Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Lukija, moraalin vahtikoira - vai sittenkin moderni liberaali? Lukija ja vuorovaikutus Laura Lindstedtin romaanissa Ystäväni Natalia

Laura Lindstedt:  Ystäväni Natalia Teos 2019 200 s. Pisteitä: 4/5 Urologini auttoi minua myös näkemään oman sukuelimeni uudella tavalla. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää vitun voimaa. Se alkoi melkein pelottaa minua. Kuinka typerästi tuosta elimestä on runoiltu, kuinka väärässä kaunosielut ovat! Minun urologiltani he olisivat voineet saada persikkojensa ja aprikoosiensa tilalle jännittävämpiä juttuja. Ei nimettömien alla odota posliini, ei puutarha, ei kissimirri, ei simpukka. Siellä odottaa julma kostaja, nurin käännetty rukkanen, hikinen tappaja. Ur-pillu, jota on mahdotonta panna. Terapiassa käyvänä ihmisenä Laura Lindstedtin uusin romaani Ystäväni Natalia  on kiinnostava teos. Se kertoo erään terapeutin ja hänen erikoisenpuoleisen asiakkaansa terapiasuhteesta. Romaanin keskiössä on Natalia, joka saapuu terapiaan hillitäkseen seksuaalista aktiivisuuttaan. Terapeutti puolestaan pääsee hyödyntämään psykoanalyyttista menetelmäänsä, jonka hän on kehittänyt osana väitöstu

Joka päivä on naistenpäivä -haaste: Marguerite Duras - Emily L.

Marguerite Duras: Emily L.  Otava 1989 (1987) Suom. Annikki Suni PIsteitä: 5/5 Emily L:ssä ei tapahdu paljon: pariskunta istuu baarissa, tarkkailee ympäristöä. Joitakin sanoja vaihdetaan, mutta eniten liikkuu aika. Tarinaa kehystää imperfektimuotoinen kerronta, jossa tapahtunutta peilataan nykyhetkestä käsin; välillä ollaan tapahtuma-ajassa, jossa nainen puhuttelee rakastettuaan preesensissä. Toisinaan kerronta etäännyttää pariskunnan ja siirtyy kuvaamaan merielämää viettävää pariskuntaa, kapteenia ja tämän vaimoa. Duras liikuttaa eri näkökulmia taitavasti ja rakentaa niistä yhtenäisen kudelman. Romaanissa kiehtoo sen vähäeleisyys. Emily L:ssä  on kiinnostavaa tapa, jolla Duras kuvaa pelkoja. Jo romaanin alussa nainen joutuu kohtaamaan omat rasistiset pelkonsa, kun hänen ensimmäinen ajatuksensa korealaisturisteista on, että nämä ovat tulossa tekemään väkivaltaa. Emily L:ssä  korostuukin monella tapaa se, että kaikki ei ole siltä mitä näyttää: rodullistetut eivät ole

Lyhäreitä

Luen enemmän kuin ehdin kirjoittaa. Seuraavaksi mitä lyhyimpiä koosteita muutamasta lähiaikoina luetusta teoksesta. Emma Hooper: Koti-ikävän laulut Pohjoisesta kalastajakylästä katoavat kalat, ja ympäristökatastrofi johtaa myös perhesuhteiden rakoilemiseen. Finn haluaa pelastaa sekä perheensä että kalat mutta joutuu luovimaan autioituvassa kylässä yksin. Cora kaipaa irtiottoa. Finnin ja Coran tarina kietoutuu heidän vanhempiensa tarinaan. Hooper kirjoittaa kaunista, hitaasti etenevää, aalloillaan keinuttavaa tekstiä, jota on ilo on lukea. Silene Lehto: Kultapoika, kuplapoika Lehdon runokokoelma saa minut pohtimaan, millaista on arvokas elämä. Kenen elämä on arvokasta? Pitääkö surra naista, joka menehtyy vuorille ja jättää jälkeensä lapsen, vai kenties iloita siitä, että hän on jo saanut elää hyvää elämää? Entä miten arvioida elämää, jota joutuu elämään kuplapallossa? Kaunista, kiinnostavaa runoutta. Reetta Pekkanen: Kärhi Olen innostunut lukemaan runoutta. Kärhi  on kielell

Jaana Seppänen: Outokuoriaiset

Kun luin Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin Maailmojen loput - esseekokoelmaa , provosoiduin kirjoittajien tavasta arvottaa kirjallisuutta. Teos korostaa postmodernistisen, kokeilevan, rakenteella ja kielellä leikkivän kirjallisuuden merkitystä ja pitää sitä esimerkiksi juonivetoista kirjallisuutta parempana.  Vaikka olen itse lähtöisin korkeakoulutetusta perheestä ja olen itsekin suorittanut maisterintutkinnon (suomi, kirjallisuus), en lämpene elitistiselle kirjallisuudelle tai kirjallisuuskäsitykselle. En pidä ajatuksesta, että olisi olemassa yksi tai muutama hienompi tapa, jolla ajatuksiaan voi jäsentää, ja että ne toiset  olisivat jollakin tavalla yksinkertaisia, lukijaa halveksuvia tai heidät pettäviä teoksia. Uskon, että jokaiselle genrelle on oma paikkansa, sillä ihmiset lukevat eri tarpeisiin. Toiset kaipaavat korkealentoista sivistyssanasuota, johon upota, toiset tarvitsevat selkeän, jämäkän rakenteen ja jotakin tuttua, johon turvautua. Tässä kohdin minun on kai aika nöyr

Saara Turusen Medusan huone: liikkein ja katsein mieskaanonia purkamassa

Minusta on tullut vähän fanityttö. Kaikki, mitä Saara Turunen kirjoittaa, inspiroi minua valtavasti. Rakkaudenhirviöstä ja Sivuhenkilöstä  on tullut minulle henkilökohtaisesti tärkeitä kirjoja, jotka kielentävät niitä seksistisiä, loukkaavia kokemuksia, joita naisena joutuu elämään. Nyt löysin itseni myös lavalta, liikkeistä ja katseista, kun kävin feministiystävieni kanssa katsomassa Turusen uuden näytelmän Medusan huoneen  Q-teatterissa.. Medusan huone rakentuu episodeista, joita yhdistävää vallan ja sukupuolen tematiikka. Lavalla nähdään erilaisia mies- ja naisoletettuja hahmoja, joiden käyttäytymistä, elämää ja kehoa sukupuoli ja valtasuhteet määrittävät. On tyttö, jonka kuukautiset muuttavat naiseksi; sihteeri, joka mielistelee esimiestään, miesporukka, joka hiljentää formuloilla naisen äänen. Turusen Rakkaudenhirviöstä ja Sivuhenkilöstä  tutut feministiset aihiot ovat siis läsnä myös Medusan huoneessa , joka osoittaa, miten monella tavalla fyysistä sukupuoleen liittyvä val