Kari Hotakainen: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä
Siltala 2015
199 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Niin. Juuri näin.

"Ennen kuin kerron enempää, minun on kysyttävä: Mitä et tekisi mistään hinnasta? Mitä et tekisi, vaikka siitä tarjottaisiin suuria summia? Et pahoinpitelisi lähimmäistä. Et löisi edes avokämmenellä. Et aiheuttaisi heikommalle kipeää. Et luonnollisesti missään olosuhteissa tappaisi ihmistä. Et edes yrittäisi.

    Hyvä. Niin minä arvelinkin. Meistä ei sellaiseen ole. Mutta joistakin on. Ketkä valitaan, ketkä nousevat harmaudesta, ketkä saavat tarpeekseen ja ylittävät rajan, joka on hakattu kiveen?"

 Romaani komisariosta, hänen tuttavistaan ja siitä, miten sanat saattavat johtaa tekoihin.

Toteava: Pidän Hotakaisen toteavasta tyylistä. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, ei turhaa kielileikittelyä. Samalla kieli ja tyyli tuntuvat viisaalta, paljon puhuvalta. Henkireikä toi erityisesti mieleen Petri Tammisen. Olen aina kategorisoinut sekä Hotakaisen että Tammisen jollakin tavalla samaan, mutta nyt yhteys tuntui erityisen vahvalta. Molempien teoksissa on sellaista pienellä tavalla sanomista, mistä pidän.

Teot: Viime aikoina olen lukenut kirjoja, jotka ovat käsitelleet moraalia ja erilaisten tekojen oikeuttamista. Hotakainen tarttuu Henkireiässä siihen, miten sanat ja teot liittyvät toisiinsa: vastaavatko ihmisten puheet sitä, mitä todella aikovat toteuttaa? Kun suntio uhkaa ajautua rikoksen tielle ja parturi-kampaajakin uskoutuu rikospoliisi-kertojalle, mitä onkaan aikeissa käydä? Kuka tekee ja mitä tekee? Hotakainen luo teokseen jännityksen niukin keinoin.

Yllätys: Tavallan pidin Henkireikää yllätyksellisenä kertomuksena. Kertojan rooli ei ole niin selkeä kuin alussa ajattelin - hän jää taustahahmoksi ja keskittyy kertomaan, miten Suntion ja Parturikampaajan ongelmat tihenevät ja kasautuvat. Ajattelin aluksi aivan toisenlaista juonen kulkua. Myös romaanin loppu yllättää, ainakin osin.

Henkireikä on luettu monessa blogissa. Opus ekan Petteri piti kirjaa komeana, viiltävänä analyysinä, Luetut, lukemattomat -blogissa kirjaa pidettiin kyllä hotakaismaisena mutta myös hajanaisena ja Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus pitää Hotakaista kirjailijana, joka kirjoittaa maailmasta terävästi ja tarkasti ja jonka uusimpaan kannattaa syventyä rauhallisena.