Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2015.

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö

Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö Suuri Kurpitsa 2015 112 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh. Sarjakuva Vilmasta, joka pääsee kesätöihin mielisairaalaan, näkee tarinoita hulluudesta ja pohtii omaa suhdettaan normaaliuteen. Sarjisinto: Vuoden loppupuolella olen lukenut joitakin sarjakuvia. Suorastaan tuntuu, että olen koko ajan bloggaamassa sarjakuvateoksista. Se tuntuu itsestäni vähän hassulta: en ole koskaan kokenut sarjakuvia kirjallisuudeksi enkä myöskään osannut arvostaa niiden taidearvoa tarpeeksi. Tänä vuonna olen kuitenkin lukenut monta vakavasti otettavaa, tärkeitä tarinoita kertovia sarjakuvateoksia. Mielisairaalan kesätyttö on ehdottomasti yksi niistä. Raja: Mielisairaalan kesätyttö kysyy, kuka on hullu, kuka normaali ja missä raja kulkee. Miten sairaat ja terveet eroavat toisistaan - vai eroavatko he? Voiko sairautta, terveyttä tai normaaliutta määritellä? Kesätyössään mielisairaalan laitoshoitajana Vilma näkee erilaisia ihmiskohtaloita, tunteellisia ta

Vuoden 2015 parhaat

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja. Petri Tamminen: Meriromaani Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.  Kirsti Kuronen: Paha puuska   Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan . Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa pohdin a

Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta

Chester Brown: En koskaan pitänyt sinusta HuudaHuuda 2012 (1994) Suom. Hans Nissen 191 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Niin...haluan kuulla lisää. Sarjakuvaromaani nuoruudesta, koulukiusaamisesta, teinirakkaudesta ja mielenterveysongelmista. Paino:  Brownin sarjakuvaromaani käsittelee painavia asioita. Vajaassa kahdessasadassa sivussa perehdytään koulukiusaamiseen, yksinäisyyteen, teinirakkauden ongelmiin, epävarmuuteen ja mielenterveysongelmiin. En koskaan pitänyt sinusta on omaelämäkerrallinen tarina, mutta sen elementit tarjoavat helposti samastumiskohteita laajemmalle yleisölle. Nuoruus on, no - nuoruutta.  Vilkaisu: Brown käsittelee teoksessaan tärkeitä aiheita, piirtää tyylikkäästi, yksinkertaisesti ja pysäyttävästi, mutta En koskaan pitänyt sinusta on nopeasti lukaistu. En tiedä, käytänkö sarjakuvien lukemiseen väärää lukutekniikkaa: muistan jo lapsuudesta, miten serkut lukivat Aku Ankkaa pidempään kuin minä, jäivät tarkastelemaan jokaista kuvaa. Minä en ole niinkä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä Siltala 2015 199 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Niin. Juuri näin. "Ennen kuin kerron enempää, minun on kysyttävä: Mitä et tekisi mistään hinnasta? Mitä et tekisi, vaikka siitä tarjottaisiin suuria summia? Et pahoinpitelisi lähimmäistä. Et löisi edes avokämmenellä. Et aiheuttaisi heikommalle kipeää. Et luonnollisesti missään olosuhteissa tappaisi ihmistä. Et edes yrittäisi.     Hyvä. Niin minä arvelinkin. Meistä ei sellaiseen ole. Mutta joistakin on. Ketkä valitaan, ketkä nousevat harmaudesta, ketkä saavat tarpeekseen ja ylittävät rajan, joka on hakattu kiveen?"   Romaani komisariosta, hänen tuttavistaan ja siitä, miten sanat saattavat johtaa tekoihin. Toteava: Pidän Hotakaisen toteavasta tyylistä. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei turhaa kielileikittelyä. Samalla kieli ja tyyli tuntuvat viisaalta, paljon puhuvalta. Henkireikä toi erityisesti mieleen Petri Tammisen. Olen aina kategorisoinut sekä Hotakaisen että Tammisen joll

Ian McEwan: Lapsen oikeus

Ian McEwan: Lapsen oikeus Otava 2015 (2014), Otavan kirjasto Suom. Juhani Lindholm 222 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hmm!   Hyvää, lämpöistä joulua! Meille saapui sittenkin valkea joulu: eilen satoi maan valkeaksi ja maiseman kauniiksi. Olen kiitollinen.  McEwanin romaani Lapsen oikeus on vuoden 101. kirjani. Olen lukenut tänä vuonna hurjasti, ja ensi vuonna haluan lukea yhtä paljon. Tänä iltana on odotettavissa lisää luettavaa, kunhan joulupukki saunan aikaan käy tuomassa lahjat. Pidän joulusta ja sen perinteistä. Tänäkin vuonna aion lahjojen jakamisen jälkeen uppoutua nojatuoliin lukemaan uusia kirjoja. Romaani oikeudesta, etiikasta ja oikeudenjakamisesta. Mikä on lapselle parasta? Kuka parhaasta voi päättää? Missä määrin oikeudenjakajan elämä on eettistä ja moraalisesti hyväksyttävää?   "Varallisuus ei yleensä tuonut mukanaan onnea. Vanhemmat oppivat nopeasti juridiikan sanaston ja lain hitaat toimintatavat ja huomasivat ällistyksekseen joutuneensa julmaan

Vuoden sadas kirja: Seppo Jokisen Kuolevaksi julistettu

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu CrimeTime 2015 331 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: No moi! Kiva tavata pitkästä aikaa. Komisario Koskisen 20. seikkailu: ahdistelurikoksia, pakenemisia ja työkaverin kadonnut tytär. Taattu: Komisario Koskinen tuntuu vanhalta ystävältä, pitkään lähellä asuneelta naapurilta. Tutustuin Jokisen kirjoihin yläasteiässä: aloitin Piripolkalla , ja olen sittemmin lukenut lähes koko sarjan. Muutama uusimmista on lukematta, mutta Kuolevaksi julistettuun oli helppo tarttua. Se sisältää koko joukon poliisiromaanille tyypillisiä piirteitä, esittelee Sorin henkilöstön vielä kertaalleen ja kertaa lyhyesti mutta liikaa paljastamatta aiempia tapahtumia. Uusia tapahtumia tuntuu riittävän: Ulla Lundelinin tytär on ollut kauan kadonneena, kaupungissa tapahtuu kummallisia ahdistelurikoksia, ja yhtä miestä vainotaan. Jokinen lähtee liikkeelle monesta mutta ei lähesty mitään tapausta liian karskein ottein. Lempeä: Kuolevaksi julistettu sopii niillekin, jotka kaihta

Kristiina Rikman (toim.): Suom.huom. Kirjoituksia kääntämisestä

Kristiina Rikman (toim.): Suom. huom. Kirjoituksia kääntämisestä WSOY 2005 220 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Aivan! Avartaa. "Suomentaminen on osaksi silmänkääntötemppujen tekemistä, sillä me emme pääse minne alkuteos menee, vaikka kuinka sinne haluamme. En kirjoita 1940-luvun suomen kieltä, en pastissia siitä, en myöskään tuota suomeksi Glasgown murretta, ja historialliset tosiasiat estävät minua suomentamasta 1500-luvulla kirjoittaneen englantilaisen lääkärin kieltä 1500-luvun suomella. Suomentaja on olosuhteiden pakosta illusionisti, joka tällaisissa tapauksissa luo vaikutelman. Jos hän onnistuu, käännöskirjallisuuden valistunut lukija suostuu uskomaan myös siihen miten sanotaan. " (Schroderus) Esseekokoelma kääntämisestä ja kääntäjän työstä. Arvostamaton: Suom. huom. avartaa lukijan käsityksiä kääntämisestä. Jollakin tavalla olen itse jo aiemmin tiedostanut sen, ettei suomentaja suinkaan käännä suoraan kielestä toiseen vaan luo työskennellessään myös kok

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

Ruta Sepetys: Harmaata valoa WSOY 2011 Suom. Maria Lyytinen 354 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Au.    "Oli vaikea kuvitella, että jossakin Euroopassa riehui sota. Me kävimme omaa sotaamme, odotimme, milloin NKVD valitsisi seuraavan uhrinsa tai paiskaisi meidät seuraavaan kuiluun. He tykkäsivät lyödä ja potkiskella meitä pelloilla. Eräänä aamuna he nappasivat mukaansa vanhan miehen syömästä juurikasta. Vartija repi miehen etuhampaat pihdeillä irti. Meidät muut he panivat katselemaan. Joka toinen yö he herättivät meidän allekirjoittamaan papereita, jotka langettaisivat meille kahdenkymmenenviiden vuoden tuomion. Opimme istumaan ja lepäämään silmät auki Komorovin kirjoituspöydän edessä. Onnistuin pakemaan NKVD:n miehiltä, vaikka istuin suoraan heidän silmiensä alla."   Toinen maailmansota, Liettua, Lina 15 vuotta: nuoruus Neuvostoliiton pakkoleireillä.  Liettua: Mitä oikeastaan tiedän Liettuasta? Mitä muistan toisesta maailmansodasta? Missä määrin olen kuullut tar

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden Like 2015 (2015) Suom. Terhi Kuusisto 319 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Huh.   "Historia riisti meiltä kohtalomme. Nurin kohtalon oikku paiskasi niin kauas kotoa, ettei mikään hänen ympäristössään mustuttanut mitään palestiinalaista, ei edes juuriltaan kiskottujen maanpakolaisten elämä. Siksi oli kohtalon ivaa, että hänen elämänsä heijasteli palestiinalaiselämän perustotuutta: maan ja perinnön menetystä, karkotusta. Sitä että elämä yksin maailmassa, ilman perhettä, klaania, maata ja valtiota merkitsee toisten armoille jäämistä. On niitä, jotka säälivät, ja niitä, jotka käyttävät hyväkseen ja vahingoittavat." Romaani palestiinalaissuvusta, naisista ja länsimaalaistuneen tytön kotiinpaluusta. Romaani väkivallasta ja siitä, mitä meille ei kerrota. Perhekulttuurit: Abulhawan romaani on kertomus perheen merkityksestä. Se kertoo palestiinalaismuslimien yhteisöllisyydestä, perheen tärkeydestä ja kunniasta, toisista välitt

C.S.Lewis: Narnia. Velho ja leijona

  "Hän tulee ja menee", oli majava sanonut. "Hän ei halua olla sidottu - ja tietenkin hänellä on myös muita maita, joista hänen täytyy huolehtia. Se on niin kuin olla pitääkin. Hän käy usein täällä katsomassa. Ette vain saa pakottaa häntä. Hän on villi, kuten tiedätte. Hän ei ole niin kuin kesyt leijonat." Muuan merkillinen kaapinovi, seikkailunhaluisia lapsia, hyvä vastaan paha. Klassikko, johon tutustuin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen tunnustus: Totta se on - luin Narnian tarinoita ensimmäistä kertaa elämässäni. En tutustunut C.S. Lewisin fantasiamaailmaan lapsena enkä edes varhaisteininä - seikka, jota ystäväni on hämmästellyt. Sarja tuntuu olevan monelle rakas, ja avausosan luettuani voin uskoa, että se olisi saattanut olla sitä minullekin. Olin Viisikkojen, Spiderwickin kronikoiden ja monenlaisten salapoliisitarinoiden ystävä. Minusta oli hauskaa lukea lasten hurjapäisyydestä, kummallisista otuksista ja seikkailuista. Kun tartuin nyt Velhoon ja leijona