Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Kirjallisuutta maailmalta, osa 3: Islanti, Ruotsi, Englanti, Kroatia

Englanti: Bernardine Evaristo - Keisarin kullanmuru (Johnny Kniga 2003) Keisarin kullanmuru kertoo sijoittuu 1200-luvun Lontooseen. Säeromaani kertoo Zuleikasta, joka naitetaan lapsena vanhalle miehelle - mustan tytön asema ei ole kaksinen. Zuleikan elämän käännekohdaksi muodostuu tapaaminen keisari Septimus Severuksen kanssa - Zuleikasta tulee tämän rakastaja. Kiinnostavinta Keisarin kullanmurussa on ehdottomasti se, että se antaa äänen sellaiselle henkilölle, mustalle tytölle, jonka ääntä historiankirjoituksissa ei juuri ole kuultu. Evaristo tekee teräviä huomioita naisen asemasta kertomisajankohtana mutta myös nykypäivänä - Keisarin kullanmuru osoittaa, ettei kovin pitkälle ole 1200-luvulta päästy, vaikka toisin voisi kuvitella. Säeromaani toimii muotona kohtuullisesti, mutta paikoin kahden rivin säkeistöt ovat raskasta luettavaa. Käännöksessä ontuu se, että muuan maalaispalvelija puhuu savoa - ei tunnu luontevalle, vaikka ymmärrän, että käännöstehtävä on ollut varmasti vaike

Vigdis Hjorth: Perintötekijät

Vigdis Hjorth: Perintötekijät S&S 2019 (2016) 379 s. Suom. Katriina Huttunen Kansi: Elina Warsta Pisteitä: 5/5 Kun ihmiseen sattuu, hänestä ei tule kilttiä. Kun ihmiseen sattuu, yleensä hänestä tulee ilkeä. -- Vaatii kovaa työtä tehdä kärsimyksestä mitään sellaista mistä on hyötyä kenellekään, varsinkaan kärsivälle itselleen.   Toisinaan, joskus, kirja löytää luoksesi hetkellä, jolloin tarvitset sitä. Kirjan ei tarvitse käsitellä sitä, mitä itse käy elämässä läpi - riittää, että teos koskettaa jollakin tasolla. Toisinaan se on kieli, toisinaan sisältö, toisinaan se, mitä teoksella halutaan sanoa.  Vigdis Hjorthin Perintötekijät  on minulle teos, jonka luin juuri silloin, kun minun tarvitsi lukea se. Norjalaisen Hjorthin tähänastisena pääteoksena pidetty romaani kertoo perheestä, jolla on salaisuuksia, perheestä, joka on piilottanut salaisuuksia vuosikymmeniä. Romaanin minäkertoja on Bergljot, noin 50-vuotias nainen, joka joutuu kohtaamaan perheensä konflikt

Syyslehtiä ja tarkkailua ulkopuolelta: Bo Carpelanin Piha vakuutti minut

Bo Carpelan:  Piha   Otava 1984 (1969) Suom. Tuomas Anhava 103 s.  Pisteitä: 5/5 Vähän yllättäen löysin runokokoelman minun makuuni. Etsin luettavaa Helmet-haasteen kohtiin 47 ja 48 - samankaltaisia nimikkeitä. Milan Kunderan Pila  ja Bo Carpelanin Piha  muistuttavat toisiaan, ja näistä otin lukemiseksi ensimmäisenä Carpelanin runokokoelman.  Piha  on proosamainen runoelma kaupunkilaiselämästä ennen sotien aikaa. Runojen minäpuhuja on lapsi, kasvava poika, joka lapsille tyypilliseen tapaan tarkkailee kerrostaloelämää tiiviisti ja tarkkanäköisesti mutta kuitenkin vähän ulkopuolelta. Runonpuhuja tekee havaintoja lapsen maailmasta: hän esimerkiksi seuraa, miten ikkunasta valuu vesinoroja sateisella säällä.  Pihassa  on kiinnostavaa sekä arjen kuvaus että runonpuhujan ulkopuolisuus. Kokoelma alkaa runolla, joka kehystää koko teosta: Carpelan luo arkisen maiseman tavallisesta päivästä: kesä on kääntymässä loppuun, naiset suorittavat kotiaskareita, isä istuu

Kirjallisuutta maailmalta, osa 2: mitä Sivutiellä on luettu aiemmin?

Jokin aika sitten julkaisin koontipostauksen, jossa esittelin muutamia tänä vuonna lukemiani maailmankirjallisuuden kirjoja. Tässä postauksessa annan lisää vinkkejä maailmankirjallisuudesta ja esittelen sellaisia teoksia, jotka olen lukenut jo aiemmin.  Chile: Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Taide ja taiteilijuus kietoutuvat paitsi novelleihin myös Bolanon kerrontaan. Viehätyin valtavasti Bolanon yksinkertaisesta, toteavasta tyylistä, joka tutkiskelee ihmissuhteita ja -elämiä ulkopuolelta; useissa novelleissa kertojana on joku, joka on kuullut kertomansa tarinan joltakin toiselta. Kirjailijuuden ja kirjoittamisen metateksti on jatkuvasti läsnä, ja novellien itsetietoisuus on kiinnostavaa. Bolanon virkkeet polveilevat ja tarjoavat lukijalle aivojumppaa, mutta samalla teksti on hyvin vähäeleistä. Konkreettisten tapahtumaselostusten kautta voi kuitenkin peilata syvällisiäkin teemoja, Bolano osoittaa. Ihastuin kokoelmaan ja sen kaihomieliseen, vakavahkoon sävyyn syvästi. Suosi

Kuka lohduttaisi Nyytiä - tai naista, jolle vastuu tunnetyöstä usein jää? Esittelyssä Vem bryr sig? -kokoelma

Agnes Ahlstén & Sara Hallonsten (toim.): Vem bryr sig? En antologi om känslomässigt arbete Systerkonspirationen 2019 255 s. Pisteitä: 3/5 Onko tunnetyön (emotional work/labour, känslomässigt arbete, känsloarbete) käsite tuttu? Joudutko huomioimaan toisten tunteita silloinkin, kun olisi hyvä keskittyä vain omiin, tai teetkö kotona enemmän metatyötä kuin muut perheenjäsenet? Kaunokirjallisten tekstien antologiassa Vem bryr sig? runsas joukko ruotsalaisia naisia kirjoittaa tunnetyöhön liittyvistä kokemuksistaan. Teksteissä toistuu turhautuminen siitä, että aikuisesta puolisosta ja tämän tunteista on otettava vastuu - lohdutettava silloinkin, kun suru koskisi enemmän itseä kuin toista, tai huolehdittava käytännöllisistä asioista, koska niistä ei muuten kukaan muu huolehtisi. Lienee tarpeen tähdentää, että tunnetyössä ei ole kyse empatiasta tai siitä, ettei toisen tunteita pitäisi ottaa huomioon - käsitteellä viitataan siihen, että ihmiseltä - usein naiselta - odotetaan tie

Kirjallisuutta maailmalta, osa 1: miniarvioita

Moni on innostunut klassisesta maailman ympäri -haasteesta, jossa luetaan kirjoja maailman eri kolkista. Tässä postauksessa esittelen joitakin tänä vuonna lukemiani kirjoja eri puolelta maailmaa. Itselleni on ollut tärkeää, että kirjailija identifioituu (tai on identifioitavissa) maan kansalaiseksi - näin ns. own voice  (oma ääni) -kokemukset pääsevät paremmin esiin. Monelle kyllä riittää, että kirja sijoittuu tiettyyn maahan, ja sekin on ihan hyvä tapa tutustua eri kulttuureihin. Tässä kuitenkin teoksia, joiden kirjailijat ovat alkujaan kotoisin eri puolilta planeettaamme: Brasilia: Clarice Lispectorin Agua viva: ajatuksen takana Brasilialaisesta Lispectorista on tulossa yksi lempikirjailijoistani. Lyhytproosateos Agua viva on kokeellinen ja lyyrinen teos, jossa kertoja kirjoittaa rakastetulleen kirjoittamisesta ja rakkaudesta. Kielikuvien, metaforien ja symbolien ystäville - teos haastaa lukijansa mutta toisaalta myös antaa paljon nautintoa. Tarja Härkösen suomennos on mitä mai

Miksi edes sinnittelen ja muita epäsuosittuja mielipiteitä Kadonneiden tavaroiden vartijasta

Ruth Hogan:  Kadonneiden tavaroiden vartija Bazar 2020 (2017) Suom. Susanna Tuomi-Giddings Pisteitä: 1/5 Kirjasome on yleensä aika ihana paikka. Sieltä saa runsain mitoin kirjavinkkejä, ihmiset haluavat keskustella kirjoista ja ilmapiiri on positiivinen ja turvallinen. Silti joskus minulle käy niin, että bongaan kirjan, jota kaikki muutkin lukevat, ja luen sen siksi, koska muutkin.  Vähän niin kävi Kadonneiden tavaroiden vartijan kanssa. Jos olen ihan rehellinen, tiesin heti, ettei tämä ole minun kirjani. Kansikuva näyttää sellaiselta, jonka perusteella äitini tai mummoni valitsisi kirjan, ja juoni - vanha kirjailijamies kaipaa rakastettuaan ja keräilee muiden hylkäämiä esineitä - no, se ei luvannut muuta kuin juonivetoisen romanssin.  Ja niinhän siinä sitten kävi, että en pitänyt tästä kirjasta en sitten ollenkaan. Selitetäänpä seuraavassa, miksi en:  Kadonneiden tavaroiden vartija  alkaa tilanteesta, jossa Anthony, iäkkäämpi kirjailja, kirjoittaa tarinoita lö

Miten kirjoittaa väkivallasta ilman, että tekee siitä viihdettä? Beth O´Learyn Kimppakämppä onnistuu ja ontuu

Kuvakaappaus Storytelista:  Beth O´Learyn  Kimppakämppä WSOY 2020  Suomentaja: Taina Wallin Lukijat: Kati Tamminen ja Anssi Niemi Paljon kehuttu Beth O´Learyn Kimppakämppä  jätti minuun kaksijakoisia tunteita.  Kimppakämpän keskiössä ovat Tiffany ja Leon, jotka jakavat asuntonsa niin, että toinen nukkuu siellä päivisin, toinen öisin. Post it -lapuilla kommunikoiminen johtaa ihastumiseen ja romanssiin; Kimppakämppä  onkin monella tapaa chick litiä tyypillisimmillään. Siinä on ilmiselvä romanssi, josta jo alun alkaen tietää, että se päättyy hyvin, on jännitettä ja sivujuonia.  Sivujuonia O´Leary kuljettaa romaanissa tiiviisti ja pitkään ihan hyvin. Tässä postauksessa keskityn kuvaamaan niitä ajatuksia, joita yksi keskeisistä sivujuonista herätti. Jos haluat välttää spoilerit, lakkaa lukemasta - teksti paljastaa väistämättä keskeisiä tapahtumia.  Romaanin yhtenä teemana ovat keskushenkilöiden aiemmat ihmissuhteet ja niiden toksisuus. Tiffanyn entinen poikaystävä