Sivutiellä

Merete Mazzarella: Emmekö voisi elää sovussa? Tammi 2020 5,5 h Lukija: Krista Putkonen-Örn Pisteitä: 2/5 Olen halunnut tutustua Merete Mazzarellan tuotantoon jo pidemmän aikaa. Esseiden ystävänä uutuus, Emmekö voisi elää sovussa? Esseitä ajastamme  tuntui sopivalta aloittaa. Moni on kehunut Mazzarellaa, ja odotukseni olivat korkealla. Jouduin kuitenkin huomaamaan, että Mazzarellan ja minun ajatukseni eivät useinkaan kohdanneet, enkä minä pystynyt löytämään sitä sopua, jota Mazzarella peräänkuuluttaa erilaisten mielipiteiden kohtaamisessa.  Emmekö voisi elää sovussa?  on tosiaan esseekokoelma, joka käsittelee monia ilmiöitä, jotka ovat herättäneet varsin polarisoitunuttakin keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Mazzarella käsittelee teksteissään esimerkiksi rasismia ja maahanmuuttoa, naisten kehollista itsemääräämisoikeutta, tieto- ja yksityisyydensuojaa sekä isänmaallisuutta. Aiheet, toisinaan yksittäiset esseetkin, rönsyilevät, ja vaikka polarisoitunut, riitelevä kes...

Fernando Aramburu: Äidinmaa WSOY 2020 (2016) Suom. Sari Selander 664 s. Pisteitä: 4/5 Yksi tiiliskivi selätetty! Luen aika harvoin yli 500-sivuisia teoksia; kai olen niin diginatiivisukupolvea, etten malta keskittyä. Parhaimmillaan paksut kirjat ovat kuitenkin suurta nautintoa, josta ei tarvitse heti luopua, kun luettavaa ja eläydyttävää riittää. Tällaiseksi voisin luokitella Fernando Aramburun 664-sivuisen Äidinmaan. Äidinmaa on romaani kahesta perheestä, jotka ovat katkaisseet välinsä poliittisen konfliktin takia. Bittori ja Miren olivat aiemmin läheisiä ystäviä, mutta sitten jälkimmäisen poika liittyi baskialueen itsenäisyyttä puolustavaan ETA:an, joka puolestaan liittyi Bittorin miehen murhaan.  Äidinmaa liikkuu useammassa aikatasossa. Kerrontahetkellä Bittori on palannut kylään, jossa häntä ja hänen perhettään kartetaan, saadakseen vastauksia menneisyyden tapahtumiin. Useammin palataan kuitenkin menneisyyden tapahtumiin - molempien perheiden elämää kuvataan ka...

Johannes Ekholm: Planet Fun Fun Otava 2020 361 s. Pisteitä: 4/5 Päivää ennen kuin alan lukea Johannes Ekholmin Planet Fun Funia, ilmenee, että tamperelainen jäähalli - anteeksi, monitoimikeskus - on nimetty sponsorinsa mukaan Uros Liveksi. Twitter täyttyy satiirisista nimiväännöksistä (Kives Colosseum on suosikkini, joskin Sonniareena toiminee arjessa myös) ja toisaalta niistä, joiden mukaan Uros on vain euro ulkomaankielellä lausuttuna ja jotka eivät mitenkään ymmärrä, miten Uros voisi viitata sukupuoleen. Somekohu on väistämättä mielessä, kun tartun Ekholmin romaaniin, enkä voi olla ajattelematta, miten ajankohtaisen teoksen Ekholm on kirjoittanut. Ekholmin toisen romaanin lähtökohdat ovat jotakuinkin seuraavat. Valokuvakeskuksen pihasta on tuhottu taideteos. Naistenlehden toimittaja pyrkii selvittämään haastatteluilla, mitä oikeastaan on tapahtunut.  Johannes Ekholm ottaa Planet Fun Funissa taitavasti haltuun nyky-yhteiskunnan markkinointikeskeisiä diskursseja. S...

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen:  Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta S&S 2019 363 s. Pisteitä: 5/5 Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tietoteos Vastatuuleen on ehdottomasti vuoden tärkein suomalainen kirja. Se tuo esille liian usein unohdetun faktan - sen, että Suomi on ollut osa kolonialistista toimintaa. Suomessa kolonialismi on kohdistunut erityisesti saamelaisiin, ja tästä pakkosuomalaistamisesta ja saamelaisiin kohdistuneesta riistosta Ranta ja Kanninen kertovat vastikään ilmestyneessä teoksessaan.  Vastatuuleen  osoittaa, miten monella tavalla kolonialismi riistää uhrejaan. Yhtäältä suomalainen kolonialismi on ollut ja on edelleen ympäristöön ja elinoloihin kohdistuvaa: esimerkiksi Jäärata-hanke, jota aika ajoin yritetään edistää, tuhoaisi saamelaisten kotiseutualueen luonnon, rikkoisi useimmat paliskunnat ja vaikuttaisi siihen, miten ja missä porot pystyisivät kulkemaan. Myös kaivokset, tekoaltaat ja turismi ovat esimerkkejä siitä,...

Rebecca Solnit:  Whose Story Is This? Granta 2019 182 s. Pisteitä:5/5 Rebecca Solnitista on tulossa hyvää vauhtia suosikkifeministini. Hänen esseeteoksensa ovat viisaita, viihdyttäviä, järkyttäviä ja herätteleviä. Solnit hallitsee ajankohtaisista aiheista puhumisen ja osaa tunnistaa oman asemansa etuoikeutettuna valkoisena naisena. Whose Story Is This?  -esseekokoelma jatkaa Solnitin esseesarjaa, joista varsinkin viimeisimmät ovat käsitelleet kielen ja tarinoiden merkitystä. Siinä missä Call Them by Their True Names  käsittelee kieltä ja narratiiveja, sitä, millaisia  tarinoita yhteiskunnassamme kerrotaan, keskustelee Whose Story Is This? enemmän siitä, kenen tarinoita yhteiskunnassa tuotetaan ja kuunnellaan. Aiheet linkittyvät niin tiukasti yhteen, että suosittelen molempien lukemista - enkä vähiten siksi, että Call Them by Their True Names  on yksi parhaista feministisistä teoksista, joita olen lukenut. Tässä uusimmassa teoksessaan Solnit nosta...

Nawal El Saadawi:  Nainen nollapisteessä Kääntöpiiri 1988 (1975) Suom. Kaija Anttonen 138 s. Pisteitä: 4/5 "Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä  (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Nainen nollapisteessä  kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen...

Adam Kay: Kohta voi kirpaista vähän Art House 2019 (2017) Suom. Ari Jaatinen Kansi: Samppa Ranta 269 s. Pisteitä: 3/5 Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat  puhuttelee lähes väistämättä. Jokaisella on kokemusta lääkäristä ja sairaanhoidosta, useimmiten myös siitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Useimpien kokemus on kuitenkin potilaan ja siksi kurkistus lääkäreiden ja sairaanhoitajien arkeen kiinnostaa. Mikäpä hauskempaa kuin tirkistellä, mitä ammattilaiset oikeasti potilaistaan ajattelevat.  Kayn teosta on vedottu Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana  -teokseen, ja eittämättä teoksissa onkin yhtäläisyyksiä. Kuten Bythellin, myös Kayn teoksessa päiväkirjamuoto sopii teokseen: valittu genre ikään kuin lisää tirkistelytunnelmaa.  Kay kertoo teoksessaan urastaan gynekologina. Teosta ei kannata lukea raskaana ollessa: sen verran rajuja ja paikoin traagisiakin tarinoita Kaylla on anekdoottiensa rinnalla kerrottavana. Kayn...

Agnes Smedley: Maan tytär Kääntöpiiri 1991 (1929) 372 s. Suom. Kersti Juva Pisteitä: 5/5 Tämä oli naisten valtakunta! Yksin aviomiestensä edessä nämä naiset vain valittivat ja tottelivat tylsinä, eivätkä miehet paljoa puhuneet; he avasivat suunsa vain varmistaakseen sukupuolensa ikiaikaiset oikeudet ja etuoikeudet. Mutta entäs joukossa! Miten naiset komentelivat miehi! Ja miehet astelivat pihassa pyydellen ihmisiä todistajiksi kärsimyksilleen. Feminismi ei ole kiinnostunut pelkästään sukupuolista vaan varsinkin nykyään, intersektionaalisen feminismin aikakautena, myös muut (rakenteelliset) erot ja niiden vaikutukset ovat tärkeä osa feminististä keskustelua. Ihmisen identiteettiin vaikuttavia eroja on monia (esim. rotu, seksuaalisuus, toimintakykyisyys). Tässä tekstissä nostan esiin yhteiskuntaluokan ja erittelen, miten yhteiskuntaluokan vaikutus ilmenee yhdusvaltalaisen kirjailijan Agnes Smedleyn romaanissa Maan tytär (1929). On huomattava, että kirjoitan tätä tekstiä...

Juhana Salonen: Viiton - olen olemassa 2017 Pisteitä: 4/5 Tartuin Juhana Salosen teokseen kahdesta syystä: ensinnäkin halusin lukea kuurosta kertovan kirjan Helmet-haasteeseen mutta ennen kaikkea halusin jatkaa kuurojen ja viittomakielisten kulttuuriin tutustumista. Opiskeluaikanani opiskelin muutaman kurssin viittomakieltä ja jopa käytinkin sitä muutaman äidinkielisen kanssa, mutta sittemmin taitoni ovat hiipuneet. Vaikka Salosen teos ei tietenkään palauta kielitaitoa mieleeni, se valaisee hyvin viittomakielisten yhteisöä ja toisaalta sitä, millaisia vaikeuksia kuurot yhteiskunnassamme kohtaavat.  Viiton - olen olemassa  on omaelämäkerrallinen teos, jossa Salonen pohtii oman identiteettinsä löytämistä. Kuurona syntynyt Salonen oppii kyllä käyttämään puhuttua suomea, mutta koska toisten puheen ymmärtäminen on lähes mahdotonta, kommunikaatiosta ei tule vastavuoroista. 80-luvun yhteiskunta ei kuitenkaan tue Salosta viittomakielen omaksumisessa, ja nuorempana tämä ...

Minusta on tullut vähän fanityttö. Kaikki, mitä Saara Turunen kirjoittaa, inspiroi minua valtavasti. Rakkaudenhirviöstä ja Sivuhenkilöstä  on tullut minulle henkilökohtaisesti tärkeitä kirjoja, jotka kielentävät niitä seksistisiä, loukkaavia kokemuksia, joita naisena joutuu elämään. Nyt löysin itseni myös lavalta, liikkeistä ja katseista, kun kävin feministiystävieni kanssa katsomassa Turusen uuden näytelmän Medusan huoneen  Q-teatterissa.. Medusan huone rakentuu episodeista, joita yhdistävää vallan ja sukupuolen tematiikka. Lavalla nähdään erilaisia mies- ja naisoletettuja hahmoja, joiden käyttäytymistä, elämää ja kehoa sukupuoli ja valtasuhteet määrittävät. On tyttö, jonka kuukautiset muuttavat naiseksi; sihteeri, joka mielistelee esimiestään, miesporukka, joka hiljentää formuloilla naisen äänen. Turusen Rakkaudenhirviöstä ja Sivuhenkilöstä  tutut feministiset aihiot ovat siis läsnä myös Medusan huoneessa , joka osoittaa, miten monella tavalla fyysistä sukupuolee...

Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä  pääsee irti Atena 2018 207 s. Pisteitä: 4/5 Perheväkivaltaa käsittelevät kirjat vetävät minua puoleensa. Minulla on vahva tarve ymmärtää sitä, mitä minulle tapahtui, tai ainakin sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kuten kovin moni muukin suomalainen nainen, myös minä olen kohdannut aiemmissa suhteissani väkivaltaa - enimmäkseen henkistä. Minua on vähätelty, kiinnostustani seksiin halveksuttu (nainen on seksihullu, jos haluaa seksiä; miehillä seksinnälkä on normi), arvojani ja perhettäni morkattu. Olen saanut kuvan poikaystäväni takapuolesta, vaikka kielsin häntä lähettämästä sellaista; minulle on tehty fritsu, vaikka yritin kieltää sellaisen. Eropäätöstä ei ole kunnioitettu vaan minua on lähestytty viestitse vuosia eron jälkeen. Kaikki nämä kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että ykköskriteerini parisuhteessa on turvallisuus. Minun on kyettävä kokemaan oloni turvallliseksi puolisoni s...

Rebecca Solnit: Call Them by Their True Names. American Crises  (and Essays) Tantor Audio 2018 Lukija: Cassandra Campbell 5h 57 min. Pisteet: 5/5 Rebecca Solnitin esseekokoelma Call Them by Their True Names  (2018) on puhutteleva teos. Se on kokoelma niille, jotka ovat feministejä; niille, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta; niille, jotka ovat ahdistuneet äärioikeistolaisesta politiikasta; ja ennen kaikkea niille, jotka ymmärtävät sanojen ja tarinoiden arvon.  Kieli, tarinat ja narratiivit ovat keskeisessä osassa Solnitin teosta, ja näihin kolmeen käsitteeseen Solnit palaa useassa esseessään. Varsinkin kokoelman alkupuolella teoksen teema on läsnä niin sisällössä kuin muodossa: yksi esseistä kertoo Trumpista ja tämän politiikan vaikutuksista mutta on kerrottu satumuodossa. Narratiivivalinnallaan Solnit painottaakin sitä, miten Trump liikkuu todesta epätodelliseen: kerrontaratkaisu heijastelee Trumpin kyvyttömyyttä uskoa toteen. Samalla kerron...

Pauliina Kainulainen & Aulikki Mäkinen (toim.):  Näen Jumalan toisin - kristinuskon feministisiä tulkintoja Kirjapaja 2006 246 s. Pisteitä: 3/5 Rippikouluaikaan Jumala oli minulle tärkeämpi kuin nykyään. Tuntui hienolta, että oli tarpeeksi vanha ehtoolliselle ja kummiksi ryhtymiseen; muutamat ensimmäiset vuodet kävin ehtoollisella aina, kun kävin kirkossa (lähinnä sukujuhlissa). Sittemmin olen lakannut ehtoolliskäynnit mutta iloinnut edelleen kummiudestani. Sitäkään tehtävää ei kuitenkaan määritä uskoon kasvattaminen vaan pikemminkin turvallisena aikuisena oleminen ja lapsen kanssa leikkiminen. Huonoina päivinä minäkin silti kaipaan jotakin ihmistä suurempaa voimaa, johon nojautua ja jolta pyytää apua. Siitä, onko kyse jumalasta, en tiedä.  Nykyään minun on vaikeampi suhtautua Jumalaan ja uskoon. Oma liberaali arvomaailmani ei tunnu löytävän kirkosta väylää, jossa se saisi olla tuomitsematta. Vaikka jotkut kirkon toimijat ovatkin esiintyneet julkisuud...

Pasi Pekkola:  Huomenna kevät palaa Otava 2018 343 s. Kansi: Piia Aho Pisteitä: 3/5 Pasi Pekkolan romaani Huomenna kevät palaa lupaa lukijalleen kiinnostavan lukukokemuksen: romaani käsittelee sitä, miten Suomen sisällissota vaikutti lapsiin. Romaanin keskiössä on sisaruspari, Eeva ja Eino, jotka joutuvat Hennalan vankileirille. Kun isä on poissa ja äiti ei kykene huolehtimaan lapsistaan, joutuu Eeva isosiskona kantamaan vastuun veljestään.  Pekkolan proosa on kaunista ja kieli tunnelmallista. Lapsen ymmärtämättömyys ja toisaalta tarkkanäköisyys ovat romaanissa läsnä. Eeva yrittää upottaa veljensä satujen maailmaan, selittää pahaa maailmaa pikkuveljelleen, mutta Hennalan tapahtumat uhkaavat riistäytyä käsistä eikä sanoja pahuudelle löydy. Sisarusten aikuisvaiheita kuvatessaan Pekkola osoittaa, että sotatraumat vaikuttavat ihmiseen vielä vuosikymmeniä myöhemminkin ja että suomalaissukupolvet kantavat menneitä tapahtumia kitkerinä arpina rinnoissaan,  ...

Dan Jones & Michele Rosenthal:  50 Queers Who Changes the World   Hardie grant books 2017 112 s. Pisteitä: 3/5 Historiankirjoituksessa unohdetaan usein, ettei maailmamme ole - tai ole ollut - valkoisten, heteroseksuaalisten, cis-sukupuolisten miesten rakentama. Historiamme on yhtä moninainen kuin nykyisyytemme - seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuus ei ole 2000-luvun ilmiö. Tätä teemaa korostaa Dan Jonesin kirjoittama ja Michele Rosenthalin kuvittama 50 Queers Who Changes the World.  Teos on pikkusisar niille Iltasatuja kapinallisille tytöille - kirjan tyyppisille teoksille, joissa esitellään historian merkittävimpiä, omana aikanaan rohkeina esiintyneitä ihmisiä. Kuten Jonesin ja Rosenthalin teoksen nimi kertoo, 50 Queers Who Changes the World  keskittyy kuvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka ovat jääneet historiankirjoihin.  Jonesin ja Rosenthalin teos esittelee eri asiantuntija-alojen ihmisiä, mutt...

Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia. 70 suomalaista esikuvaa S&S 2018 155 s. Pisteitä: 3/5 Iltasatuja kapinallisille tytöille  on aloittanut buumin. Enää ei haluta vaieta naisten menestyksestä, vaan kustantamot julkaisevat kiihtyvään tahtiin kuvitettuja kirjoja, joissa nostetaan esille menestyneitä, uraa tehneitä naisia. Suomessa ilmestyy tänä syksynä kolme teosta (joista kaksi on jo kaupan), joissa tytöille ja naisille annetaan kunniaa. Olen ollut ilmiöstä innoissani, sillä naisten merkityksestä historiassa pitää puhua. Tässä postauksessa ei kuitenkaan näe ylenpalttista hypetystä. Pohdin juuri ilmestyneen, Elina Tuomen kirjoittaman ja kuvittaman Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa -teoksen avulla, mitä vaaranpaikkoja naisten representaatioissa on.  Itsenäisten naisten  idea on isosiskokirjoistaan tuttu: aukeamalla esitellään naisen kuva ja tarina. Tarinoissa korostetaan naisten omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Tuomi on koonnut teokseensa 70 suomal...