Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta

Otava 2015

208 s.

Pisteitä: 3/5

Tunnelma: Hihihi. Mä niin oon tämmönen!

On ollut ihana laittaa koti ja ruokapöytä kuntoon toista varten. Kirjoitin hänelle sikermän runoja; koko päivä on valmistettu rakkaudella. Sitä on ilmaista, niin erityistä tämä on. Häneen on helppo mutta myös turvallista rakastua. Toivon tämän kestävän.

Näin ei suinkaan kirjoita Emilia Vuorisalmi, vaan teksti on tammikuisesta päiväkirjastani. Joulukuussa olin vasta eronnut, liityin uudestaan Tinderiin, pysähdyin erään herran kohdalle ja mietin, painaisinko sydäntä. Painoin, aloitin keskustelun, rakastuin - ja puoli vuotta myöhemmin muutin hänen kotikaupunkiinsa. Vuorisalmikin kirjoittaa, että rakkaus saa ottamaan riskejä - huomaan sen itsessäni. Olisinko jossakin muussa elämäntilanteessa jättänyt opiskeluni toiseen kaupunkiin, päättänyt tehdä vuoden verran etäopintoja, hylännyt opiskelukaveripiirini? Tuskin. Mutta kuten hänellekin sanoin, rakkaus on hyvä syy kaikkeen tähän. Epäilemättä paras.

Sekaisin LOVEsta on yleistajuinen opas rakkaudesta ja parisuhteesta. Siinä kerrotaan, mitä tapahtuu, kun ihminen rakastuu, keneen rakastutaan ja millaisia ongelmia parisuhteissa usein on. 

On selvää, että tartuin tähän kirjaan, koska olen rakastunut. Olen aina halunnut oppia ymmärtämään itseäni tiedon kautta: jos olen stressaantunut, haluan tietää, mitä stressi oikeasti on, ikävän tapahtuman kohdatessa sain voimaa aiheeseen liittyvistä blogeista, ja nyt rakastuneena tekee mieli kurkistaa rakastuneisiin aivoihin. Kävin muutama viikko sitten magneettikuvissa - kaikki on hyvin - ja naureskelin kuvauksen aikana, mahtavatko lääkärit nähdä, että olen rakastunut. 

Vuorisalmen kirjassa on monta hyvää asiaa. Se on erittäin helppolukuinen: kieli on yksinkertaista ja yleistajuista, eikä tietoa ole ahdettu teokseen liikaa. Se on hyväntuulinen ja ihmistä ymmärtävä kirja, ja se saa hymyilemään. Rakastumisestani huolimatta en kuitenkaan lämmennyt tälle teokselle täysin. 

Yhden ongelman muodostaa teoksen hajanaisuus. Kaikkia alalukuja en pystynyt mielessäni perustelemaan: miksi yksi luku loppuu huomioon parisuhteen haasteista mutta seuraava ei käsittele niitä ollenkaan? Lihavoinnit keskellä tekstiä vievät huomion, varsinkaan, kun ne eivät ole johdonmukaisia. Erään kappaleen ydinasiaksi tulkitsin sen, että vanhanajan rauhallinen deittailukulttuuri pitäisi saada takaisin; tekstissä kuitenkin korostettiin, että yhdenyönjuttukin voi toimia. Luvun aloittavat kursivoidut tunnelmakatkelmat eivät nekään oikein iskeneet minuun. Odotin enemmän faktatietoa, ehkä vähän yksityiskohtaisempaa. Yleistajuisessa teoksessa lähdemerkintäkriteerit eivät ole yhtä tiukkoja kuin tieteellisessä tekstissä, mutta joitakin viittauksia olisin kaivannut.Kattava lähdeluettelo toki löytyy teoksen lopusta. Ja kuten niin monesti muuallakin yhteiskunnassa, tässäkin teoksessa korostettiin heteroseksuaalista rakkautta.

Ehkä kiinnostavinta tässä teoksessa oli lukea hormoneista ja niiden vaikutuksesta rakastuneeseen. En tosiaankaan tiennyt, että 95 prosenttia serotoniinista muodostuu suolistossa! Varsinkin kirjan alkupuoli antaa kiinnostavaa tietoa rakastuneen kehosta, kun taas loppupuolella keskitytään enemmän elämänopastyyliseen henkiseen kasvuun.