Sivutiellä

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten Crime Time 2017 265 s. Pisteitä: 3/5 Seppo Jokiseen voi aina luottaa. Aloitin Koskinen-sarjan lukemisen kahdeksannella luokalla: Piripolkka  on ensimmäinen lukemani Jokinen, ja se oli vahva elämys. Siitä eteenpäin olen lukenut lähes kaikki sarjaan kuuluvat kirjat. Varsinkin viime vuosina olen yrittänyt herätellä eloon aikaisempaa dekkari-innostusta. Vakaasti harkiten  -romaanissa rannalta löytyy mies, joka on tapettu naskaliniskulla niskaan. Rikoksen selvittäminen yhdistyy nopeasti perheeseen, jonka tyttären tämä tapettu mies on aiemmin pahoinpidellyt neliraajahalvaukseen asti. Toinen murha johtaa kuitenkin siihen, että tutkinnassa on otettava huomioon lisää seikkoja, myös mahdollisuus siitä, että tekijä on sittenkin toinen kuin aluksi epäiltiin. Tuttuun tapaan Jokinen kuljettaa romaanissaan niin poliisilaitoksen kuin Koskisen henkilökohtaista sosiaalista elämää. Sorilla käydään pienimuotoista valtataistelua, jossa vanhankansan ...

Seppo Jokinen: Rahtari CrimeTime 2016: 375 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hei taas, Koskinen! "Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?" Uusin Koskinen: pahoinpitely, rekan alle jäänyt mies, outoja kolareita... Kevätkiireet on viimein voitettu - työt loppuvat ensi viikolla, ja palaan taas opiskelijaksi. Viimeaikaiset säät ovat jo tuntuneet kesälomalta, ja ehkä siksikin olen tarttunut innokkaasti dekkareihin. Hiltusen romaani ilahdutti minua parisen viikkoa sitten, mutta sen jälkeen kaikki lukeminen on tahmonut. Jokista olin haikaillut luettavakseni, ja viimein sain pikalainan kirjastosta käsiini.  Ensimmäinen, tärkein ajatukseni tästä kirjasta on: Jokinen on lyömätön, mitä tulee Sorin maailmaan tutustuttamiseen. Rahtaria on helppo lukea, vaikkei Koskinen olisikaan tuttu tämän kymmenistä aiemmista seikkailuista: edellisistä osista ei paljasteta liikaa ja keskeiset hahmot esitellään napakasti. Toisaalta Rahtari houkuttaa niitäkin, joille Koskinen on jo hahmona tuttu. Rom...

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu CrimeTime 2015 331 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: No moi! Kiva tavata pitkästä aikaa. Komisario Koskisen 20. seikkailu: ahdistelurikoksia, pakenemisia ja työkaverin kadonnut tytär. Taattu: Komisario Koskinen tuntuu vanhalta ystävältä, pitkään lähellä asuneelta naapurilta. Tutustuin Jokisen kirjoihin yläasteiässä: aloitin Piripolkalla , ja olen sittemmin lukenut lähes koko sarjan. Muutama uusimmista on lukematta, mutta Kuolevaksi julistettuun oli helppo tarttua. Se sisältää koko joukon poliisiromaanille tyypillisiä piirteitä, esittelee Sorin henkilöstön vielä kertaalleen ja kertaa lyhyesti mutta liikaa paljastamatta aiempia tapahtumia. Uusia tapahtumia tuntuu riittävän: Ulla Lundelinin tytär on ollut kauan kadonneena, kaupungissa tapahtuu kummallisia ahdistelurikoksia, ja yhtä miestä vainotaan. Jokinen lähtee liikkeelle monesta mutta ei lähesty mitään tapausta liian karskein ottein. Lempeä: Kuolevaksi julistettu sopii niillekin, jotka kaihta...