Kirjallisuutta maailmalta, osa 3: Islanti, Ruotsi, Englanti, Kroatia

Englanti: Bernardine Evaristo - Keisarin kullanmuru (Johnny Kniga 2003)

Keisarin kullanmuru kertoo sijoittuu 1200-luvun Lontooseen. Säeromaani kertoo Zuleikasta, joka naitetaan lapsena vanhalle miehelle - mustan tytön asema ei ole kaksinen. Zuleikan elämän käännekohdaksi muodostuu tapaaminen keisari Septimus Severuksen kanssa - Zuleikasta tulee tämän rakastaja.

Kiinnostavinta Keisarin kullanmurussa on ehdottomasti se, että se antaa äänen sellaiselle henkilölle, mustalle tytölle, jonka ääntä historiankirjoituksissa ei juuri ole kuultu. Evaristo tekee teräviä huomioita naisen asemasta kertomisajankohtana mutta myös nykypäivänä - Keisarin kullanmuru osoittaa, ettei kovin pitkälle ole 1200-luvulta päästy, vaikka toisin voisi kuvitella. Säeromaani toimii muotona kohtuullisesti, mutta paikoin kahden rivin säkeistöt ovat raskasta luettavaa. Käännöksessä ontuu se, että muuan maalaispalvelija puhuu savoa - ei tunnu luontevalle, vaikka ymmärrän, että käännöstehtävä on ollut varmasti vaikea: miten suomentaa eri kielimuodot?
Islanti: Gudbergur Bergsson - Joutsen (Like 2001)

Joutsen on pienoisromaani 9-vuotiaasta tytöstä, joka lähetetään maaseudulle kasvamaan ja oppimaan - rangaistuksena siitä, että tämä on jäänyt kiinni myymälävarkauksista. Islannin idyllinen maaseutu on kaunista mutta sen elämä ei. Tyttö joutuu oppimaan seksuaalisuuteen ja naiseuteen liittyviä asioita, joita pienen lapsen ei vielä tarvitsisi joutua kohtaamaan. Bergsson on taitava luonnon ja psykologian kuvaaja, mutta paikoin tuntui, että lapsen tuskaan olisi voinut ottaa voimakkaamminkin kantaa. Joutsen tuo monella tapaa mieleen Timo K. Mukan Tabun. Jos pidät maaseudun ja ihmisen psykologisen kehityksen kuvauksesta, Joutseneen kannattanee tutustua.

Ruotsi: Jonas Hassen Khemiri - Isän säännöt (Johnny Kniga 2018)

Jonas Hassen Khemiri vakuutti minut muutama vuosi sitten upealla teoksellaan Kaikki se mitä en muista. Vuonna 2018 julkaistu Isän säännöt ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle mutta on hieno teos sekin. Isän säännöt käsittelee isän ja aikuisen pojan välistä suhdetta. Keskushenkilöiden välinen suhde on jokseenkin etäinen ja konfliktialtis. Romaani tuo mieleen Vigdis Hjorthin Perintötekijät - molemmissa käsitellään vanhempi-lapsisuhdetta - ja sopii mainiosti lukupariksi sen kanssa. Khemirillä on oma, toisteinen tyylinsä, joka on alkuun kiinnostava mutta muuttuu loppua kohti hieman puuduttavaksi. Teokseen kannattaa kuitenkin tutustua, jos perhesuhteiden, vanhemmuuden ja konfliktien tematiikat kiinnostavat.

Kroatia: Dubravka Ugresic - Kiputilahallitus (Like 2007)

Kiputilahallitus on yksi alkuvuoden positiivisista yllättäjistä. Kari Klemelästä on tulossa yksi lempisuomentajistani - sekä tämä että Jancarin Sinä yönä näin hänet ovat kielellisesti ja kerronnallisesti sujuvia. Kiputilahallitus käsittelee aikaa Jugoslavian hajoamisen jälkeen: teoksen päähenkilö on paennut Alankomaihin yliopisto-opettajaksi. Hän opettaa serbokroaattia ja pyrkii pitämään yhdessä ryhmän opiskelijoita, joiden identiteetti on rakoilemassa sodan jäljiltä. Minua teoksessa kiehtoivat niin identiteetin, kielen kuin opettajuuden haasteiden kuvaukset.

Tuo hulluuden keskeltä minun pitäisi siis löytää sellainen paikka, joka kuuluisi meille yhteisesti ja tuntuisi kaikista vähiten kipeältä. Mielestäni se ei voinut olla mikään muu kuin yhteinen menneisyytemme. Kaiken muun ohella meiltä oli nimittäin viety myös oikeus muistaa. koska kotimaamme oli kadonnut, meistä tuntui että sen mukana oli pyyhitty pois mys muistot entisestä elämästämme.