Sivutiellä

It´s hard to understand how one leads to the other, how stories could ever make us criminals.  It´s hard to understand the way my brain works - so different from everybody around me. How each new story I´m told becomes a thing that happens, in some other way to me...! Jos etsii rodullistettujen amerikkalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta, jossain vaiheessa törmää väistämättä Jacqueline Woodsoniin. Hän on kirjoittanut urallaan useita kymmeniä lasten-, nuorten- ja aikuisten teoksia. Brown Girl Dreaming  on autofiktiivinen YA-säeromaani, jossa Woodson kertoo, millaista oli kasvaa mustana tyttönä 60-luvun Amerikassa. Brown Girl Dreaming  tuo esiin monia yhteiskunnallisia seikkoja, jotka vaikuttivat 60-luvulla rodullistettujen perheiden elämään ja joista moni on edelleen todellisuutta. Jacqueline kasvaa ensin Ohiossa, sitten etelämmässä, kun vanhemmat eroavat. Elämä on vaatimatonta ja köyhää, yhteiskunta hyvin rasistinen: usein Jacqueline on koulunsa ainoa rod...

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen:  Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta S&S 2019 363 s. Pisteitä: 5/5 Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tietoteos Vastatuuleen on ehdottomasti vuoden tärkein suomalainen kirja. Se tuo esille liian usein unohdetun faktan - sen, että Suomi on ollut osa kolonialistista toimintaa. Suomessa kolonialismi on kohdistunut erityisesti saamelaisiin, ja tästä pakkosuomalaistamisesta ja saamelaisiin kohdistuneesta riistosta Ranta ja Kanninen kertovat vastikään ilmestyneessä teoksessaan.  Vastatuuleen  osoittaa, miten monella tavalla kolonialismi riistää uhrejaan. Yhtäältä suomalainen kolonialismi on ollut ja on edelleen ympäristöön ja elinoloihin kohdistuvaa: esimerkiksi Jäärata-hanke, jota aika ajoin yritetään edistää, tuhoaisi saamelaisten kotiseutualueen luonnon, rikkoisi useimmat paliskunnat ja vaikuttaisi siihen, miten ja missä porot pystyisivät kulkemaan. Myös kaivokset, tekoaltaat ja turismi ovat esimerkkejä siitä,...

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other Hamish Halton 2019 452 s. Pisteitä: 5/5 Bernardine Evariston romaani Girl, Woman, Other  puhuttelee feministiä monin tavoin. Oikeastaan romaani on kaikkea, mitä intersektionaalinen feministi voi kirjalta toivoa. Teos esittelee 12 kompleksista, monimuotoista henkilöä, joista suurin osa on rodullistettuja ja naisia. Kaikki henkilöt elävät erilaisten identiteettien risteyksissä. Suurin osa kohtaa syrjintää tavalla tai toisella.  Girl, Woman, Other  ei ole juonivetoinen romaani, vaan sen keskiössä ovat erilaiset hahmot, joiden kautta Evaristo kuvaa rodullistettujen elämää nyky-Britanniassa. Teos jakaantuu neljään osaan, jossa kussakin on kolme lukua - kukin luku puolestaan antaa äänen yhdelle keskushenkilölle kerrallaan. Episodimaisissa, novellinkaltaisissa tarinoissa Evaristo esittelee, miten kukin hahmo elää ja millaisista taustoista hän tulee - intersektioiden kuvaaminen on ehdottomasti Evariston vahvuuksia.  Romaa...

S.K.Ali: Love from A to Z Simon & Schuster Audio 2019 7,5 h (1.25-kertaisella temmolla) Lukijoina Priya Ayyar, Tim Chiou ja S.K. Ali Feminismiin perehtyneet tietävät, että representaatioilla on väliä. Myös sillä, millaisia hahmoja ja teemoja kirjallisuus kaiuttaa, on merkitystä. Suuri osa kirjallisuudesta tarjoaakin lukijoilleen vain ahtaita henkilökuvia, joista itsensä pystyvät löytämään vain terveet, heterot valkoiset. Onkin aina hienoa, kun löytää teoksen, joka on aidosti moninainen ja jähmettyneitä representaatioita purkava. Yksi näistä teoksista on S.K. Alin Love from A to Z. S.K. Alin nuortenromaanissa Love from A to Z parasta onkin se, että romaani tarjoaa samastumiskohteita niille, joiden ääntä kirjallisuudessa ei kovinkaan usein kuule. Teoksen päähenkilöinä on kaksi nuorta muslimia - Zayneb, syrjintään turhautunut tyttö, ja Adam, surun ja MS-taudin kanssa taisteleva poika. Nuorten tiet kohtaavat, ja syntyy paitsi rakkaustarina myös keskustelua sy...

Bessie Headin Maru  tarttui kirjastosta mukaani, kun olin etsinyt luettavaa 70-luvulta. Eteläafrikkalaisen ja bostwanalaisen kirjallisuuden klassikoksi paljastunut Maru  onkin kantaaottava, kerronnaltaan kiehtova teos, joka ottaa kantaa rasismiin, heimojen välisiin suhteisiin ja ennakkoluulojen vaikutuksiin. Lukiessani en voinut olla ajattelematta, miten monella tavalla kirjallisuudenhistoriaa voisi opettaa - kunpa olisin jo aiemmin löytänyt afrikkalaisen kirjallisuuden klassikot. Tässä kohden lienee järkevintä todeta, että tämän arvion kirjoittaminen on vaikeaa: Botswanan historiaa, heimojen välisiä suhteita ja muita kulttuuritaustoja tuntematta, valkoisen naisen positiosta, teoksen moninaista tematiikkaa on hankala lähteä purkamaan. Esittelen tässä joitakin, sillä tämä teos ansaitsisi kuulua myös valkoisten lukemistoon.  Maru  on romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, rasismista ja ennakkoluuloisuudesta - voimista, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Nimihenk...

Feministit ovat tiukkapipoisia. Feministit eivät osaa rentoutua. Feministit eivät anna minun nauttia elämästäni ja niistä eduista, jotka olen saavuttanut - eikä varsinkaan niistä, jotka olen saanut. Ihmisiä ei saa enää luokitella, vaikka luokittelu on normaalia.  Kuulostaako tutulta? Jos ajattelet näin, kannattaa lukea Robin DiAngelon White Fragility . Itse asiassa se kannattaa lukea, vaikka et tunnistaisi ylläolevista lauseista itseäsi.  Mitä valkoinen haavoittuvuus sitten on? Mitä on valkoisten ylivalta? Onko näitä feministisiä termejä pakko hallita?  Aloitan viimeisestä kysymyksestä. Termejä ei välttämättä tarvitse. Aina ei tarvitse käyttää vaikeita sanoja puhuakseen jostakin. Mutta jos kieltäytyy uuden termin opettelusta vain siksi, että se saa itselle epämukavan olon, kannattaa vilkaista peiliin. Saatat kärsiä valkoisesta haavoittuvuudesta  (white fragility), joka liittyy olennaisesti siihen, mitä valkoinen ihminen kokee silloin, kun hänen etuoikeut...

Tiedättekö ne deitti-ilmoitukset, joissa toiselta kaivataan hyvää huumorintajua? Ne ilmoitukset, jotka ehkä olettavat, että hyvä huumorintaju on sellaisella tyypillä, joka ymmärtää minun vitsini. Ilmoitukset, joissa oletetaan, että jos ei naura huonolle vitsille tai jos kritisoi loukkaavaa vitsiä, on tiukkapipoinen feministihuora.  Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin  -romaani osoittaa jälleen kerran, miten vaikea laji huumori on ja miten vaikea feministinä on suhtautua "vitseihin", joita yhteiskunnassamme on pidetty hyvänä komiikkana kyseenalaistamatta koskaan, millaisiin stereotypioihin niiden huumori perustuu. Humoristisena markkinoitu ja sellaiselta vaikuttava Pitkään meni ihan hyvin  saattaa ehkä alkaa hauskasti, mutta mitä pidemmälle Rimpelän esikoisteos etenee, sitä vähemmän minua hymyilyttää.  Oikeastaan kuuntelin äänikirjaa kulmakarvat kurtussa ja epäuskoinen ilme kasvoillani, kunnes sitten kolmen tunnin kuuntelun jälkeen päätin, ettät minulle riitti....

Anneli Kanto:  Tulikärpäset. Futistyttö 1 Karisto 2009 176 s. Pisteitä: 1/5 Meneillään olevan jalkapallon MM-turnauksen kunniaksi innostuin haalimaan kirjastosta pinon jalkapalloaiheisia nuortenkirjoja. Luin niitä aikanaan, kun ala- ja yläkoulun taitteessa harrastin jalkapalloa viisi vuotta, ja ajattelin, että nyt olisi sopiva palata futistunnelmiin. Vaikka kirjastosta tarttui mukaan muutama tuttu kirja, aloitin urheilu-urakkani uudella tuttavuudella, onhan Anneli Kannon Tulikärpäset -kirjan päähenkilö tyttö. Jalkapalloharrastus kiinnostaa tyttöjäkin, ja tuntuu teennäiseltä, että tytöille suunnatut harrastusaiheiset kirjat käsittelevät useimmiten tanssia tai taitoluistelua.  Tulikärpäsistä ei kuitenkana muodostunut iloista yllätystä vaan täysfloppi. Sanon suoraan: tämä oli huonoin tänä vuonna lukemani kirja. Vaikka Anneli Kantoa arvostetaan kirjailijana, tämä varhaisnuorille suunnattu kirja ei ole 2000-luvulta, vaikka onkin julkaistu 2009. Tulikärpäset ...

Aloitan ja lopetan tämän postauksen samalla virkkeellä: Kiitos, Yaa Gyasi, että sain kuulla tämän tarinan. Olen nieleskellyt, kauhistellut, ajatellut, tuntenut ja muuttunut -   Gyasin esikoisteos Homegoing  on aiheuttanut minussa sellaisia väristyksiä, että en oikein tiedä, mitä sanoisin.  Homegoing  on romaani suvusta ja sukupolvista, perheistä ja perinnöstä ja - ennen kaikkea - tuskasta ja taakasta, joka kantautuu sukupolvelta toiselta. Romaani alkaa 1700-luvulta, jolloin sisarukset Effia ja Esi ovat syntyneet. Sisarukset eivät tapaa toisiaan, eivätkä heidän kohtalonsa kohtaa: Effia päätyy orjakauppiaan vaimoksi, Esi myydään orjaksi. Alkaa sukutarina, jossa sukuhaarat kilpailevat omaa kohtaloaan vastaan.  Gyasin romaanissa merkittävää on sen rakenne. Kukin luku kattaa yhden sukupolven, ja vuoroin käsitellään Effian, vuoroin Esin perillisiä. Jokainen luku rakentuu tarinaksi, jossa tutustutaan yhteen suvun jäsenistä ja seurataan sitä, miten orjuus, rasi...

Bad feministiä  suositeltiin minulle syksyn alussa. Tilasin sen verkkokaupasta ruotsiksi, koska hinta oli halvempi ja kieli motivoi minua englantia enemmän - nyt, kun teoksen olen viimein saanut luettua, on se käännetty jo suomeksikin. Olen lueskellut kokoelmaa pikkuhiljaa eteenpäin ja pitänyt tavasta, jolla Gay nostaa esiin erilaisia yhteiskunnallisia, naisiin ja rodullistettuihin liittyviä ongelmia. Kokoelma on antanut minulle paljon, vaikka postaus onkin hajanainen koonti ajatuksistani - ensimmäisten esseiden lukemisesta on todella aikaa. Saatan olla huono feministi - rotukysymyksen sijaan pohdin tässä postauksessa enemmän puhetta seksuaalisesta väkivallasta. Toivon, että toisaalla asiantuntevammat keskittyvät pohtimaan Gayn teoksen yhteiskunnallista merkityksellisyyttä rodun ja toiseuden kokemusten esiintuojana. Toiseuden kokemuksista Bad feminist on esseekokoelma, jossa äänen saa ja on ottanut itselleen rodullistettu kirjailija. Gay tuo vahvasti esiin sen, millaisiin vaik...

Koko Hubara: Ruskeat tytöt Like 2017 235 s.  Pisteitä: 4/5 "Kaikki aina puhuvat, että me 80-luvun Ruskeat lapset olemme tienraivaajia. Sillanrakentajia. Mutta emme me ole, emmekä välttämättä halua olla, ja niin kauan kuin minussa veri virtaa, aion pitää huolen siitä, että sinunkaan ei tarvitse sitä olla. Ellet itse niin halua. Sinun ei tarvitse viitoittaa minun tietäni. Tämän maan tietä. Henkilökohtaisesi ei tarvitse olla poliittista. Ellet itse niin halua. SSinulla on täysi itsemääräämisoikeus kehoosi, identiteettiisi, tarinaasi, vaikka meillä olisikin kapea leikkauspisteemme siksi että juuri minä synnytin juuri sinut." Haparoivana feministinä olen seurannut mielenkiinnolla Koko Hubaran Ruskeat tytöt -median ja samannimisen esseekokoelman julkistamista. Feminismi on ollut minulle oppimista, ja juuri nyt ajattelen, että kaikista eniten minun on opittava rodusta, rasismista, valkoisuudestani, etuoikeuksistani. Minun on opittava näkemään maailmassa niitä asioita,...

Jean Kwok:  Käännöksiä Bazar 2011 (2010) Suom. Ulla Lempinen 279 s.  Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oh. Elämä voi olla tosi rankkaa. ”Ei luututa!” hän sanoi. Hänen nenänsä ja poskensa olivat punaiset kuin niihin olisi puhjennut ihottumaa. ”Saat repun!” ”Olen pahoilla, herra –” aloin sanoa. Tiesin ettei hän oikeasti halunnut lahjoittaa minulle koulureppua. Mitä opettaja oli sanonut? Vaikka olin oppinut englannin alkeet Hongkongissa, entisen opettajani aksentti oli aivan erilainen kuin Brooklynissa. ”Olen pahoillaNNNi”, opettaja sanoi painaen kieltä tiukasta hampaitaan vasten. ”Olen pahoillani.” ”Olen pahoillani”, toistin. Selvästikin englanninkielen virheeni ärsyttivät häntä, vaikka en ollutkaan varma miksi.  Käännöksiä  jatkaa pyrkimystäni lukea tarinoita, joissa kuuluu muidenkin kuin valkoisten länsimaalaisten ääni. Käännöksiä  on Jean Kwokin, lapsena Amerikkaan muuttaneen hongkongilaisen naisen romaani, jossa varhaisteini-ikäinen Kim muuttaa äit...

Seita Vuorela: Lumi WSOY 2016 240 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Mietteliäs. ”Poikien huutelusta Siamak tajuaa, että on yhä kaikkien yhteisten pelivuosien jälkeen ulkopuolinen, kotoisin paikasta, jossa naisia vaihdetaan kameleihin ja avioliitot solmitaan perheiden kesken. Sellaista se ei ole oikeasti, ei edes Iranissa. Syrjäkylissä vaimoja ehkä kaupataan, mutta ei koulutettujen kaupunkilaisten kesken. Mitä sellaiseen voi sanoa. Tässä kohdassa Siamkin tehtävä on kuitenkin sanoa jotain, heittää kevyt läppä, joka pistää asiat paikoilleen.” Seita Vuorelan kirjoittama, ystävä-kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä Lumi  on kaunis teos. Se tuntuu sillä tavalla poikkeukselliselta nuortenromaanilta, ettei se ensinnäkään tunnu nuortenromaanilta ja että se esittelee hahmoja, joita kirjallisuudessa ei liiemmälti kuvata. Vuorela tarttuu ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksiin: siihen, miten toinen pysyy aina toisena. Vaikka Siamak kuuluu porukkaan, hän on silti...