Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Huuhka & Tormulainen: Ysärikirja

Essi Huuhka & Aino Tormulainen:  Ysärikirja Atena 2017 174 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hih! Nostalgista. Jäätelöauton tunnus, Rafaelin enkeli, Vili Vilperi ja muumilaulut ovat soineet mielessäni muutaman viimeisen vuorokauden ajan. Essi Huuhkan ja Aino Tormulaisen hurmaava Ysärikirja  on vienyt minut lapsuusmuistoihin ja palauttanut mieleeni paljon sellaista, jota en ole pitkään aikaan muistellut.  Ysärikirja  on yleistajuinen ja helppolukuinen mutta varsin kattava katsaus suomalaisesta 90-luvusta ja sen populaarikulttuurista. Huuhka ja Tormulainen esittelevät vuosikymmenen ihastelluimmat kulttuuritrendit: lelut, pelit, tv-ohjelmat, muodin ja sisustuksen. Tuotteiden ja asioiden tunnistaminen on olennainen osa lukukokemusta: teoksesta saa eniten irti, jos on katsonut televisiosta Hugoa, kiinnittänyt Suosikin julisteita seinälle ja ostanut milleniumhuumassa tuoksupyyhekumeja, joita uusi vuosituhatluku koristaa.  Visuaaliselta ilmeeltään Ysärikirja  on valloittav

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Sammakko 2017 (1997)  Suom. Einari Aaltonen Ulkoasu: Riikka Majanen 242 s. Pisteitä: 4/5 "Ystävystyin Sensinin kanssa epäilemättä erikoisissa merkeissä. Olin siihen aikaan vähän yli parikymppinen ja rytiköyhä. Asuin Gironan lähistöllä ränsistyneessä talossa, jonka siskoni ja lankoni olivat jättäneet minulle muuttaessaan Meksikoon, ja olin juuri menettänyt työni barcelonalaisen leirintäalueen yövartijana, joten minulla oli vaikeuksia nukkua öisin." Olen palannut pitkästä aikaa novellien äärellä. Paluu onnistui mainiosti Roberto Bolanon, chileläisen kirjailijan, puhuttelevalla kokoelmalla Puhelinkeskusteluja.   Novellikokoelman avausosastossa keskeisiksi aiheiksi nousevat taide ja kirjoittaminen. Avausnovelli Senseni on itsetietoinen tutkielma kirjoittamisesta ja siitä, miten kirjeiden kautta voi muodostaa tärkeiltä tuntuvia ihmissuhteita. Toinen osasto tarjoaa rikoksiin ja jännitteisiin liittyviä kertomuksia. Tyyliltää

Hyllynlämmittäjä 1/12: Oryx ja Crake

Margaret Atwood:  Oryx ja Crake Otava 2010 (2003) Suom. Kristiina Drews 487 s. Pisteitä: 3/5 Ikea-kirjahyllymme alkaa ratketa vähitellen liitoksistaan, mikä oli yksi syy sille, että halusin tänä vuonna osallistua Hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Muutamat lahja- ja heräteostoskirjat ovat roikkuneet TBR-listalla vuosia, osa lukioajoista asti. Ah miten tyypillinen lukutoukka olenkaan: kirjoja kertyy hyllyyn enemmän kuin koskaan ehdin lukea. Koska haluan raivata tilaa uusille teoksille, ajattelin hyllynlämmittäjien olevan oiva tapa aloittaa.  Ensimmäinen hyllynlämmittäjä on nyt luettu. Margaret Atwood kiinnostaa minua kirjailijana, ja niinpä tartuin ensimmäiseksi teokseen, jonka kenties todennäköisimmin lukisin: Oryxiin ja Crakeen . Trilogian avausosa on dystopia maailmasta, jonka geenimuuntelu on lähestulkoon tuhonnut: Lumimies, eli Jimmy, on kenties maailman ainoa aito ihminen. Hänen ympärillään pyörii mallinukentapaisia geenimuunneltuja ihmisolentoja, joita Jimmy ohjaa C

Eve Ensler: Vaginamonologeja

Eve Enslerin Vaginamonologeja  on yksi feminismikirjallisuuden kuuluisuuksia. Tämä monologiteos on koostettu yli 200 naisen haastattelusta ja esitetty sittemmin monologina. Teos ottaa vahvasti kantaa siihen, miten naisen kehosta puhutaan: Vaginamonologeissa  vaginoista puhutaan vapautuneesti. Vaginamonologeja  osoittaa sen surullisen tosiasian, että moni nainen ei koskaan opi tuntemaan omaa anatomiaansa tai ei pääse nauttimaan siitä. Vaginaan liittyy paljon kielteisiä kokemuksia: luvatonta koskettelua, menkkojen demonisointia ja yleistä epätietoutta. Vaginalle on vaikea löytää sopivaa sanaa: useimmat muunnelmat tuntuvat epäsoveliailta tai alatyylisiltä. Enslerin teos muistuttaakin lukijaansa siitä, miten vaikea omaan vaginaan on suhtautua. Teoksen suorapuheisuus kyllä vapauttaa jollakin tavalla: tässä puhutaan kehosta, eikä kehosta puhumisessa ole mitään väärää. Enslerin teos on napakka puolustuspuhe pimpeille. Se on tyyliltään kevyt eikä käsittele mitään teemaa kovinkaan

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa

Rupi Kaur:  Maitoa ja hunajaa Sammakko 2017 204 sivua Pisteitä: 5/5 Tunnelma: <3 En tahdon Rupi Kaurin olevan somerunorenesanssin kansainvälinen megatähti (näin sanoo takakansi). Tahdon pitää Maitoa ja hunajaa itselläni, yksityisenä kokemuksena, omassa runokirjahyllyssäni. Tahdon piiloutua runokokoelman taakse, väijyä sieltä maailmaa ja lukea piilossa ollessani siitä, millaista on olla nainen. Minä pitelen Rupi Kaurin runokokoelmaa kämmenelläni, ja minusta tuntuu kuin hyväilisin itseäni. Minun mieleni tanssii samaan tahtiin Rupi Kaurin runojen kanssa, ja minun ajatukseni hengittävät säkeiden säveltä. Minä tunnen Rupi Kaurin runot: minä asun niissä runoissa, ja ne runot asuvat minussa. Minä tunnistan ympäriltäni niin paljon, ja kiitän, että en ole joutunut kokemaan kaikkea. Kiitän myös siitä, miten viisaasti Rupi Kaur puhuu. Maitoa ja hunajaa , kansainvälisestikin ylistetty runoteos, kokoaa yhteen runoja naisen rakkaudesta. Maitoa ja hunajaa aaltoile

Yaa Gyasi: Homegoing

Aloitan ja lopetan tämän postauksen samalla virkkeellä: Kiitos, Yaa Gyasi, että sain kuulla tämän tarinan. Olen nieleskellyt, kauhistellut, ajatellut, tuntenut ja muuttunut -   Gyasin esikoisteos Homegoing  on aiheuttanut minussa sellaisia väristyksiä, että en oikein tiedä, mitä sanoisin.  Homegoing  on romaani suvusta ja sukupolvista, perheistä ja perinnöstä ja - ennen kaikkea - tuskasta ja taakasta, joka kantautuu sukupolvelta toiselta. Romaani alkaa 1700-luvulta, jolloin sisarukset Effia ja Esi ovat syntyneet. Sisarukset eivät tapaa toisiaan, eivätkä heidän kohtalonsa kohtaa: Effia päätyy orjakauppiaan vaimoksi, Esi myydään orjaksi. Alkaa sukutarina, jossa sukuhaarat kilpailevat omaa kohtaloaan vastaan.  Gyasin romaanissa merkittävää on sen rakenne. Kukin luku kattaa yhden sukupolven, ja vuoroin käsitellään Effian, vuoroin Esin perillisiä. Jokainen luku rakentuu tarinaksi, jossa tutustutaan yhteen suvun jäsenistä ja seurataan sitä, miten orjuus, rasismi ja köyhyys seuraavat

Anna-Maija Partanen: Sentimentaalinen seepra

Kirjastossa hihitytti. Alkusointua hyväkseen käyttävä Sentimentaalinen seepra  kuulosti niin hauskalta runoteoksen nimeltä, että teos piti napata mukaan. Loihdin mieleeni tunteikkaan, vähän dramaattisen seepran, naurahdin, ja mietin, millaisia runoja Partanen on mahtanut kirjoittaa.  Ennakko-odotukseni humoristisista, eläimellisistä ja kielellä leikkivistä runoista eivät tällä kertaa täyttyneet. Sentimentaalinen seepra  on pikemminkin kokoelma suomalaiselle runoudelle tyypillisiä mietelmärunoja, joissa pohditaan elämää, rakkautta, kevättä ja syksyä. Kokoelmalle nimenkin antava sentimentaalisen seepran metafora ei avaudu lukijalle, ja jälkikäteen ajateltuna kokoelman nimi tuntuu valitun lähinnä houkuttelukeinoksi. Runojen rytmittämisen Partanen kyllä osaa. Lyhyet säkeet rytmittyvät ajatusten tahtiin, ja viimeisen säkeet painottuvat usein. Partasen ilmaisu on paikoin varsin terävää, minkä osoittavat esimerkiksi sellaiset kielikuvat kuin viisarit kylpevät hitaasti ja (unen) lakai

Maaria Leinonen: Elämä on enemmän. Kauneimpia runoja

Olin runoiässä 13-vuotiaana. Kahlasin silloin Katri Valaa ja lopulta löysin myös Maaria Leinosen. Leinonen tuntuikin turvalliselta valinnalta, kun mietin, miten uskaltaa tarttua runoihin tänä vuonna.  Kokoomateos Elämä on enemmän. Kauneimpia runoja  kerää yhteen joitakin Leinosen runoja. Teos koostuu seitsemästä osastosta, ja sen keskiössä ovat elämä, luonto, ihmissuhteet, ilo ja suru.  Teoksen avausosastossa keskitytään iloon. Ilo on jotakin, joka tulee yllättäen ja odottamatta, jotakin, joka pulppuaa surun jälkeen. Leinosen runoissa ilo tuntuukin olevan olemassa aina suhteessa johonkin muuhun tunteeseen, useimmiten syksyiseen suruun. Ilo-osaston runot ovat lohdullisia mutta toisinaan hieman tyhjiä: vaikka iloita voikin varsin pienistä asioista, joka hetki ei kykene nauttimaan kastepisaroista tai kimmellyksestä.  Elämä on enemmän  -kokoomateoksessa pohditaan ilon lisäksi myös rakkautta. Kolmannessa osastossa palataan lapsuusmuistoihin, vaikkapa siihen, miten isän rakkaus

Kevään kirjat, joita odotan innolla

En ole aiemmin kuulunut kirjakatalogien selaajiin, mutta viime aikoina olen alkanut hypistellä (virtuaalisesti) tulevan kevään julkaisuja. Koska olen bloggaajana aina ollut kiinnostunut siitä, millaisia lukusuunnitelmia muilla bloggaajilla on, päätin itsekin ryhtyä puuhaan ja pureutua siihen, mikä tulevassa keväässä kiinnostaa. Tässä muutama ajatus ja teos: KARISTO Meredith Russo: Tyttösi sun Meredith Russon nuortenkirja Tyttösi sun  kertoo transtytön tarinan. Koska sukupuolivähemmistöjen oikeukset kiinnostavat minua, olen ilahtunut siitä, että nuortenkirjallisuuteen tuodaan heidän äänensä. Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi Jylhäsalmi-sarjan avausosa oli ihanan leppoista kesäromantiikkaa. Kaipaan samoihin maisemiin jo takaisin, ja tahdon jatkaa sarjaan tutustumista. Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo: SE - seksipuhekirja Kirjoittajien edellinen teos NE - kuukautiskirja  oli kattava esitys kuukautisista. Odotan suorapuheisuutta näiden

Hyllynlämmittäjät ´18

Tuttu tunne kirjabloggaajille ja muille lukijoille - hyllyyn kertyy kirjoja, joita ei kuitenkaan koskaan tule lukeneeksi. Kun Sivumennen-blogissa julkaistiin viime vuonna Hyllynlämmittäjä-haaste, tunsin piston omassatunnossani: minullakin olisi ollut syytä osallistua. Väinölinnat ja mikawaltarit mutta myös uudemmat tuttavuudet ovat odottaneet lukemistaan, mutta koska tuppaan vierailemaan kirjastossa ahkerasti, lykkään oman hyllyn selaamista. Näin vuoden alussa muutamat muut bloggaajat ovat jo esitelleet tämänvuotiset hyllynlämmittäjäehdokkaansa, ja inspiroiduinpa minäkin. Minä ja poikaystäväni hankimme viime keväänä yhteisen kirjahyllyn, jonka hyllyt on ladottu tiiviisti täyteen jo nyt. Olen harkinnut kirjahyllyn siistimistä - siis kirjojen vähentämistä - mutta sitä ennen haluaisin lukea muutamat vuoroaan odotelleet. Siispä inspiroiduin laatimaan oman hyllynlämmittäjälistani tänä vuonna, ja tässä se tulee:  1)  Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 2 . Siis oikeasti. Pyysin - j

Runohaasteen koonti

Viime vuoden aluksi Reader, why did I marry him -blogin Omppu päätti antaa runoille niiden ansaitseman arvon ja lanseerasi blogimaailmaan runohaasteen. Osallistuin haasteeseen itsekin, vaikka runoiltua tuli lähinnä alkuvuodesta. Haasteen aikana luin eniten Kirsti Kurosen runoteoksia. Niistä Paha puuska  on teos, johon palaan vuosittain - tarinallinen runoteos, jossa 13-vuotias isosisko joutuu kohtaamaan pikkuveljensä kuoleman. Pönttö ja Likkojen lipas  on niin ikään teini-ikäisille suunnattu ja ne käsittelevät nuorten arkipäiväisiäkin ongelmia. Runot ovat tarinallisia ja helposti lähestyttäviä, ja Kuronen onnistuu tuomaan runouden lähemmäs nuoria. Kiitos siitä! Eeva-Liisa Mantereen Orfiset laulut  jäi minulle vaikeaselkoiseksi: en päässyt mukaan kielikuvia ja symboleita vilisevään tekstiin. Lauluntekijänäkin tunnetun Jarkko Martikaisen tekstit olivat helpommin lähestyttäviä mutta eivät, kantaaottavuudestaan huolimatta, jättäneet minuun sellaista jälkeä, että olisin hetimiten palaa

Unni Drougge: Pahuudella on rakkauden kasvot

Unni Drougge:  Pahuudella on rakkauden kasvot Bazar 2009 (2007) Suom. Tiina Sjelvgren 444 s. Pisteitä: 4/5 Sinä valitit minulle, ja kun et valittanut, en halunnut pilata tunnelmaa valittamalla takaisinl. Sillä silloin minä halusin nousta uudestaan pilvien ylle. Sinne sinä veit minut, kun olit sillä tuulella. Millään ei ollut mitään väliä, paitsi niillä hetkillä, joiden aikana nostit minut taivaisiin ja upotit romantiisiin unelmiin. Päästäkseni sinne minun opiti koettaa oppia tuntemaan sinut paremmin, jotta osaisin ennakoida sudenkuopat. Se täytti varsin merkittävän osan ajatuksistani. Olen aina inhonnut käsitettä tunnustuskirjallisuus . Se tuntuu liittyvän teoksiin, joissa omaa elämää raotetaan niin paljon, etteivät lukijatkaan haluaisi enää jatkaa tirkistelyä, ja joissa läheisistä puhutaan varsin ronskin ottein. Tunnustuskirjallisuuteen liittyy keskustelu siitä, missä kulkevat kirjallisuuden etiikka ja moraali - missä määrin yksityiselämää saa avata ja todellisia ih

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi

Kyung-sook Shin:  Jään luoksesi Into 2017 (2010) Suom. Taru Salminen Kansi: Nina Kairisalo 301 s. Pisteitä: 5/5 Kunpa meille tapahtuisi vain asioita, joista voisimme kysyä miten ja miksi . Kuinka monta kertaa olet pohtinut sitä, miksi olet menettänyt läheisesi? Kuinka monta kertaa olet kaivannut ihmistä, joka ei ole enää elämässäsi läsnä?  Korealainen Kyung-sook Shin on kirjoittanut yhden viime vuoden parhaimmista ihmissuhderomaaneista. Jään luoksesi  on kivuliaasti kaipaava, menneisyyteen palaava romaani, joka käsittelee kipeitä ystävyyssuhteita ja ystävien traagisia kohtaloita.  Romaanin kehyskertomuksen muodostaa nykyhetki, jossa Jeong Yun saa soiton mieheltä, joka oli hänen ystävänsä ja nuoruudenrakastettunsa. Yhteinen tuttava, professori Yun, tekee kuolemaa. Jeong Yun palaa muistoissaan nuoruuteensa, jossa hän tutustui Myeong-seoon ja Miruun.  Jään luoksesi  -romaani sijoittuu Jeong Yunin nuoruuteen. Romaanin keskeiset tapahtumat rakentuvat ystävyysk

Sivutiellä-blogin 3-vuotissynttärit ja blogivuosi 2017

Sivutiellä-blogi täyttää tänään kolme vuotta. Vaikka kolme vuotta ei sinällään tunnu pitkältä ajalta, on elämäni ehtinyt muuttua melkoisesti siitä hetkestä, kun avasin Bloggerin ensimmäisen kerran. Opiskelijaidentiteetti on vaihtunut opettajaidentiteetiksi, olen kasvanut kandidaatista maisteriksi, muuttanut kolmesti ja vakiintunut parisuhteeseen, jossa kaikki on vallan mainiosti. Blogi on saanut yhä vahvemmin feministisen äänen, ja kirjallisuuden kautta olen opetellut niitä etuoikeuksia, jotka vaikuttavat yhteiskunnassamme, ja pyrkinyt kuuntelemaan sellaisia ääniä, joiden tarinoista minulla on opittavaa. Blogista on tullut myös tärkeä alusta kirjallisuuskeskusteluille - kiitos siis kaikille, jotka luette tekstejäni ja kommentoitte niitä. Kirjablogien yhteisöllisyys on ihana asia. Millainen mennyt vuosi oli? Vuonna 2017  elämässäni tapahtui, jälleen kerran, paljon: Huhtikuussa muutin poikaystäväni luo, ja toukokuussa valmistui yli satasivuinen maisterintutkielmani. Kesäkuussa