Sivutiellä

Ellen Strömbergin Syyhy . Kuva kustantamon sivuilta. Mistä vuoden parhaan kirjan tunnistaa? Ehkä siitä, että se imaisee mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta. Ehkä siitä, että se kuvaa olotilaa, johon on helppo samastua. Ehkä siitä, että se on lyhyine lukuineen tiivistunnelmainen, ja jännitystä on osattu pitää yllä. Ellen Strömbergin Syyhy  on ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Syyhy  on tarina naisesta Rebeckasta, jota vaivaa loppumaton kutina. Kutina iskee iltaisin, silloin, kun ahdistaa. Jo alussa käy ilmi, että jotakin on tapahtunut - päähenkilö on menettänyt otteensa elämään, parisuhteen onni on kadonnut masentuneisiin iltoihin, seksielämää ei ole, eikä muukaan elämä tunnu mielekkäältä. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy Helena, minäkertojan työkaveri. Strömberg kuvaa ansiokkaasti ahdistusta, sitä, miten henkinen kuormitus ilmenee fyysisinä oireina, jotka saavat lähes psykoottisia piirteitä. Rebeckaa vaivaa selvästi se, mitä työpaikalla on tapah...

Malin Lindroth: Vanhapiika Atena 2019 (2018) Suom. Hannimari Heino 115 s. Pisteitä: 4/5 Kuullessaan sanan "vanhapiika" monet ajattelevat oitis, että puhe on naisista, jotka elävät kuin reservaatissa, miehistä erillään Mutta ei vanhapiika ole mikään toisinajattelija, joku patriarkaatille selkänsä kääntävä. Hän pikemminkin maksaa kovan hinnan siitä, että yrittää elää järjestelmässä, joka on tehnyt selvästi hänen olevan arvoton. Tyttöystäväksi, vaimoksi, rakastajattareksi ja äidiksi häntä ei ole kelpuutettu.  Tyyliltään Vanhapiika  on autofiktiivinen, ja itsetietoisuudessaan se asettuu linjaan esimerkiksi Rachel Cuskin Ääriviivojen, Aino Vähäpesolan Onnenkissan ja Maggie Nelsonin Sinelmien kanssa. Vanhassapiiassa  kiehtovaa on se hieno tapa, jolla Lindroth ottaa haukutun ja väheksytyn vanhapiika-käsitteen haltuun. Lindroth kertoo kaipaavansa nimeä; hän tarvitsee position, jossa olla ja josta käsin toimia maailmassa. Käsitteenä vanhapiika  aiheuttaa ihmisissä ...

Marguerite Duras: Emily L.  Otava 1989 (1987) Suom. Annikki Suni PIsteitä: 5/5 Emily L:ssä ei tapahdu paljon: pariskunta istuu baarissa, tarkkailee ympäristöä. Joitakin sanoja vaihdetaan, mutta eniten liikkuu aika. Tarinaa kehystää imperfektimuotoinen kerronta, jossa tapahtunutta peilataan nykyhetkestä käsin; välillä ollaan tapahtuma-ajassa, jossa nainen puhuttelee rakastettuaan preesensissä. Toisinaan kerronta etäännyttää pariskunnan ja siirtyy kuvaamaan merielämää viettävää pariskuntaa, kapteenia ja tämän vaimoa. Duras liikuttaa eri näkökulmia taitavasti ja rakentaa niistä yhtenäisen kudelman. Romaanissa kiehtoo sen vähäeleisyys. Emily L:ssä  on kiinnostavaa tapa, jolla Duras kuvaa pelkoja. Jo romaanin alussa nainen joutuu kohtaamaan omat rasistiset pelkonsa, kun hänen ensimmäinen ajatuksensa korealaisturisteista on, että nämä ovat tulossa tekemään väkivaltaa. Emily L:ssä  korostuukin monella tapaa se, että kaikki ei ole siltä mitä näyttää: rodulliste...

Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä  pääsee irti Atena 2018 207 s. Pisteitä: 4/5 Perheväkivaltaa käsittelevät kirjat vetävät minua puoleensa. Minulla on vahva tarve ymmärtää sitä, mitä minulle tapahtui, tai ainakin sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kuten kovin moni muukin suomalainen nainen, myös minä olen kohdannut aiemmissa suhteissani väkivaltaa - enimmäkseen henkistä. Minua on vähätelty, kiinnostustani seksiin halveksuttu (nainen on seksihullu, jos haluaa seksiä; miehillä seksinnälkä on normi), arvojani ja perhettäni morkattu. Olen saanut kuvan poikaystäväni takapuolesta, vaikka kielsin häntä lähettämästä sellaista; minulle on tehty fritsu, vaikka yritin kieltää sellaisen. Eropäätöstä ei ole kunnioitettu vaan minua on lähestytty viestitse vuosia eron jälkeen. Kaikki nämä kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että ykköskriteerini parisuhteessa on turvallisuus. Minun on kyettävä kokemaan oloni turvallliseksi puolisoni s...

Erika L. Sanches:  I Am Not Your Perfect Mexican Daughter Alfred A. Knopf 2017 341 s. Pisteitä: 4/5 Erika L. Sanchesin romaani I Am Not Your Perfect Mexican Daughter  on noussut monesti esiin, kun olen etsinyt itselleni jotakin feminististä luettavaa. Tämä viime vuonna julkaistu teos on nuortenromaani, joka käsittelee maahanmuuttajuutta, rodullisuutta, traumoja ja mielenterveyttä. Romaanin keskiössä on kuitenkin suru: Julian hyvätapainen sisko Olga on menehtynyt, ja meksikolaislähtöinen perhe on kriisissä. Julia epäilee, että sisko ei ollut ainoastaan sitä, miltä hän perheestään vaikutti, ja kamppailee surunsa kanssa selvittämällä, kuka sisko oikeastaan oli.  Vaikka perhekriisin tapahtumat saavat alkunsa traagisesta kuolemasta, Sánches ei hukuta lukijaa suruun. Sen sijaan romaanissa pohditaan sitä, miten perhesuhteet muuttuvat tai kärjistyvät, kun jotakin traumaattista tapahtuu. Surun ohella Sánchesin romaanin keskeinen tematiikka kohdistuukin äidin ja ty...

Estelle Maskame:  Heittäydy, jos uskallat Gummerus 2018 (2017) Suom. Sirpa Parviainen 312 s. Pisteitä: 2/5 Heittäydy, jos uskallat kertoo MacKenzien ja Jadenin tarinan. Kyse on kertomuksesta, jossa ei puhuta vain rakkaustarinasta vaan myös surusta, kuolemasta ja läheisten menettämisestä. Jaden ja tämän sisko Danielle ovat menettäneet vuosi sitten vanhempansa rajussa kolarissa, ja MacKenzie on lakannut pitämästä yhteyttä sisaruksiin, vaikka oli ihastunut Jadeniin ja ystävystynyt Danin kanssa. MacKenzie päättää kuitenkin voittaa ahdistuksensa ja lähestyä sekä Jadeniä että Dania.  On ilahduttavaa, että Maskame käsittelee teoksessaan surua ja menettämistä. Romaanissa paljastuu, että Kenzien oman perheen tragedia on vaikuttanut siihen, miksi tyttö ei ole lähestynyt Hunterin sisaruksia. Maskame puhuu kirjassaan siitä, miten vaikea omaa ja toisten surua on kohdata. Teos esittelee sitä, miten ystävät kaikkoavat traagisissa tilanteissa mutta ei oikeastaan tuomitse pa...

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin HarperCollinsNordic 2017 (2012) Suom. Hanna Arvonen Kansi: Jenny Liljegren/ Shutterstock 412 s. Pisteitä:5/5 Tunnelma: Aaah, romanttista! <3 Annan harvoin - jos koskaan - chick lit -kirjoille viittä tähteä. Kaavamainen juoni, litteät hahmot ja jäykkääkin jäykemmät sukupuoliroolit ahdistavat, vaikka romanttista kertomusta elämäänsä kaipaisikin. Mhairi McFarlanen Sinuun minä jäin  ei ehkä poikkea genresisaruksistaan mutta onnistui silti hurmaamaan minut. Kaipasin romanttista rakkaustarinaa, ja sellaisen sain. Jos ole aina inhonnut viihdekirjallisuutta, ei ehkä kannata odottaa tältäkään liikoja, mutta jos kaipaat kevyttä, rakastettavaa, laadukasta hömppää, McFarlaneen kannattaa tarttua. Sinuun minä jäin on kertomus kahdesta entisestä ystävyksestä, Rachelista ja Benistä. Jo alusta asti on selvää, mitä tulee tapahtumaan, kun kaksikko kohtaa kymmenen vuoden jälkeen; tottahan McFarlane on kirjoittanut rakkaustarinan. Lukemisen ytim...

Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo: SE - seksipuhekirja Karisto 2018 Kuvitus: Jutta Kivilompolo & Nina Maaninka 270 s. Pisteitä: 3/5 Rosa Meriläinen ja Sanna Seiko Salo eivät pelkää puhua tabuiksi leimatuista aiheista. Viime vuonna julkaistu NE - kuukautiskirja  valotti sitä, mitä menstruaatiossa tapahtuu ja miten kuukautisiin on suhtauduttu, ja tänä keväänä ilmestynyt Se - seksipuhekirja  sanoittaa räväkkäästi sen, mitä makuuhuoneissa (ja julkisissa liikennevälineissä ja järvessä ja missä ikinä tahansa) tapahtuu. Se - seksipuhekirja  käsittelee seksiä ja siitä puhumista. Se painottaa seksipositiivisuutta ja ihmisen oikeutta seksiin, ja teos määrittelee seksin laajasti (myös viestit ja katseet ovat seksiä, samoin pieni hipellys ja toki yhdyntäkin). Teoksessaan Meriläinen ja Seiko Salo painottavat sitä, miten tärkeää seksistä on viestiä kumppanin tai kumppanien kanssa. Se - seksipuhekirja  antaakin konkreettisia vinkkejä, harjoituksia ja kysymyk...

1 Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota Modernisoitu versio Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta.  Witt-Brattströmin teos on runomuotoinen dialogiteos, jossa nainen ja mies keskustelevat keskenään parisuhteestaan. Alusta asti on selvää, ettei parisuhde voi hyvin: mies kieltäytyy kuuntelemasta naista, moittii tätä jatkuvasti, ja naisen tehtävänä on alistua miehen mielipiteisiin. Teoksen tyylivalinta on kiinnostava, mutta sisällöltään Vuosisadan rakkaussota  tuntuu loppua kohden toisteiselta.  Mies sanoi: Emme me ole tasa-arvoinen pari. En minä kilpaile naisten kanssa.   Sinä olet pelkkää teeskentelyä kiireestä kantapäähän niin kuin kaikki naiset.   Sinä kärsit kolhitusta itsetunnosta siinä koko juttu. Ei se sen kummempaa ole. Siihen ei ole parannuskeinoa.   Nainen kysyi: Oletko sinä se keskustelupalstojen loukkaantunut valkoinen mies? Teos täyttää Helmet-haastekohdan Kirjassa on yksi tai kaksi hahmoa. Ebba Witt-Brattström: V...

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa paitsi Helsingissä myös Blogistaniassa. Koska kannatan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamista ja toivon, että heidän äänensä ja kokemuksensa nousisivat valtamedioissa paremmin esille, koin tärkeäksi osallistua tähän lukuhaasteeseen ja tuoda blogiini kirjoja, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään vähemmistönäkökulmasta.  Yksi hyvä tarjolla oleva romaani on Becky Albertallin kirjoittama nuortenromaani Minä, Simon, Homo Sapiens . Se on kertomus 16-vuotiaasta Simonista, joka on sähköpostikirjeenvaihdossa toisen homopojan, Bluen, kanssa. Sähköposteista ja niiden lähettäjästä tulee Simonille koko ajan yhä tärkeämpiä, ja kirjan vetovoima perustuukin siihen, kuka oikeastaan onkaan Blue-nimimerkin takaa paljastuva poika.  Ihastuin kirjassa siihen, ettei Albertalli kuvaa homoutta teemana, joka väistämättä johtaisi negatiivisiin asioihin. Simonin sähköpostin lukenut poika uhkaa kyllä paljastaa Simonin homou...

Parahin Kerttu,                                                                                                     14.5.2017 Vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin Uulalle , poikaystävällesi. Mieltäni painoi silloin suru, ja muistan tuosta kirjeestä sen, miten pahoillani Uulan puolesta olin. Tuo tunne on säilynyt edelleen, enkä päästä siitä irti nytkään, kun olen lukenut tarinanne uudelleen. Tällä kertaa olen kuitenkin pahoillani sinunkin puolestasi, ja siksi päätin kirjoittaa sinulle.  Kun muistelen niitä päiviä, jolloin ensimmäisen kerran tutustuin sinun, Uulan ja Sofian Huomenna rakastan vähemmän -tarinaan, mieleeni nousee erityisesti muuan oranssi sohva. Sinä toivoit sen yhteiseen kotiinne, ja sinne se kannettiin. Oranssi sohva...

Pirkko Saisio:  Punainen erokirja WSOY 2000 298 s. Pisteitä: 4/5 Olen vähän hämmästynyt. Aloitin Punaisen erokirjan  joskus kauan sitten, mutta hylkäsin sen luotaantyöntävänä. Kun nyt viikonloppuna palasin teokseen uudestaan, en malttanut jättää sitä enää käsistään. Alku on suorastaan hurjan puhutteleva: heti saarelle rantautuessa on varottava käärmeitä. Heti ensimmäisillä sivuilla piilee uhka paratiisiin luikerreelleesta käärmeestä. Finlandia-palkittu Punainen erokirja on ainakin osin omaelämäkerrallinen romaani ja trilogian viimeinen osa. Se on silti helppoa lukea sellaisenaan, kuvauksena nuoruudesta, rakkaudesta, identiteetistä ja taiteilijaksi kasvamisesta. Saisio on oiva esimerkki suomalaisesta postmodernistisesta kirjailijasta. Tuttuun tapaan Punainen erokirja  on fragmentaarinen, pirstaloitunut kokonaisuus, jossa kertojan muistelmat vaihtuvat ajatuksesta toiseen. Pinnalta Punainen erokirja on helppolukuista, houkuttelevan kutsuvaa, nopeasti sil...

Mooses Mentula: Jääkausi WSOY 2016 263 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Arg. Vihainen.    -Sinulla ei nyt ole koiraa viikkoon. Annat sen vaellella orpona piruna. Et huomioi mitenkään, vaikka se kuinka vinkusi. Taka-ajatuksena on saaha se epävarmaksi. Sillon se hakkee huomiota miellyttämällä, kouluttaja tiivisti. Kouluttaja jatkoi ohjeistustaan, mutta Helmiltä meni loput ohi. Hän oli ymmärtänyt tärkeimmät: pahuus oli vahvuutta ja miellyttäminen heikkoutta. Ihminen on ihmiselle susi. Se tulee väistämättä mieleen Mooses Mentulan uutuusromaanista Jääkausi , joka käsittelee kiusaamista ja sen seurauksia. Itse kutakin hahmoa kiusataan. Helmi siirtyy uuteen kouluun, mutta ei löydä paikkaansa sieltäkään. Maisasta saisi seuraa, mutta tytön erilaisuus hävettää Helmiä. Juha menettää asemansa koulun reiluimpana opena. Romaanin keskivaiheilla Jääkausi kääntyy Juhan tarinaksi. Opettajatkin voivat joutua silmittömän kiusan kohteeksi, romaani julistaa. Aikuiset joutuvat...

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita Atena 2016 205 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Äh. Seksikeskeistä. Humoristinen, kärjistävä kokoelma sinkkuelämätekstejä. Kohellusta, kikatusta ja kaipuuta. Keskustelut: Olen ottanut tavakseni istua poikaystäväni luona lukemassa. Vietämme aamuja ja iltoja sohvalla, kumpikin lukien, mikä on ehkä parempaa kuin mitä osasin suhteelta toivoakaan. Ihan huippua on, kun voi lukea toiselle parhaita kohtia ääneen ja sitten keskustella niistä. Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä sopii mainiosti tähän, sillä ennen suhdettamme olimme molemmat kokeneet pitkiä sinkkuaikoja ja pohtineet pariutumisen vaikeutta tahoillamme. Suurin anti Rönkkösen teoksessa olikin se, että kärjistetyt ja alleviivaavat esimerkkikohtaukset saivat meidät päivittelemään seksikeskeisyyttä, stereotyyppistä sinkku- ja mieskuvaa ja sinkkuuden oikeasti masentavia puolia. Seksikeskeisyys: Mielikuvituspoikaystävässä kuvataan sinkkuuden eri vaih...

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä Tammi 2016 243 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hihi. Hauska! ”Mitä sä tarvitset?” Memmu kysyi, otti repun haltuun ja punnitsi sitä käsissään. ”Tämä on ihan sairaan raskas. Mitä sulla on täällä? Kirjaston sivupiste? Memmu avasi repun vetoketjun ja alkoi käydä omaisuuttani läpi. ”Alastalon salissa. Säkö aiot tosissasi kahlata tämän läpi?” ”Se on mulla kesken.” ”Montako sivua sä olet lukenut?” ”Viisi. Niin kuin mä sanoin, se on kesken.”   Kirjaston vahtimestari rakastaa lukemista, teloo jalkansa ja kaipaa siskon mielestä piristystä. Vaahtera on kirjoittanut romaanin, jossa arvotaan, voiko introvertti seurustella - ja millaisen henkilön kanssa. Tämä kirja sopisi parhaiten aurinkoiselle kesäpäivälle, riippukeinoon tai puistolukemiseen. Käden ulottuvilla olisi hyvä olla tuoreita mansikoita, luulen. Vaikka Kevyesti kipsissä on viihdekirja, siitä voi löytää syvempiäkin sävyjä. Luin vastikään Vanhatalon omaelämäke...

"Joskus aamuyön tunteina mielessäni käväisee ajatus, että miltä se tuntuisi viettää aamuja ihan yksin. Sellaisia omia aamuja. Ihan omana itsenään yksin. Jättäisi astioita minne sattuu ja levittäisi sanomalehden asunnon kaikkiin huoneisiin. Onneksi se on vain ohimenevä ajatus. Sellainen häivähdys jostakin toisesta todellisuudesta. Koska naisen ja lapsen tuoksu aamuisin on paras tuoksu, mitä mies voi eläessään haistella. He eivät sano samaa minusta." Mitä tulee minuun ja Havaintoja parisuhteesta -teokseen, kaikki on romanttista. Kaikki alkoi romanttisesti: rakastuin alkuvuodesta, ja sitten julkaistiin tämä teos. Totta kai rakastunutta nuorta naista kiehtoo kaikki parisuhteisiin liittyvä: selailin tätä joskus kirjakaupassa, toivoin saavani kirjastosta joskus käsiini. No, viimein sain: poikaystäväni oli ottanut tämän kirjastosta mukaansa, tiesi minun katselleen tätä. Lukaisin tämän hänen luonaan viikonloppuna, hihittelin parhaita paloja ääneen, ja lopuksi käperryin syliin lu...