: on kolmekymppinen naispäähenkilö, joka aloittaa elämänsä uudestaan kipeän eron jälkeen. On yhteisöllinen maalaiskylä, jossa toisista pidetään huolta, ja kaksi komeaa nuortamiestä, jotka Eija-Leenaa liehittelevät. Lisäksi on vaikea äiti-tytärsuhde ja jonkinlainen salaisuus, jota Eija-Leena peittelee.  Näistä el...

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton Tammi 2018, Keltainen kirjasto (2016) Suom. Kristiina Rikman 164 s. Pisteitä: 3/5 Kenties pimeys ja vain oven alta näkyvä kalpea valoviiru ja upean Chrysler Buildingin tähtikuvio saivat meidät puhumaan toisin kuin koskaan aiemmin. ”Ei ihmisistä tiedä”, minä sanoin. ”Ei niin”, sanoi äiti. Olin niin onnellinen. Voi, olin niin onnellinen kun sain puhua äitini kanssa tuolla tavalla! Ilahdun aina, kun kuulen, että Keltaisessa kirjastossa julkaistaan lisää naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Perinteiltään kovin miehinen sarja onkin saanut tänä keväänä uuden naiskirjailijan uutuuden, kun Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton  ilmestyi.  Ohuehko Nimeni on Lucy Barton kertoo nimihenkilöstä, Lucysta, joka joutuu sairaalaan. Siellä hän kohtaa, monen vuoden jälkeen äitinsä, ja vaikka kohtaaminen on tärkeä, välttelevät molemmat naiset menneisyydestä puhumista. Sen sijaan puhutaan yhteisistä tuttavista: siitä, m...

Minna Lindgren: Vihainen leski Teos 2018 246 s.  Pisteitä: 3/5 Hersyvää, hervotonta ja hauskaa - Minna Lindgren on epäilemättä yksi parhaimmista huumorin taitajista. Ehtoolehto-sarjan tapaan myös uusin teos, Vihainen leski, on hihityttävä ja hauska mutta samalla vahvasti kantaaottava romaani. Se oli outo tilanne. Kuin olisin joutunut väärin toimivaan aikakoneeseen, joka heitti minut menneisyyteen mutta sijoitti ihmiset väärin. Tässä minä seisoin, 74-vuotias ei vielä holhottavaksi julistettu nainen, ja yritin pyristellä keski-ikäisten lasteni kuulustelussa kuin teini, joka toi ensimmäisen poikaystävän kotiin, eivätkä vanhemmat halunneet hyväksyä tätä, koska poika oli huonosta perheestä, pukeutui epäsiististi ja suistaisi minut väärillä elämäntavoillaan perikatoon.  Vihainen leski  on romaani Ulliksesta, 74-vuotiaasta leskinaisesta, jonka olemassaoloa yhteiskunta ei kunnolla tunnista. Kuten muutkin vanhemmat naisihmiset, myös Ullis näyttäytyy perheelleen ...

Lapsuudenkotini kirjahyllyssä on levännyt kymmenisen vuotta muun unohdettu kirja. Se on kirja, jonka lukemisen aloitin teini-ikäisenä mutta joka sittemmin jäi kesken. Muistan rakastaneeni Tuulen varjoa  mutta ahdistuneeni sen paikoin jännittävistä juonenkäänteistä. Luin teoksen lukioiässä lähes loppuun saakka, mutta viimeistä ratkaisua en saanut koskaan tietää. Kun viimeksi vierailin vanhempieni luona, päätin, että on aika yrittää uudestaan. Tällä kertaa tempauduin romaanin mukaan, ja voi, miten siitä pidinkään! Tuulen varjo  on monisäikeinen romaani kirjoista, ystävyydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta. Se on myös tarina vallasta, voimasta ja väkivallasta, kostosta. Ruiz Zafon käsittelee teoksessaan monia teemoja mutta kutoo ne yhteen. Tietyllä tavalla Tuulen varjo on kuin elämä: polveileva, välillä turvallisesti etenevä, välillä arvaamaton. Toisinaan lukija eksyy väistämättä Tuulen varjon  sivuihin eikä aavista, mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaanin tapahtumat saavat...

Brian Fiesin mustavalkosarjakuva Mom´s cancer  on koskettava tarina siitä, miten äidin sairastumisen järkyttää koko perhettä. Omakohtainen kertomus alkaa, kun kirjoittaja-kertojan äiti alkaa saada outoja kohtauksia: raajoista menee tunto, ja muisti alkaa pätkiä. Pian käy ilmi, että kyse on pahalaatuisesta kasvaimesta, joka on levinnyt keuhkoista aivoihin. Tupakointi on jätettävä, lääkäri ojentaa.  Mom´s cancer esittelee erään perheen sairaskertomuksen: sen, miten perheenjäsenet kuskaavat äitiä vuorotellen sairaalaan, perehtyvät syöpään itsenäisesti ja koettavat selviytyä kriisistä. Tuttu äiti muuttuu väsyneeksi ja kalpeaksi, eikä äidin ennuste ole kovinkaan kaksinen.  Fiesin piirrostyyli on yksinkertainen ja pelkistetty. Mustavalkoinen, animaatiomainen piirrosjälki sopii teokseen: se toisaalta keventää, toisaalta pakottaa pysähtymään aiheen äärelle. Tekstejä on runsaasti - välillä ehkä liikaakin. Toisaalta Fies onnistuu taltioimaan tärkeitä hetkiä esimerkiksi sil...