Sivutiellä

Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä Otava 2017 (2016) Suom. Sari Karhulahti 44 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Jep. Asiaa. "Sukupuolella on merkitystä kaikkialla. Haluankin ehdottaa, että alamme haaveilla erilaisesta maailmasta ja suunnitella sitä. Suunnitella entistä oikeudenmukaisempaa maailmaa. Entistä onnellisempien ja entistä menestyksekkäämmin itseään toteuttavien miesten ja naisten maailmaa. Jotta pääsemme alkuun, meidän täytyy kasvattaa tyttäremme eri tavalla kuin ennen. Ja myös poikamme." Muutamia viikkoja sitten mediassa kohistiin. Tänä keväänä yhdeksäsluokkalaisille on jaettu tai jaetaan Chimamanda Ngozin feministinen, tasa-arvon puolesta puhuva essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Arvata ei tarvitse - moni pahoitti mielensä ja koki, että vain naisia halutaan puolustaa, miehiä taas syrjiä. Otin omassa blogitekstissäni kantaa kohuun ja pohdiskelin, ennen esseen lukemista, miksi moinen kohu on noussut. Kirjoitin...

Tänä keväänä kaikille yhdeksäsluokkalaisille jaetaan Chimamanda Ngozi Adichien feministinen essee We all should be feminists. Lyhyesti sanottuna esseen jakamisessa on kyse WOW Finlandin (Women of the World) tasa-arvoon liittyvästä ISOT-hankkeesta (Itsenä olemisen tärkeydestä). Adichien kirjan jakamisella halutaan edistää feminismin näkyvyyttä suomalaisessa keskustelussa, ja samalla painotetaan monikulttuurisuuteen oppimista. Idea on lähtöisin Ruotsista, jossa sama kirja jaettiin nuorille toissa vuonna. Vaikka teos ei ole vielä suomeksi ilmestynyt eikä esseetä nuorisolle jaettu, pamfletin yleinen levittäminen on aiheuttanut paheksuntaa. Sanna Ukkola ihmettelee Ylen kolumnissaan (5.2.2017), miksi lapsille syötetään väkisin tiettyjä ideologioita, kuten feminismiä tai veganismia. Yhteiskuntaopin opettaja Juho Mäenpää puolestaan kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (1.12.2016), ettei kaikkien pidä olla feministejä ja ettei hän itse aio välittää kiistanalaista propagandai...

Chimamanda Ngozi Adichie:  Huominen on liian kaukana Otava 2011 (2009) Suom. Sari Karhulahti Pisteitä: 4/5 Senegalilainen luki kaksisivuisen hautajaiskuvauksen. Hän pysähtyi vähän väliä juodakseen kulauksen vettä ja kuulosti sitä ranskalaisemmalta, mitä tunteellisemmaksi tuli, kunnes jokainen r-kirjain sorahti kurkussa. Hänen lopetettuaan kaikki kääntyivät katsomaan Edwardia – jopa ugandalainen, joka näytti unohtaneen olevansa ryhmän vetäjä. Edward pureskeli piippuaan miettiväisenä ennen kuin sanoi, etteivät tämäntyyppiset homotarinat oikeastaan kuvanneet Afrikkaa. ”Mitä Afrikkaa?” Ujunwalta pääsi.  Novellikokoelma Nigeriasta, naisista, maahanmuutosta ja kulttuureista. Kuuntelin juuri Chimamanda Ngozi Adichien, yhden lempikirjailijani, vaikuttavan puheen. Yhden tarinan vaara -puheessa Adichie esittelee ja ottaa kantaa siihen, millaisia seurauksia on sillä, että Afrikasta - maanosasta, ei maasta - kerrotaan ja opitaan vain yksi tarina. Adichie osoittaa, m...