Huhtikuun jälkeen voivottelin, ettei lukemiseni edennyt. Aloitin kirjoja, mutta jätin niitä kesken samaa tahtia. Toukokuussa ryhdistäydyin, ja kirin 11 teoksella kiinni matkaa viimevuotiseen (olen silti hyvän tovin perässä, koska viime vuonna olin lukenut toukokuuhun mennessä hurjat 51 kirjaa, nyt 44).
Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto palauttivat minut aiemmin koetun rakkaustarinan pariin. Viihdyin, vaikka jälkimmäinen osa vähän lässähtikin.
Vanhatalon Korvaamaton oli synkkää mutta taidokasta luettavaa, ja juuri luettu Keskivaikea vuosi sai toivomaan, että Vanhatalo saisi kaipaamansa menestyksen. Pitää ottaa Pitkä valotusaika lukulistalle.
Hiltusen tyyli vakuutti minut, ja nautin Sysipimeästä kovasti. Toinen osa on jäänyt jumiin - yksi sen juonenkäänteistä muistuttaa minua omasta menneisyydestäni vähän liikaakin. Jokisen Rahtari puolestaan oli kevyempää mutta silti mielekästä lukemista.
Lähteenmäen Nutcase oli hienoa, vähnä erilaista nuortenkirjallisuutta, ja Havaintoja parisuhteesta hihitytti parisuhteemme kumpaakin osapuolta.
Lisäksi luin yhden näytelmän, Rakkaudesta minuun, jonka raadollisuus kosketti, ja yhden sarjakuvan, jonka still-kuvat saivat haukkomaan henkeä. Lisäksi luin Rauanjoen Jonakin keväänä herään, mutta viivyttelin postauksen kirjoittamista, ja lopulta ajatukseni jäivät.
Entä mitä seuraavaksi? Kokonaisen äikänopevuoden jälkeen olen taas palaamassa opiskelijaksi, ja kevätkiireiden hellitettyä olen ehtinyt aloittaa graduakin. Lisäksi olen jälleen muuttamassa: on lähdettävä sinne, missä rakkauskin asuu. Viimeajat olen asunut kaksiossa, mutta nyt minua odottaa vähän pienempi yksiö. Tjaa, minneköhän saan kirjahyllyni sopimaan...mutta odotan innolla aurinkoisia säitä ja sitä, että pääsen lukemaan parvekkeelle! Miten teidän toukokuunne meni, ja mitä on odotettavissa alkukesän lukemistoon?
Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa ja Joka seitsemäs aalto palauttivat minut aiemmin koetun rakkaustarinan pariin. Viihdyin, vaikka jälkimmäinen osa vähän lässähtikin.
Vanhatalon Korvaamaton oli synkkää mutta taidokasta luettavaa, ja juuri luettu Keskivaikea vuosi sai toivomaan, että Vanhatalo saisi kaipaamansa menestyksen. Pitää ottaa Pitkä valotusaika lukulistalle.
Hiltusen tyyli vakuutti minut, ja nautin Sysipimeästä kovasti. Toinen osa on jäänyt jumiin - yksi sen juonenkäänteistä muistuttaa minua omasta menneisyydestäni vähän liikaakin. Jokisen Rahtari puolestaan oli kevyempää mutta silti mielekästä lukemista.
Lähteenmäen Nutcase oli hienoa, vähnä erilaista nuortenkirjallisuutta, ja Havaintoja parisuhteesta hihitytti parisuhteemme kumpaakin osapuolta.
Lisäksi luin yhden näytelmän, Rakkaudesta minuun, jonka raadollisuus kosketti, ja yhden sarjakuvan, jonka still-kuvat saivat haukkomaan henkeä. Lisäksi luin Rauanjoen Jonakin keväänä herään, mutta viivyttelin postauksen kirjoittamista, ja lopulta ajatukseni jäivät.
Entä mitä seuraavaksi? Kokonaisen äikänopevuoden jälkeen olen taas palaamassa opiskelijaksi, ja kevätkiireiden hellitettyä olen ehtinyt aloittaa graduakin. Lisäksi olen jälleen muuttamassa: on lähdettävä sinne, missä rakkauskin asuu. Viimeajat olen asunut kaksiossa, mutta nyt minua odottaa vähän pienempi yksiö. Tjaa, minneköhän saan kirjahyllyni sopimaan...mutta odotan innolla aurinkoisia säitä ja sitä, että pääsen lukemaan parvekkeelle! Miten teidän toukokuunne meni, ja mitä on odotettavissa alkukesän lukemistoon?
Minäkin nautin Rahtarin kyydistä viime kuussa, tosin äänikirjan muodossa. Toimi oikein hyvin, komisario Koskisesta on tullut aivan suosikkini äänikirjojen rintamalla. :)
VastaaPoistaTsemppiä ison G:n kanssa! Ja muuttoon - siinäpä sitä onkin kesäprojekteja. :)
Kiitos! Projekteja tälle kesälle ja ensi vuodelle riittää kyllä. Pitäisi itsekin muistaa taas äänikirjat :)
VastaaPoista