Sivutiellä

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja Ah, Eeva Kilpi, tuo kaikkien suomalaisten runonystävien mummo! Sininen muistikirja  koostuu Kilven päiväkirjamerkinnöistä, jotka käsittelevät yksinäisyyttä, vanhuutta ja näihin olotiloihin sopeutumista.  22.8.2003 kirjoitetusta merkinnästä tulee mieleen Kilven aiempi runo Nukkumaan käydessä ajattelen (kokoelmasta Laulu rakkaudelle ja muita runoja, 1972), jossa minäkertoja hoivaa itseään. Nyt kertoja on käynyt vanhaksi ja joutuu yhä huolehtimaan itsestään:  Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se  on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet ...

Kuvaus talvisodan syttymisestä, muistamisesta ja muistamattomuudesta, lapsuudesta sodan jaloissa. Eeva Kilpi on luottorunoilijani. Palaan hänen runouteensa aina silloin tällöin. Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Kilven proosaan, sotamuistelmien ensimmäiseen osaan.  Olen vaikuttunut.  Talvisodan aika on paras lukemani lapsuuskuvaus. Se on koskettava, järisyttävä, sopivasti epäluotettava ja monelta osaltaan liiankin tosi. Se on henkilökohtainen katsaus Suomen historiaan, ja se muistuttaa kuulijaa kotimaan menneisyydestä.  Tarinan kertoja on nuori 11-12-vuotias tyttö. Kertomuksen alkupuolella hän kuuntelee perheensä kanssa tykkien jylyä: tuostako sota alkaa vai siihenkö lapsuus päättyy, tyttö miettii. Tämä kohta kosketti minua. Talvisodan aika on kuvaus sodan jalkoihin jääneestä lapsuudesta, siitä, miten pelko, epävarmuus ja kodista pakeneminen ovat vaikuttaneet lapseen. Kilpi tekee kertomuksessaan todeksi sen, mikä on oikeastikin ollut totta. Elämänhalu...

Eeva Kilpi: Kiitos eilisestä WSOY (1996) 126 s. Pisteitä: 4/5 Sinun kanssasi minun ei tarvitse                           unelmoida. Sinun kanssasi olen vahva. Onko sinussa jokin tunne joka kuuluu ehdottomasti minulle? Suhteeni runouteen: Eeva Kilpi ja Helena Anhava ovat runouden kestosuosikkejani, myös Märta Tikkasen raastavista runoista pidän. Kilven ja Anhavan kohdalla arvostan rauhallisuutta, tyyntä tunnelmaa, kaunista ja tiivistä kieltä. Kilpi kirjoittaa kauniisti, kauniita sanoja käyttäen, jo runoteoksen ensimmäisillä sivuilla ihastuin surukuvaukseen Äiti pyrkii esiin sydämeni mullasta . Luen runoutta harvoin, liian harvoin, sen huomaa silloin, kun runoutta lukee: tuntuu, että hyvä runo tiivistää enemmän kuin moni kirja, hyvä runo antaa enemmän ajatuksia, enemmän tunteita. Teemoittelu: Runokirjoissa on ih...