Sivutiellä

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos! Schildts & Söderströms 2014 (2012) Suom. Outi Menna 389 s. Pisteitä. 3/5 Huumorin kyllästämä Kakkua, kiitos!  on Ehtoolehto -sarjan ruotsalainen storasyster. Konsepti on Minna Lindgrenin kirjoista tuttu: vanhukset kyllästyvät siihen, miten heitä vanhainkodissa kohdellaan ja miten passiivisiksi heidät lääkitään. Aktiivisen roolin löytääkseen Kakkua, kiitos! - romaanin Keinutuolikopla (Märta, Harava, Nero, Stina ja Anna-Greta) päättävät, että heidän on aika ryhtyä rikollisiksi. Viisikko ei ole varsinaisesti rahanahne, vaan heitä motivoi se fakta, että vankiloissa on paremmat elinolosuhteet kuin palvelutaloissa.  Ingelman-Sundbergin romaanin lähtökohdat ovat hauskoja ja luovia. Kukapa yhdistäisi vanhuksia ja rikollisuutta? Vanhukest nähdään ja kuvataan usein hauraina, passiivisina autettavina, joiden elämästä työikäinen yhteiskunta voi määrätä. Nämä ongelmakohdat tulevatkin esiin Kakkua, kiitos! -romaanissa, jo...

Minna Lindgren: Vihainen leski Teos 2018 246 s.  Pisteitä: 3/5 Hersyvää, hervotonta ja hauskaa - Minna Lindgren on epäilemättä yksi parhaimmista huumorin taitajista. Ehtoolehto-sarjan tapaan myös uusin teos, Vihainen leski, on hihityttävä ja hauska mutta samalla vahvasti kantaaottava romaani. Se oli outo tilanne. Kuin olisin joutunut väärin toimivaan aikakoneeseen, joka heitti minut menneisyyteen mutta sijoitti ihmiset väärin. Tässä minä seisoin, 74-vuotias ei vielä holhottavaksi julistettu nainen, ja yritin pyristellä keski-ikäisten lasteni kuulustelussa kuin teini, joka toi ensimmäisen poikaystävän kotiin, eivätkä vanhemmat halunneet hyväksyä tätä, koska poika oli huonosta perheestä, pukeutui epäsiististi ja suistaisi minut väärillä elämäntavoillaan perikatoon.  Vihainen leski  on romaani Ulliksesta, 74-vuotiaasta leskinaisesta, jonka olemassaoloa yhteiskunta ei kunnolla tunnista. Kuten muutkin vanhemmat naisihmiset, myös Ullis näyttäytyy perheelleen ...

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho Teos 2015 288 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Heh. "Siiri oli vakuuttunut, että kärrylle sattui virheitä. Kuinka se voisi niin varmasti tietää, kuka asui missäkin ja mitä pillereitä kellekin piti antaa. Mutta Anna-Liisa oli selittänyt, että hoivateknologia oli juuri siksi niin suunnaton menestysbisnes, että toisin kuin ihmiset, koneet eivät tehneet virheitä. Ne eivät väsyneet, olleet huolimattomia, kielitaidottomia eivätkä edes pahantuulisia. Tämäkin vihivaunu porhalsi hyväntuulisena käytävällä eteenpäin, soitteli asunnolle saapuessaan yksinkertaista melodiaa kuin lasten rakastama jäätelöauto ja kohteli kaikkia uhrejaan tasapuolisen mekaanisesti."   Ehtoolehto-sarjan humoristinen päätösosa tulevaisuuden hoitoteknologiasta (vai pitäisikö sanoa teknologiahoidosta). En muista, milloin olisin viimeksi lukenut kokonaisen trilogian, pidemmästä kirjasarjasta puhumattakaan (Harry Potterit ja Annat ovat tietysti ikisuosikkeja,...

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset Teos 2014 334 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hih. Hupaisa. Melkein kaikki liikkumaan kykenevät asukkaat olivat paikalla, sillä poraamista ja pauketta oli nyt kärsitty jo toista viikkoa. Suojamuovien toimittaminen oli viivästynyt, vedentulo saattoi keskeytyä ilman varoitusta ja huhut tavaroiden katoamisesta ja omaisuuden vahingoittumisista lisääntyivät päivittäin. Fysioterapeutti oli sulkenut vastaanottonsa ja viriketoiminta oli ajettu alas.             ”Kaivetaan sieltä hyvän hengen pussukasta iloista mieltä oikein monta kourallista! Samassa veneessähän me kaikki tässä olemme!” Sundström huuteli ja levitti kätensä kuin Luciano Pavarotti ottaessaan vastaan yleisön suosionosoituksia, vain suuri riepu puuttui vasemmasta kädestä. ”Iso jaksuhali!” Ehtoolehtoon iskee remontti. Pois on päästävä, ja pääseväthän vanhukset, hehän kykenevät itsenäiseen elämään. Lindgrenin kriittinen mutt...

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa Teos 2013 301 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Heh&huh. Huumori tepsi. ”Ikävähän se äidin tilanne tietysti on”, Tuula sanoi. ”Mutta minkäs sille mahtaa, kun on niin vanha. Onneksi Ehtoolehdossa saa hyvää hoitoa. Äiti on turvassa Ryhmäkodissa ja pääsi sinne nopeasti, kun minä käytin vähän suhteitani ja sain lausunnon äidin nopeasti edenneestä vaikeasta dementiasta. Jotkut joutuvat odottamaan kuukausitolkulla, kun eivät tunne oikeita ihmisiä. Mutta Ehtoolehdossa toimittiin tehokkaasti, luojan kiitos. Emmehän me lapset voi häntä hoitaa. Et ehkä tiennyt, mutta minulla on kaksi hevosta, joissa on valtavasti työtä, hauskaa tietenkin, mutta sinäkin ymmärrät varmasti, että ne vievät minun kaiken vapaa-aikani.” Supermummoja, huumoria, kummallinen vanhustenhoitolaitos. Eriskummallisten tapahtumien joukossa kärjistettyä yhteiskuntakritiikkiä. Huumori: Lindgrenin romaani on hulvaton. Tämä on ehdottomasti yksi hauskimpia teoksia, joita olen p...