Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2016.

Helttunen, Saure & Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita

Helttunen, Saure & Suominen: Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita. Avain 2015 264 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Aurinkoisen inspiroiva. Mieli ja maisema. Kirjailijoiden työhuoneita on inspiroiva teos. Se avaa 23 suomalaisen kirjailijan ja runoilijan työkokemuksia, paljastaa heidän työrutiineitaan ja esittelee taidokkain valokuvin erilaisia työhuoneita. Selkeät, tiettyihin asioihin kohdennetut haastattelut tuovat joka kerta esiin rakkauden kirjoittamiseen ja usein myös lukemiseen.  Mieltä ja maisemaa lukiessa huomaa, että kirjailijan työ on nimenomaan työtä. Vaikka osalle ammatti näyttäytyy kutsumuksensa, arkea rytmittävät kuitenkin rutiinit ja useimmilla myös järjestäytynyt työaika. Esimerkiksi Kaari Utrio ja Anja Snellman käyttävät taustoittamiseen todella, todella paljon aikaa - romaanit eivät synny harkitsematta.  Minulle parhaan mielen tässä kirjassa toivat kirjailijoiden kirjahyllyt. Mikä määrä kirjoja! Kirjoitin Virpi Hämeen-Anttilan sitaatin itselleni y

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta Otava 2015 208 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hihihi. Mä niin oon tämmönen! On ollut ihana laittaa koti ja ruokapöytä kuntoon toista varten. Kirjoitin hänelle sikermän runoja; koko päivä on valmistettu rakkaudella. Sitä on ilmaista, niin erityistä tämä on. Häneen on helppo mutta myös turvallista rakastua. Toivon tämän kestävän. Näin ei suinkaan kirjoita Emilia Vuorisalmi, vaan teksti on tammikuisesta päiväkirjastani. Joulukuussa olin vasta eronnut, liityin uudestaan Tinderiin, pysähdyin erään herran kohdalle ja mietin, painaisinko sydäntä. Painoin, aloitin keskustelun, rakastuin - ja puoli vuotta myöhemmin muutin hänen kotikaupunkiinsa. Vuorisalmikin kirjoittaa, että rakkaus saa ottamaan riskejä - huomaan sen itsessäni. Olisinko jossakin muussa elämäntilanteessa jättänyt opiskeluni toiseen kaupunkiin, päättänyt tehdä vuoden verran etäopintoja, hylännyt opiskelukaveripiirini? Tuskin. Mutta kuten hänellekin sanoin, rakkaus on hyvä syy kai

David Grossman: Sinne missä maa päättyy

David Grossman: Sinne missä maa päättyy Otava 2011 (2009) Suom. Markku Päkkilä 779 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh mikä tarina! "Hän kävelee katsomatta eteensä. Putoaa äärettömään avaruuteen. Hän on pelkkä ihmismurunen. Oferkin on pelkkä ihmismurunen. Hän ei voi jarruttaa Oferin putoamista sekunninkaan vertaa. Vaikka hän onkin synnyttänyt Oferin, vaikka hän on Oferin äiti ja Ofer on saanut alkunsa hänen ruumiistaan, tällä hetkellä he ovat kaksi pientä hiukkasta jotka leijuvat, putoavat läpi äärettömän, rannattoman, aution avaruuden. Loppujen lopuksi kaikki on pelkkää sattumaa, Ora miettii." On huimaavaa löytää uusi kirjailija, jonka kirjoitustyyliin ihastuu. On huimaavaa löytää romaani, joka näyttää pelottavan paksulta mutta joka paljastuu todelliseksi lukuelämykseksi. On huimaavaa löytää tarina, joka rakentuu monista säikeistä, hajoaa eri suuntiin ja pitää silti kiinnostuksen yllä. Miksihän minä kirjastossa ajattelin, että Grossmanin nimi tuntuu tutulta? Pikainen

Lukuviikonlopun kulku (su 21.05)

10.10 Lukumaraton alkaa. 14.10 Ensimmäiset neljä tuntia meni David Grossmanin parissa. Ihana, laaja, polveileva perhetarina Sinne missä maa päättyy on nyt luettu. En vielä tiedä, maratoonaanko vuorokauden vai ehkä koko viikonlopun. Keskittyminen on herpaantunut tasaisin väliajoin, koska stressaan naapuruston metelistä. Haluaisin saada olla kotonani rauhassa ja keskittyä lukemiseen. Kirjoihin uppoutuminen ei käy nyt ihan suunnitellusti, mutta yritän saada itseni keskittymään. Tähän mennessä olen lukenut 221 sivua. 17.10 Grossmanin jälkeen päädyin lukemaan Pertti Lassilan uusimman teoksen Armain aika . Sain sen luettua muutamaan tuntiin, mutten voi sanoa erityisemmin ilahtuneeni. Lassilan kieli on kaunista, mutta pidän itse enemmän koruttomuudesta ja hyvästä tarinasta kuin runsaasta, runollisesta kielenkäytöstä. Romaani sopisi mummolan rappusille tai laiturille luettavaksi, mansikoiden ja marjamehun kera. Kun sitä yritti lukea pahantuulisena kerrostaloyksiössä, tarina ei oikein av

Alkutunnelmia: lukuviikonloppu alkaa

No niin. Eilisillan parhaat jalkapallo-ottelut on nyt nähty (jihaa, Espanja reiluun voittoon!), joten pääsen viimein keskittymään kirjoihin ihan kunnolla. Pitkin viikkoa olen blogissani jutellut, että maratoonaan kirjojen parissa jo nyt kesäloman alkupuolella. Oloni on innostunut. Kaipaan rentoutumista, sillä koko eilisen päivän kuuntelin, kun yläkerran naapuri remontoi, sahasi, naputteli ja jyskytti musiikkia. Edellisenä iltana pauke ja rummutus kesti viiteen asti aamulla, ihan kiva :| Toivon tälle päivälle vähän enemmän rauhallisuutta, mutta etsin sitä ainakin kirjoista, mikäli naapuri ei vieläkään malta hiljentyä. Jo eilen illalla jänskäsin, että huomenna pääsen lukemaan! Aamulla heräilin pari kertaa ja mietin, joko nousisin lukemaan. Ihan aamuvarhaisella en kuitenkaan jaksanut aloittaa. Kello on nyt kymmenen tienoilla. Minulla on ennätyspaljon kirjoja kesken, koska raahasin pari kesälainaa entisestä kotikaupungistanikin. Sophie Kinsellan Shopaholic to the Rescue , Rauman Seksis

Maratonsuunnitelmia

Ja kaikkea muuta -blogi on tämänkesäisen joukkolukumaratonin emäntä. Yhteismaraton pidetään heinäkuussa, ja aion ehdottomasti olla mukana. Hetki sitten ehätin kuitenkin kertoa, että haluan pitää myös oman alkukesänmaratonini , joten tänä kesänä tulee hikoiltua kirjojen parissa ihan urakalla. Tosiaan: koska heinäkuuhun on vielä aikaa ja koska viikonlopun lukujärjestykseni on olematon - halleluja, vapaus! - otan hieman etuskia ja pidän oman etukäteismaratonini jo tänä viikonloppuna. Voi olla, että rentoutumisen lisäksi yritän vältellä toistaiseksi olematonta sosiaalista elämääni täällä uudessa kaupungissa: saanpahan hetkeksi ajatukseni muuhun kuin siihen, että en oikeastaan tiedä, missä muualla voisin aikaani viettää.  Tämän viikon ajan elämäni on ollut yhtä lukemista muutenkin, joten lukumaraton sinällään ei tuo uutta arkeeni. Olen vakaasti päättänyt olla aloittamatta kesäopintoja ennen kuin olen toipunut opevuodestani: kesälomaa on pidettävä (jos olisin rikas tai vuokraa ei t

Blogger Recognition Award

Todella vaiheessa -blogissa haastettiin minutkin osallistumaan Blogger Recognition Award -haasteeseen, kertomaan oman blogin syntytarina ja antamaan vinkkejä uusille bloggaajille. Haaste on kiertänyt iät ajat ja monet blogit, joten en ryhdy salapoliisiksi selvittämään, ketä ei ole vielä haastettu. Jos haaste puuttuu, tähän saa tarttua loputkin (ja tarttukaakin oikeasti, älkääkä tehkö kuten minä, eli jättäkö osallistumasta haasteisiin, joihin annetaan yleinen haastekutsu). Haastesäännöt:  1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen 2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen 3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille 4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi 5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi Miten minusta tuli kirjabloggaaja? Olen lukenut pienestä asti (yllätys). Pidin lapsena lukupäiväkirjaa (yllätys), ja pidin sitä sinikantiseen vihkoon joskus vähän myöhemminkin (yllätys). Luin ensin muiden blogeja (yllätys), minkä jälkeen pohdin hyvän tovin, uskallanko

Antti Hyry: Kurssi

Antti Hyry: Kurssi Otava 1993 157 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Sunnuntainen. "Kuinkahan se on, kuinkahan se tapahtuu, ja mitä tapahtuu, kun minä ajattelen suomen kielellä, sillä kielellä mitä osaan, tällä kielellä, tapahtuuko siinä mitään erikoista. Kun näen hauen, joka mosahtaa, ja jää veden alle yhteen paikkaan kuin varjo, mitä siinä merkitsee, että ajattelen, ja mitä että näen, näenkö jollakin kielellä, että siinä on hauki, joutuisa petokala. Jos en osaisi mitään kieltä ja näkisin ketun jäljet hiekassa, miten sen tajuaisin, ei millään kielellä, että siinä on kävellyt tai laukannut hirvi, siinä on jäkälää, vaaleaa, jota poro syö, ja siinä lentää pyy, siinä on vaaleaa hiekkaa, jossa linnut ovat kylpeneet, siinä on polku, jota pitkin voi kävellä, miten miettisin, mihinkä se mahtaa viedä, mitä kautta tulee tuo lämmin tuuli, joka puhaltaa, ja mihin menee, mitä kautta kulkee ja mihin." Kaksi viikkoa sitten kerrottiin , että pitkään kotimaisessa kirjallisuudessa v

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä Tammi 2012 272 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Plääh. Vähän epäuskottavaa mutta hymyilyttää toki.   -Musta tulee sun elämänvalmentaja, Sanni sanoi. - Mä lupaan henkilökohtaisesti pitää huolta siitä, että sun gradu on syksyyn mennessä kasassa. Ensin me laaditaan sulle ohjelma, ja sä saat poiketa siitä vain, jos soitat mulle ja kysyt luvan. Ja jos sä et toimi niin kuin me sovitaan, sulle pitää miettiä rangaistus, joka tuntuu jossakin. Veera Vaahtera -viikkoni jatkuvat. Viime viikolla luin hömppätarpeeseeni sekä uusimman, ihastuttavan Kevyesti kipsissä että sitä edeltäneen Rakkautta, vahingossa . Mukaani tarttui myös tämä Onnellisesti eksyksissä , jossa kuvataan ikisinkun opiskelija-Emman harhailua (niin kaupungin kaduilla kuin elämässä ylipäätään).  Vaahtera kirjoittaa hyvin ja mukaansatempaavasti. Hänen kirjoissaan on humoristinen ote, ja monet bloggaajat ovat kehuneet Vaahteraa siitä, ettei tämän kirjoissa kohelleta ja nolata päähenk

Pikaisia päätöksiä: lomanaloituslukumaraton 2

Tein pikaisen päätöksen. Haluan pitää lukumaratonin tällä viikolla. Se oli suunnitelmissa mutta ei suunniteltu; listasin sen kesänpiristyslistaani mutta en ollut varma, milloin ehtisin sen toteuttaa. Nyt näyttää siltä, että saan nauttia viikonlopusta itsekseni, joten aloittanen lauantaina. Jo viime vuonna aloitin lomani lukumaratonilla , joten jatkan perinnettä ja vaadin itseäni keskittymään vain kivoihin asioihin (g...u odottelisi myös, mutta odotelkoon!). Mitä lukumaratoniin tulee, kyse ei oikeastaan ole ajasta - ehdin kyllä lukea tänä kesänä niin paljon kuin vain huvittaa.Työni loppuivat parisen viikkoa sitten, ja olen nyt lomalla. Lauantaina elämäni muuttui, sillä vaihdoin kaupunkia rakkauden perässä. Muutaman päivän olen kalustanut uutta asuntoa, ja nyt, kun viikonloppu viimein vaihtoi arkeen, pääsin hakemaan kirjastokortin. :) Täkäläinen kirjasto on ihana, viihdyn siellä hyvin, ja kannoin jo uuteen kotiini reppukaupalla lukemista. Luulen tsekkaavani kirjaston vielä uudestaa

Yhden yön kirjat, eli teokset, joita olisi kiusallista tavata uudelleen

Tässä kevään mittaan olen palannut muutamaan otteeseen kirjoihin, jotka ovat tulleet tutuiksi jo aiemmin. Näistä lapsuus-, teini- ja opiskeluaikojen ihastuksista ei malttaisi luopua millään: välillä on unelmoitava ja sorruttava uudestaan, vaikka uusiakin rakkauksia olisi löydettävissä. Valitettavasti rakkauden saralla - koskipa se sitten kirjoja tai ihmisiä - ei ole aina yhtä auvoista. Vertasin aikanaan kuukauden luettuja kirjoja erilaisiin ihastuksiin. Tämänkertaisia inhokkeja tekisi mieli verrata kevytmielisiin heilasteluihin (ellei peräti yhdenyönjuttuihin), joiden kanssa ei vain voi synkata. Tai ehkä voisikin, jos... Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti . Tämän tyypin tuntevat kaikki. Se kuuluu niihin, joilta odottaa paljon: vähän liian hyvää ollakseen totta! Alku on makeaa, siirappista, ja tyyppi kertoo ihania, lällyjä asioita (hälytyskellojen pitäisi alkaa soida jo tässä vaiheessa). Yönkähmyssä sitä sitten huomaakin, että ei hyvänen aika, näin taitamatonko tämä onkin,

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Elämässäni jylisee. Kevyt kesämyrsky riepottelee minua, riuhtoo juureni sieltä, minne olen asettunut, ja lennättää toisaalle. Muuton, muutoksen, pakkaamisen ja uuden odottamisen ohessa on tuntunut siltä, että kaipaan lukuhetkiltäni päiväunelmia. Haluan viipyillä tarinoissa, joissa kaikki sujuu mallikkaasti, joissa rakastutaan ja ollaan onnellisia. Olen parhaillaan viettämässä Veera Vaahtera -viikkoa ja lukemassa tämän Pauliina Vanhatalonakin tunnetun kirjailijan kolmatta chick lit -kirjaa. Rakkautta, vahingossa kertoo Pihlasta, jonka poikaystävä on paennut Intiaan kuultuaan Pihlan raskaudesta. Pihlakin pakenee, pohjoiseen, kuten perisuomalainen tekee tarvitessaan miettimisaikaa. Romaani on höttöinen läpileikkaus eri sukupolvien naiseuteen ja äitiyteen, pienen kylän yhteisöllisyyteen ja, tietenkin, rakkauteen. Kuten Kevyesti kipsissä , myös tässä teoksessa keskeisintä on, kuka kylän miesehdokkaista sopiikaan Pihlalle parhaiten. Kuten Kirsi huomauttaa, Vaahteran kirjaa lukiessa kan

Kirjat, jotka haluan lukea uudestaan

Palasin kesän alun kunniaksi yhteen suosikkiteoksistani, Petri Tammisen Meriromaaniin . Tämä toteava, vakavamielisen hauska teos hurmasi minut noin vuosi sitten. Aiemmat ajatukseni löytyvät täältä . Toisellakin kerralla lukeminen ilahdutti: miten noin pieni romaani voikaan sisältää niin paljon symboleita ja kielikuvia! Meriromaani on ehdottomasti lohtukirjani. Kovin usein edes suosikkeihin ei tule palattua. Blogiaikanani olen lukenut uudestaan ainakin Anna-sarjan kirjoja, Glattauerin rakkauskertomukset ja Muumilaakson marraskuun. Lapsuuskirjoista palasin Spiderwickin kronikoihin ja Marian pieneen aasiin . Olen hämmentynyt siitä, kuinka monta kirjaa olen lukenut uudestaan: ehkä blogi on houkutellut nostalgisoimaan ja toisaalta tuomaan esille ajatuksia itselle tärkeistä kirjoista. Harvoin palaan edes suosikkeihini; sitähän aina pelkää, että sama ihana tunne ei palaakaan. Meriromaani vakuutti minut siitä, että lempikirjat ovat lempikirjoja syystä: ne ovat saaneet ja ne saavat ajatt

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä Tammi 2016 243 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hihi. Hauska! ”Mitä sä tarvitset?” Memmu kysyi, otti repun haltuun ja punnitsi sitä käsissään. ”Tämä on ihan sairaan raskas. Mitä sulla on täällä? Kirjaston sivupiste? Memmu avasi repun vetoketjun ja alkoi käydä omaisuuttani läpi. ”Alastalon salissa. Säkö aiot tosissasi kahlata tämän läpi?” ”Se on mulla kesken.” ”Montako sivua sä olet lukenut?” ”Viisi. Niin kuin mä sanoin, se on kesken.”   Kirjaston vahtimestari rakastaa lukemista, teloo jalkansa ja kaipaa siskon mielestä piristystä. Vaahtera on kirjoittanut romaanin, jossa arvotaan, voiko introvertti seurustella - ja millaisen henkilön kanssa. Tämä kirja sopisi parhaiten aurinkoiselle kesäpäivälle, riippukeinoon tai puistolukemiseen. Käden ulottuvilla olisi hyvä olla tuoreita mansikoita, luulen. Vaikka Kevyesti kipsissä on viihdekirja, siitä voi löytää syvempiäkin sävyjä. Luin vastikään Vanhatalon omaelämäkerral

Kesänpiristyslista

" (--)ja se päivä oli haikea niin kuin ankeitakin ajanjaksoja aina jäähyväisten hetkellä tulee ikävä. Kun Huurna loi luokkahuoneisiin viimeisen katseen, ikkunoista paistoi kaiken kultaava aurinko. Nuhjuiset nurkat näyttivät viattoman kodikkailta, ikään kuin ne olisivat itsekin tienneet että muuten niitä muistellaan pahalla."  Petri Tamminen: Meriromaani Jo joutui armas aika ja suvi suloinen . Yksi aikakausi tuli päätökseen eilen, yksi pikkuaskel opettajanurallani, kun ensimmäinen työvuoteni päättyi kevätjuhlaan ja suvivirteen. Sain pojilta kukkia ja leivonnaisia, tytöiltä halauksia ja kiitoksia ilmaisutaidon kympeistä. Lähdin töistä haikein mielin, enkä oikein malta uskoa, että en enää palaa töihin. Loma on alkanut, ja muuttohuokailun jälkeen minua odottavat uudet haasteet (g...u).  Palasin tänään sukulaispojan ylioppilasjuhlilta, ja linnoittauduin saunanlämpöiseen asuntooni katsomaan Sotkamon ja Koskenkorvan pesäpallo-ottelua. Siitä mieleeni juolahtikin, että kesäl

Anu Holopainen: Ihon alaiset

Kirjoitutin ysiluokkalaisilla aiemmin keväällä pohtivia tekstejä. Yhtenä vaihtoehtona oli kirjoittaa ulkonäöstä ja kauneusihanteista: mistä ne syntyvät, mihin ne johtavat? Muutama tarttui aiheeseen, pohti itsensä hyväksymistä ja hyvältä näyttämisen pakkoa. Ulkonäköpaineet tuntuvat aiheena vähän kuluneeltakin, mutta ne synnyttävät keskustelua koko ajan.  Tähän keskusteluun Holopainen vastaa romaanillaan Ihon alaiset. Alan vähitellen innostua dystooppisista tarinoista, ainakin niistä, joissa kärjistetään jokin yhteiskunnallinen ongelma mutta säilytetään osa tutustakin. Ihon alaisissa ulkonäöstä on tullut entistä tärkeämpi ja moderni yhteiskunta mahdollistaa kehon muutokset. Keho on harrastus ja muokkaamisen kohde: siitä voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa. Enää ei tarvitse näyttää itseltään - eikä oikeastaan saakaan. Romaanin keskeisimmistä hahmoista useimmat ovat tyytymättömiä kehoonsa. PlastikPrincess lähtee ulkomaille asti, Jara odottaa täysi-ikäistymistään. Matias kannattaa l

Tehokas toukokuu

Huhtikuun jälkeen voivottelin, ettei lukemiseni edennyt. Aloitin kirjoja, mutta jätin niitä kesken samaa tahtia. Toukokuussa ryhdistäydyin, ja kirin 11 teoksella kiinni matkaa viimevuotiseen (olen silti hyvän tovin perässä, koska viime vuonna olin lukenut toukokuuhun mennessä hurjat 51 kirjaa, nyt 44). Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto palauttivat minut aiemmin koetun rakkaustarinan pariin. Viihdyin, vaikka jälkimmäinen osa vähän lässähtikin. Vanhatalon Korvaamato n oli synkkää mutta taidokasta luettavaa, ja juuri luettu Keskivaikea vuosi sai toivomaan, että Vanhatalo saisi kaipaamansa menestyksen. Pitää ottaa Pitkä valotusaika lukulistalle. Hiltusen tyyli vakuutti minut, ja nautin Sysipimeästä kovasti. Toinen osa on jäänyt jumiin - yksi sen juonenkäänteistä muistuttaa minua omasta menneisyydestäni vähän liikaakin. Jokisen Rahtari puolestaan oli kevyempää mutta silti mielekästä lukemista. Lähteenmäen Nutcase oli hienoa, vähnä erilaista nuortenk

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi S&S 2016 236 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: ...niin. Aihe vetää hiljaiseksi. Kuuntele: Johanna Kurkela - Ingrid "Mielessäni pyörii mahdollisuus, että koko masennukseni on suurta huijausta. Liioittelinko vastaanotolla? Se mitä kerroin on kyllä periaatteessa totta, mutta ääneen lausuttuna selostus kuulosti hälyttävältä. En varmaankaan puhunut riittävästi hyvistä päivistä. Niitäkin on, vaikka ne jatkuvat harvoin hyvinä iltaan asti.         Huijaamisen ajatus lohduttaa ja kannattelee minua. Jos ainoastaan teeskentelen masentunutta, minulla on sairauteen valtaa. Minun tarvitsee vain lakata pelleilemästä, ja olen taas normaali." Kertomus siitä, kun enää ei jaksa. Kun tarttuu taitavasti kirjoitettuun, kiinnostavista teemoista kertovaan omaelämäkerralliseen teokseen ja lukee kirjailijan kärsineen menestyspaineista, tuntuu vähän kummalliselta, että niin voi olla. Ensinnäkin siksi, että liian harvoin tulee ajateltua, että l