Maria Autio: Varjopuutarha Karisto 2014 202 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Ai. Sattuu sydämeen. "Näin ruudulla tytön, joka liikkui ja puhui ihan eri tavalla kuin kaikki muut. Tytöllä ei ollut juuri ilmeitä, katse haroi ohi, mutta yhtäkkiä nauru rävähti kasvoille, levisi korviin asti. Ja aina silloin, kun ketään muuta ei naurattanut. Kun muut hekottelivat, tyttö oli totinen. Se liikkui kankeasti ja kömpelösti kuin tikku-ukko. Liikuntatunnilla se haahuili muiden jaloissa, kun pallo poukkoili ketterästi käpälästä toiseen ja koriin. Minä se olin. Tapitin ruutua, vaikka se oli yhtä piinaa. Ja äkkiä näin itseni mummon ja muiden ylituomareiden silmin: omituinen. Vammainen. En pystyisi koskaan piiloutumaan, vaikka miten haluaisin." Lievästi autistinen Pihla, erilainen kokemusmaailma, hyljeksivä yhteiskunta. Aihe: Varjopuutarha on tärkeä kirja. Ensinnäkin on hienoa löytää kirja, joka käsittelee sellaisia aiheita, jotka...