Sivutiellä

Heikosti positiivinen taisi olla ensimmäinen kirja, jonka luin yhdessä päivässä sitten vauvan syntymän. Saavutus tämäkin; nopealukuinen tosin oli. Härkösen omaelämäkerrallinen teos käsittelee lapsettomuutta, raskautta ja äitiyden alkupolkua. Näistä kaksi jälkimmäistä omalla kohdalla tuttuja.  Härkönen ei kaunistele raskautta. Päinvastoin hän kysyy: Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on? Keho tuntuu vieraalta, ja koko identiteetti on muutoksessa. Raskaana ollessa ei oikein ole vielä äiti, muttei enää sekään, joka oli ennen. Härkönen kirjoittaa: Katson peiliin. Kuka siellä on? -- Entisestä minästäni ei ole näkyvissä yhtään ainoaa sirpaletta.  Olenko jonkinlaisessa välitilassa; koska en ole vielä äiti, en ole enää kukaan? Eikä äitiyskään näyttäydy pyhänä olotilana tai elämän täyttymyksenä. Imetys raastaa hermoja ja lihaksistoa (niin samastuttavaa - miksei tä...

Anna-Leena Härkönen on tullut minulle monella tavalla tutuksi. Ensimmäinen Härkös-muistoni liittyy, kuten niin monella muullakin, yläkouluun, jossa luettiin Häräntappoase . Sen jälkeen olen tutustunut Härkösen teoksiin satunnaisesti, blogissani olen kirjoittanut vain Loppuunkäsitellystä . Lämpimin muistoni liittyy kuitenkin ensimmäiseen opettajavuoteeni, jolloin suosittelin eräälle oppilaalleni erästä Härkösen teosta. Suosittelu oli onnistunut - oppilas innostui lukemisesta ja suunnitteli lainaavansa lisää Härkösen teoksia! Tämä on yksi äikänopehistoriani tähtihetkistä. Loppuunkäsitellyn lailla myös Härkösen uutuus, Valomerkki , tarttuu mielenterveystematiikkaan. Romaanin päähenkilö on Anita, masentunut keski-ikäinen kirjailija, joka puurtaa tulevan teoksensa parissa, vaikka mieli kutsuisi lepäämään peiton alle. Luovan työn tuska ja masennuksen voimattomuus kietoutuvat yhteen ja vaikeuttavat Anitan elämää. Romaanin aluksi Anita ilmoittaa haluavansa kuolla: Valomerkki  käsittel...

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty Otava 2005 221 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Huh. Elämässä tapahtuu raskaita asioita. "Epätodellisuuden tunne voimistuu taas. Ei niin hauska ihminen voi kuolla. Totta kai voi. Kuka tahansa voi kuolla. Ei voi. Ihminen joka nauraa niin paljon ei voi tappaa itseään. Ihminen joka käy suihkussa, lukee kirjoja ja harrastaa seksiä, ei voi olla vaarallisella tavalla masentunut. Kyllä voi. Masennusta on monta lajia, ja jokainen niistä on vaarallinen." Kuvaus surusta ja surutyöstä, vaietusta aiheesta. Kokemus: Minulle Loppuunkäsitelty oli vaikuttava teos. Sen aiheet kiinnostivat: itsemurha, mielenterveys. Olen katsonut monien ihmisten - valitettavan nuorten ja itsenikin - kärsimystä vierestä, halunnut ymmärtää, mitä mielen rikkoutuminen tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Härkösen Loppuunkäsitelty valottaa omaisten näkökulmaa, sitä, millainen kärsimys- ja surutyöprosessi läheisen itsemurhasta seuraa. Teosta on vaikea lähestyä muuten kuin...