Bessie Head: Maru

Bessie Headin Maru tarttui kirjastosta mukaani, kun olin etsinyt luettavaa 70-luvulta. Eteläafrikkalaisen ja bostwanalaisen kirjallisuuden klassikoksi paljastunut Maru onkin kantaaottava, kerronnaltaan kiehtova teos, joka ottaa kantaa rasismiin, heimojen välisiin suhteisiin ja ennakkoluulojen vaikutuksiin. Lukiessani en voinut olla ajattelematta, miten monella tavalla kirjallisuudenhistoriaa voisi opettaa - kunpa olisin jo aiemmin löytänyt afrikkalaisen kirjallisuuden klassikot. Tässä kohden lienee järkevintä todeta, että tämän arvion kirjoittaminen on vaikeaa: Botswanan historiaa, heimojen välisiä suhteita ja muita kulttuuritaustoja tuntematta, valkoisen naisen positiosta, teoksen moninaista tematiikkaa on hankala lähteä purkamaan. Esittelen tässä joitakin, sillä tämä teos ansaitsisi kuulua myös valkoisten lukemistoon. 

Maru on romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, rasismista ja ennakkoluuloisuudesta - voimista, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Nimihenkilö Maru on läheinen ystävä Molekan kanssa. Sitten Dipelen kylään saapuu uusi opettaja, valkoisen naisen aikanaan adoptoima Margaret, joka kuuluu kylässä halveksittuun, rasistisesti kohdeltuun san-heimoon. Sekä Maru että Moleka rakastuvat, ja Head käsittelee romaanissaan ennakkoluulojen vaikutusta rakkauteen. 

Teoksen nimihenkilö Maru näyttäytyy ristiriitaisena hahmona. Hänessä on kaksi puolta: rakastava, ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta arvostava mies, joka ymmärtää, että Dilepen kylä ennakkoasenteineen kaipaa muutosta. Toisaalta hän on mies, jolla on valtaa: heimojohtaja, joka ei epäröi asettua ystäväänsä vastaan ja menettää tämä rakkauden tähden. Kuten Reading Pleasure -blogissa (käy lukemassa own voice -arvio) huomautetaan, Marun tapa lähestyä Margaretia on luolamiesmäinen - siis aikansa elänyt ja seksistinen. 

Marua kiinnostavampi hahmo on Margaret, vaitonainen nainen, joka vaikuttaa siltä, ettei hänellä ole ollut mahdollisuutta löytää omaa ääntään. Margaretin äiti, san-heimoon kuuluva nainen, kuolee synnytykseen, ja Margaretin adoptoi "koettaan" varten valkoinen nainen, jolta Margaret saa identiteettinsä nimeään myöten. Valkoinen nainen uskoo mustien älykkyyteen ja ottaa Margaretin koehenkilökseen osoittaakseen, että suotuisassa ympäristössä rodullistetuista kasvaa ihan tavallisia, älykkäitä ihmisiä eikä ennakkoluuloille siten ole perusteita. Head käsittelee teoksessaan white saviour -ilmiötä mutta toisaalta osoittaa monin eri kerroksin, ettei ennakkoluuloille tosiaan ole perusteita, vaikka niitä eri ryhmittymillä onkin. Vaikka Margaret pääsee elämässään etenpäin, identiteetti halveksitun heimon jäsenenä varjostaa aina hänen elämäänsä: häntä kohdellaan kaltoin, ja jopa lapset nauravat hänelle. 

Margaretin avuksi tulee Dikedeli, Molekan rakastettu, hänkin ennakkoluulottamampi kuin itsekään aina uskaltaa tunnustaa. Tämä samassa koulussa työskentelevä nainen tukee Margaretia, ja aluksi näyttääkin, että naisten välille muotoutuu aito ystävyys. 

Kaiken kaikkiaan Marussa on kiinnostavaa Headin mietityt, ristiriitaiset henkilöhahmot, jotka eivät missään nimessä jää yksiulotteiseksi. Myös Headin kerronta on kiinnostavaa ja tarina ajatuksia herättävä. Suosittelen Marun lukemista ja eteläafrikkalaisen kirjallisuuskaanonin esille tuomista - suomalaisten kirjapiirien yleissävyt kun ovat kovin valkoisia. 

Bessie Head: Maru

Kääntöpiiri 1988 (1971)

Suom. Kristiina Drews

142 s.

Pisteitä: 5/5