Sivutiellä

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä WSOY 2015 473 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oh. Runollista, kaunista, moniuloitteista. "Sumunsalpaaja ehti nähdä Hahtuvaaran Ulin kasvot. Poika katseli heidän peräänsä tekemättä elettäkään liittyäkseen seuraan, hän katseli heitä väkijoukon keskeltä mutta erkaantuneena siitä. Hänen poskiaan juovuttivat kyynelvanat, ja oli muutakin. Ulin kasvoilla oli jotakin hajonnutta mutta horjumatonta yhtä aikaa, hänen lapsenkasvoiltaan paistoi tehty päätös, joka oli aivan liian painava sellaiselle pienelle pojalle. Uli oli päättänyt tehdä jotakin suurta, aivan yksinään, ja Linania sulki oven ja jätti hänet ulos."   Romaani surusta, menetyksestä, vallasta, taisteluista, elämästä ja rakkaudesta. En ole varma, mistä suunnasta Enorannan suurta Surunhauras, lasinterävä -romaania pitäisi lähestyä. Aloittaisinko hahmoista, maailmankuvasta, hyvästä ja pahasta, ajankohtaisuudesta? Tässä romaanissa on niin monta tasoa, niin monta sanomaa, ett...

Lokakuu ei ollut lukukuukausi. Se oli töiden kuukausi: aineiden korjaamista, tuntien suunnittelua, palavereja, yhteydenpitoasioita, ryhmähengen kasvattamista, omien heikkouksien kohtaamista. Se oli myös ihastumisen kuukausi: tutustumista ja kahvilakäyntejä, romanttisia syyspäiväkävelyjä, viestittelyä yömyöhään, halauksia. Lukeminen ei viime kuussa tuntunut niin tärkeältä; oli tärkeämpää tarttua todelliseen elämään. Muutamia kirjoja kuitenkin luin. Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen oli minulla kahvilakirjana: join cokista, tarkkailin ihmisiä ja luin. Kirja oli herkkä ja kaunis, mutta ei näin jälkeenpäin herätä enää suuria tunteita. Rainbow Rowellin Eleanor & Park oli hurmaava nuortenkirja. Englanniksi lukeminen ei tuottanut vaikeuksia: sanasto ja aiheet olivat tarpeeksi tuttuja. Anja Snellmanin Antautuminen on henkilökohtainen teos paitsi kirjailijalle myös minulle. Samastuin moneen kohtaan ja poimin useita otteita muistiin. Herman Kochin Naapuri oli kaksijakoinen ko...

Siiri Enoranta:  Nukkuu lapsi viallinen Robustos 2010 165 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Voih. Haikea, lohdullinen.  "Sonia näki enkelin silmillä tuhannet lapsenkasvot, kaikki siristelivät silmiään loisteessa, kaikki olivat hämillään ja kaikkia pelotti. He kaikki näkivät Arhabean ja olivat haltioissaan. Sata, tuhat, miljoona kertaa enkeli oli nähnyt riemun lasten kasvoilla viimeisen portin avautuessa. Sata tuhatta miljoona kertaa se oli toivonut olevansa lapsen tilalla. Vaihdetaan paikkoja, vain tämän kerran, vain hetkeksi. Mutta hetkisiä ei enkelille ollut olemassa, ainoastaan loputtomuutta." Nuori tyttö sairastuu tuberkuloosiin, lähestyy kuolemaa, pääsee näkemään, mikä edessä odottaa. Teema: Enorannan Nukkuu lapsi viallinen on jollakin tavalla omanlaatuinen kirja. Se kuiskuttaa lukijalleen aiheesta, josta yleensä ei tahdota hiiskua: puhutaan sairastumisesta ja lapsen kuolemasta. Romaani on surullinen mutta myös lohdullinen ja toiveikas. Se on jonkinlainen nykyp...