Sivutiellä

  Sitä voisi kuvitella, että nykyihminen valitsee kumppaninsa vapaasti, mutta oikeastaan romanttisia suhteita säädellään monin hiljaisin ihmissuhdenormein. Näitä Silja Liukkonen käsittelee romaanissaan Tunkeutuja, jonka päähenkilö, biseksuaalisuutensa löytänyt kolmekymppinen nainen, ihastuu pariskuntaan. Tunkeutuja kysyy, millaista on olla ihmissuhteessa, jolle ei ole olemassa sosiaalista koodistoa. Millaista on olla ihastunut moneen ihmiseen yhtä aikaa? Miltä tuntuu olla bi, kun on ensin ajatellut olevansa lesbo? Miten navigoida monisuhteisuudessa, miten kommunikoida kaikkien osapuolten kanssa terveillä tavoilla? Päähenkilön, Jonin ja Jonnan välille syntyy kummallisia valtajännitteitä, jotka tuovat mieleen Raven Leilanin Kiillon. Siinä missä Kiillossa valtasuhteet syntyvät valkoisuudesta, Tunkeutujassa kyse on luokasta. Päähenkilö huomaa piilottelevansa köyhyyttään ja toteaa, että "kun meillä oli vaatteet päällä, palauduimme väistämättä rooleihimme". Päähenkilö epäilee, pys...

Aila Meriluoto, toim. Anna-Liisa Haavikko:  Tältä kohtaa. Päiväkirja vuosilta 1975-2004. Siltala 2010 Raskausajan yövalvomisista on seurannut jotakin hyvää: olen alkanut pitää uudelleen säännöllistä päiväkirjaa. Kirjoitin päiväkirjaa säännöllisesti 14-vuotiaasta parikymppiseksi, mutta sittemmin kirjoitusjaksot ovat olleet lyhytkestoisia ja liittyneet lähinnä yksittäisiin elämänkriiseihin. Siitä on nyt jonkin aikaa, kun löysin Aila Meriluodon päiväkirjateokset kirjaston vaihtopisteeltä. Vaarallista kokea -teoksen toi kirjahyllyyn iäkäs pappa: en voinut olla miettimättä, millainen tarina oli tuonut hänet hetkeen, jolloin hän luovutti kirjan seuraaville lukijoille. Tältä kohtaa -teoksen tarinaa en tiedä tarkemmin - tosin kirja näkyy olevan kirjaston vanha poisto - mutta olen iloinen, että olen saanut molemmat teokset omaan hyllyyn. Postuumisti julkaistun En minä vielä pääty -teoksen luin viime vuonna. Tältä kohtaa kattaa miltei 30 vuotta kirjailija-runoilijan elämästä. Teoksen alkupu...

  Laura Lähteenmäki: Sukella silmät auki WSOY 2022 "Me painimme Kajan kanssa eri sarjoissa, hän oli ylivertainen, ja minä purin häpeästä poskeani. Odotin, milloin asia valkenisi hänelle." Olin jo palauttaa Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki -romaanin (WSOY 2022) kirjastoon, mutta haikeankaunis kansi (graafinen suunnittelu: Anna Makkonen) sai minut jättämään kirjan hyllyyn. Olihan minulla kaunis kuvakin otettu, ehkä kannattaisi siis lukea kirja, jonka takakansi mainitsee vaietut asiat ja valtasuhteet. Sukella silmät auki on useassa aikatasossa etenevä romaani. Nykyhetkessä Maria on kirjoittamassa teosta kuolleesta isästään. Maria ja tämän tytär Inka ovat tulleet muutamaksi kuukaudeksi Tanskaan, jossa meri velloo lähellä eri tavalla kuin sisävedet kotona. Tanskassa Marian mieleen juolahtaa outoja kuvia ja tuntemuksia siitä, että hän on ollut siellä aiemmin. Entä kuka on se toinen lapsi, jonka edesmennyt isä päiväkirjoissaan mainitsee? Lähteenmäen kieli on herkkää ja kaunista...

Vappu Kannaksen romaani Kirjeitä Japaniin on minulle henkilökohtaisesti tärkeä: olen menettänyt viime vuosia, Kannasta lainatakseni, ystäviä kuin jotkut hanskoja. Osan kanssa ero on ollut prosessi, toisista olen luopunut jo nuoruudessani. Ystäväerot sattuvat kamalasti, enkä ole aiemmin lukenut niistä paljoakaan. Loogisesti ajateltuna: jos minä olen menettänyt nämä asiat, on hänenkin täytynyt menettää jotain. Tulen siihen johtopäätökseen, että hän on menettänyt minut. Kannaksen romaanissa nimetön kertoja kirjoittaa kirjeitä Japanissa asuvalle ystävälleen ja reflektoi, mitä tunteita ystäväero herättää. Keskeisenä osana Kannaksen romaania on ystävien aiemmin tekemä matka, jonka päätteeksi ihmissuhde on alkanut hapertua.  Luin Kannaksen romaanin kanssa samanaikaisesti Lintukodon rannoilta -artikkelikokoelmaa, jonka teksteissä analysoitiin saaren merkityksiä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tässä postauksessa pohdin, artikkelikokoelmaan nojaten, millaisia merkityksiä saari saa Kirjeitä J...

Helena Sinervo: Tytön huone WSOY 2020 250 s. Pisteitä: 4/5  Tytöt haluavat pois kotoa, niin se vain on. Tytöt heittävät hyvästit huoneelleen ja haikailevat avarampia oloja, vaikka juuri heille maailma näyttää rujot puolensa. Sofiakaan ei vielä ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät eläydy toisten kärsimyksiin vaan haluavat päinvastoin tuottaa niitä, polkea jalkoihinsa ja nitistää. Joillekuille elämän pääsisältö voi olla pääsy niskan päälle ja kontrolliasemaan, vaikka saisi kynsiinsä vain yhden nuoren naisen, kadehdittavan hyväosaisen ja siksi vihattavan. Tyttö ei välttämättä tunnista sitä piirrettä eikä usko havaitsemaansa.   Äidiksi tultuani - tai no, oikeastaan jo raskausaikana - minua alkoivat kiinnostaa äitiyden ja vanhemmuuden tematiikat kirjallisuudessa. Helena Sinervon Tytön huone  vastaa tähän tarpeeseen hyvin: se on kertomus äitiydestä hetkellä, jolloin tytär on muuttamassa pois kotoa.  Tytön huoneen  asetelma saa minut kysymään, miksi tällaisesta arkipäiv...

Etaf Rum:  A Woman Is No Man HarperCollins Audiobook 2019 Lukijat: Ariana Delawari, Dahlia Salem ja Susan Nesmai Pisteitä: 4/5 Etaf Rumin esikoisromaani A Woman Is No Man on upea, koskettava tarina kolmen sukupolven naisista. Palestiinalainen Isra naitetaan Adamille ja lähetetään tämän perheen mukana Yhdysvaltoihin. Toiveet rakkauden saamisesta ja uuden perheen hyväksynnästä katoavat nopeasti, kun Isralle syntyy vain tyttäriä. Adamin äiti Fareeda hallitsee kotia, eikä Amerikka tarjoa naisille sitä vapautta, jota Isra siltä salaa toivoi. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin, 2000-luvun loppupuolella, Isran esikoistytär Deay saa tietää perheensä tragedioista. Palestiinalais-amerikkalaisena nuorena hän on kahden kulttuurin välissä ja joutuu vastakkain myös isoäitinsä Fareedan kanssa.  Rumin romaani kuvaa koskettavasti naisia, joiden kohtaamat traumat välittyvät sukupolvelta toiselle. Patriarkaattinen kulttuuri, jossa tyttäriä ei ole arvostettu, on jättänyt jälkensä ...

Laura Bates on yksi feministisuosikeistani ja Everyday Sexism  yksi niistä kirjoista, jotka avasivat silmäni siihen, miten paljon feminismiä yhä tarvitaan. Misogynation  (2018) käsittelee edeltäjänsä tapaan seksismiä ja erityisesti naisiin kohdistuvaa häirintää. Teos on kokoelma Batesin esseitä ja kolumneja, jotka on julkaistu The Guardian -lehdessä vuosina 2013-2017. Misogynation  antaa kattavan kuvan siitä, mitä naisviha ja seksismi ovat. Teoksen kolumnit on teemoiteltu 11 osastoon. Niissä käsitellään esimerkiksi seksismin arkipäiväisyyttä ja yleisyyttä, raiskauskulttuuria, työpaikalla tapahtuvaa häirintää ja naisten oikeutta omaan kehoonsa. Bates on jokseenkin inklusiivinen ja antaa esimerkkejä siitä, miten erilaiset ryhmät, vaikkapa mustat tai vammaiset, kohtaavat seksismiä eri tavalla kuin etuoikeutetummat, mutta intersektionaalisuus saisi näkyä teoksessa laajemminkin.  Misogynationin  lukemisen jälkeen ei voi olla enää epäselvää, miten yleistä sek...

Ole sinä tyttö, ole aina samaa väriä seinien kanssa, ja muista hymyillä kuin olisit valokuvattavana. Olkaa te poikia, tehkää mitä tykkäätte, mutta älkää koskaan itkekö, älkää kuunnelko muita, älkää näyttäkö heikkoutta.  Opettaja jakaa rooleja kuin joulukuvaelmassa. Pahinta on, että minäkin alan uskoa siihen. Minut kasvatetaan rooliin ovelasti, painettuun sanaan vetoamalla: Tämä on biologiaa. Tämä on totta.   Sain vinkin Essi Tammimaan romaanista Paljain käsin , kun kyselin Instagramissa seuraajien suosituksia äitiyskuvauksista kirjallisuudessa. Vinkki oli mitä mainioin, sillä Paljain käsin  puhutteli minua monella tavalla. Se on feministinen kuvaus naiseudesta ja naiseksi kasvamisesta, sukupuolirooleista ja -odotuksista, yhteiskuntaluokan ja sukupolvitraumojen vaikutuksesta.  Tammimaan romaanissa on jotain samankaltaista kuin vaikkapa Saara Turusen Rakkaudenhirviössä . Molemmat kuvaavat vaikeita äiti-tytärsuhteita, sitä, miten äitien kipupiste...

Minut hyvin tuntevat - tai Instagramiani viime aikoina seuranneet - tietävät, että lapsuuden lempikirjojani olivat L.M.Montgomeryn Anna -sarja. Rakastin niiden ylenpalttisia luontokuvauksia, Annan vilkasta mielikuvitusta ja romanttisia luontokohteille annettuja nimiä. Sekä tietysti Gilbertiä! Runotytöistä ei koskaan tullut minulle yhtä rakkaita, vaikka luin tyttökirjahuumassa nekin - ehkä kuitenkin vain kerran. Nyt maalis-huhtikuussa, kun kaipasin lohtua ja tuttuutta elämääni, päätin lukea Runotytöt uudestaan - ensimmäinen osa oli ollut pitkään kesken, enkä enää muistanut sarjasta muuta kuin Annoja melankolisemman tunnelman.  Nyt uudelleen luettuina Runotyttö-kirjat näyttäytyvät sarjana, joka paranee ja kasvaa loppua kohti. Lapsena muistan pitäneeni sarjan avauksesta Pienestä Runotytöstä : siitä, miten nuori Emilia istuu vinttikamarissa kirjoittamassa kirjeitä isälleen (minä kirjoitin päiväkirjaa pehmolelulleni). Runotytöt eivät ole yhtä juonivetoisia kuin Annat: Emilia ...

Tatyana Fazlalizadeh:  Stop Telling Women To Smile Seal Press 2019 226 s.  Pisteitä: 4/5 Stop Telling Women To Smile  on yhdysvaltalaisen Tatyana Fazlalizadehin katutaideprojekti, jonka tarkoituksena on kuvata sitä, miten yleistä seksismi on, ja antaa ääni niille, jotka ovat joutuneet seksistisen ahdistelun kohteeksi liikkuessaan kaupungilla. Viime vuonna julkaistu, projektin nimeä kantava teos esittelee kymmenkunta henkilöä, joita Fazlalizadeh on haastattelut ja jotka hän on piirtänyt. Henkilötarinoilla käsitellään sitä, millaisen seksismin kohteeksi erilaiset henkilöt identiteettiensä takia joutuvat.  Stop Telling Women To Smile  -teoksen ehdoton ansio on sen intersektionaalisuus. Suurin osa haastatelluista on rodullistettuja, ja Fazlalizadeh on haastatellut myös muunsukupuoliseksi itsensä identifioivia. Naiseus määritellään laajasti. Teos painottaa kunkin haastatellun ääntä, ja kirjassa on paljon suoria lainauksia, jotka korostavat henkilöjen...

Fernando Aramburu: Äidinmaa WSOY 2020 (2016) Suom. Sari Selander 664 s. Pisteitä: 4/5 Yksi tiiliskivi selätetty! Luen aika harvoin yli 500-sivuisia teoksia; kai olen niin diginatiivisukupolvea, etten malta keskittyä. Parhaimmillaan paksut kirjat ovat kuitenkin suurta nautintoa, josta ei tarvitse heti luopua, kun luettavaa ja eläydyttävää riittää. Tällaiseksi voisin luokitella Fernando Aramburun 664-sivuisen Äidinmaan. Äidinmaa on romaani kahesta perheestä, jotka ovat katkaisseet välinsä poliittisen konfliktin takia. Bittori ja Miren olivat aiemmin läheisiä ystäviä, mutta sitten jälkimmäisen poika liittyi baskialueen itsenäisyyttä puolustavaan ETA:an, joka puolestaan liittyi Bittorin miehen murhaan.  Äidinmaa liikkuu useammassa aikatasossa. Kerrontahetkellä Bittori on palannut kylään, jossa häntä ja hänen perhettään kartetaan, saadakseen vastauksia menneisyyden tapahtumiin. Useammin palataan kuitenkin menneisyyden tapahtumiin - molempien perheiden elämää kuvataan ka...

Kelly Jensen (toim.): (Don't) Call Me Crazy Alonquin 2018 225 s. Yksi tärkeimmistä tavoista, jolla pidän yllä mielenterveyttäni, on lukeminen. Kirjat tarjoavat mahdollisuuden paeta omia huolia, mutta usein ne myös antavat sanoja niille tunteille, joita itsekin kokee. Silloin, kun olen erityisen ahdistunut, luen mielelläni mielenterveyteen liittyvää tietokirjallisuutta, sillä tiedon hankkiminen auttaa minua ymmärtämään, mitä pääni sisällä tapahtuu. Nyt, kun koronauutisia, pelkoja ja niiden lietsontaa on havaittavissa joka puolella, tuntui hyvältä idealta tarttua kirjaan, joka on odottanut omassa hyllyssäni lukemista jo parisen vuotta. (Don't) Call Me Crazy on essee- ja tekstikokoelma, jossa 33 kirjoittajaa pohtii omaa suhdettaan mielenterveyteen. Useimmat jakavat tarinansa omasta mielenterveydenhäiriöstään - käsitellyiksi tulevat esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, OCD, posttraumaattinen stressi, masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Teos ei ole luonteelta...

Johannes Ekholm: Planet Fun Fun Otava 2020 361 s. Pisteitä: 4/5 Päivää ennen kuin alan lukea Johannes Ekholmin Planet Fun Funia, ilmenee, että tamperelainen jäähalli - anteeksi, monitoimikeskus - on nimetty sponsorinsa mukaan Uros Liveksi. Twitter täyttyy satiirisista nimiväännöksistä (Kives Colosseum on suosikkini, joskin Sonniareena toiminee arjessa myös) ja toisaalta niistä, joiden mukaan Uros on vain euro ulkomaankielellä lausuttuna ja jotka eivät mitenkään ymmärrä, miten Uros voisi viitata sukupuoleen. Somekohu on väistämättä mielessä, kun tartun Ekholmin romaaniin, enkä voi olla ajattelematta, miten ajankohtaisen teoksen Ekholm on kirjoittanut. Ekholmin toisen romaanin lähtökohdat ovat jotakuinkin seuraavat. Valokuvakeskuksen pihasta on tuhottu taideteos. Naistenlehden toimittaja pyrkii selvittämään haastatteluilla, mitä oikeastaan on tapahtunut.  Johannes Ekholm ottaa Planet Fun Funissa taitavasti haltuun nyky-yhteiskunnan markkinointikeskeisiä diskursseja. S...

Janne Ahjopalo, Olga Palo & Apila Pepita 2020:  Rakastan ihmistä. Keskusteluja biseksuaalisuudesta S&S 2020 124 s. Pisteitä: 4/5  Janne Ahjopalon ja Olga Palon kirjoittama, Apila Pepitan kuvittama Rakastan ihmistä. Keskusteluja biseksuaalisuudesta (S&S 2020) tuo queer-tietokirjallisuuden kentälle yhden kauan kaivatun näkökulman: biseksuaalisuutta esittelevän tai sitä pikemminkin pohtivan teoksen. Vaikka biseksuaalisuuden käsite alkaa olla melko vakiintunut, sitä koskevaa kirjallisuutta on saatavilla jokseenkin vähän. Biseksuaalisuuden klassiseen määritelmään liittyy myös sellaisia näkökulmia, joita on tarpeen analysoida inklusiivisuuden näkökulmasta, mitä Ahjopalo ja Palo teoksessa tekevätkin. Rakastan ihmistä -teos jakaantuu kuuteen osioon. Osioissa käsitellään seksuaalisuuteen liittyvää käsitteistöä, kaapista tulemista, ennakkoluuloja, ihmissuhteita ja identiteettikysymyksiä. Lopussa on sanasto käytetystä käsitteistöstä, minkä lisäksi...

Ivo Andric: Neiti Luen nykyään suhteellisen harvoin valkoisten miesten kirjoittamia teoksia - tietoinen valinta. Ivo Andricin Neitiin  päädyin, kun toisen jugoslavialaisen kirjailijan, Drago Jancarin, yllätettyä minut positiivisesti. Viime vuonna luin kirjallisuutta peräti 27 eri maasta, ja tänä vuonna olen halunnut lisätä myös erikielisen kirjallisuuden määrää. Neiti  on kirjoitettu alkujaan serbokroaatiksi.  Neiti  kertoo 1910-1920-luvun Jugoslavista, jossa sota runtelee sekä arkea että taloutta. Romaanin keskiössä on yksin elävä nainen, Rajka. Tämä on saanut lapsena isältään käskyn olla aina hyvin säästeliäs, ja sitä Rajka noudattaakin: hän käyttää koko elämänsä taloudenpitoon ja säästämiseen eikä paljon elämässään huvittele.  Andricin kerronta on sujuvaa ja psykologinen kuvaus tarkkaa. Rajkan yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä mutta myös itsenäisyyttä kuvataan kiinnostavasti ja koskettavasti. Rajkan eristyneeseen elämään vaikuttavat lapsu...

Helmi Kekkonen: Suojaton Siltala 2014 Kansi: Satu Ketola 159 s. Pisteitä: 4/5 Helmi Kekkosen kolmas romaani Suojaton on kaunista mutta haikeamielistä luettavaa. Suojaton kuvaa Isan elämää kahdessa aikatasossa: nykyhetkessä, jossa jokin on mennyt pieleen, ja menneessä, jossa tytön kasvua kuvataan äidin näkökulmasta. Paljastuu, että Isa on jo lapsena vähän erilainen kuin muut: vähäsanainen, pohtiva, etäinen, läheisyyttä karttava. Ympäristö ei oikein osaa vastata hänen tarpeisiinsa, minkä takia nuorena Isa nauttii huomiosta, jota saa vähän turvattomimmiltakin ihmisiltä. Helmi Kekkosen Suojaton-romaania kuvaillaan monessa paikassa nuoren, joukosta poikkeavan tytön kasvutarinana, mutta minulle kirjassa tärkeäksi nousi erityisesti sen äitikuvaus. Osa luvuista kerrotaan Hannelen, äidin, näkökulmasta. Kuten omaelämäkerrallisessa teoksessaan Olipa kerran äiti, myös Suojattomassa Kekkonen tuo esiin äitiyteen liittyviä ristiriitaisia tunteita. Kun lapsi ei kehity samalla tavall...

It´s hard to understand how one leads to the other, how stories could ever make us criminals.  It´s hard to understand the way my brain works - so different from everybody around me. How each new story I´m told becomes a thing that happens, in some other way to me...! Jos etsii rodullistettujen amerikkalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta, jossain vaiheessa törmää väistämättä Jacqueline Woodsoniin. Hän on kirjoittanut urallaan useita kymmeniä lasten-, nuorten- ja aikuisten teoksia. Brown Girl Dreaming  on autofiktiivinen YA-säeromaani, jossa Woodson kertoo, millaista oli kasvaa mustana tyttönä 60-luvun Amerikassa. Brown Girl Dreaming  tuo esiin monia yhteiskunnallisia seikkoja, jotka vaikuttivat 60-luvulla rodullistettujen perheiden elämään ja joista moni on edelleen todellisuutta. Jacqueline kasvaa ensin Ohiossa, sitten etelämmässä, kun vanhemmat eroavat. Elämä on vaatimatonta ja köyhää, yhteiskunta hyvin rasistinen: usein Jacqueline on koulunsa ainoa rod...

Nils-Aslak Valkeapää:  Aurinko, isäni DAT 1992 (1988) Suom. Pekka Sammallahti Pisteitä: 4/5 Tänä vuonna Helmet-haasteessa luetaan saamelaiskirjallisuutta. Monelle haastekohta tuntuu vaikealta - ehkä siksi, että saamelaiskulttuuria on kolonisoitu ja hiljennetty niin paljon, että se on valtaväestölle täysin vierasta. Edellisessä postauksessani suosittelin muutamaa saamelaisteosta, minkä jälkeen tartuin itse erääseen saamelaisklassikkoon, jonka olen halunnut lukea jo jonkin aikaa. Nils-Aslak Valkeapään Aurinko, isäni on yksi tunnetuimpia suomensaamelaisten kirjailijoiden teoksia. Aurinko, isäni on runokokoelma, jonka Valkeapää on alun perin kirjoittanut pohjoissaameksi ja jonka on kääntänyt Pekka Sammallahti. Hieman sääli on, että alkuperäisteoksen valokuvat eivät ole päässeet osaksi suomenkielistä julkaisua - sen sijaan iloitsen siitä, että muutama runo on jätetty kääntämättä ja lukija pääsee kuulostelemaan myös pohjoissaamenkielistä runoutta. Valkeapää käsittelee ...

Nawal El Saadawi:  Nainen nollapisteessä Kääntöpiiri 1988 (1975) Suom. Kaija Anttonen 138 s. Pisteitä: 4/5 "Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä  (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Nainen nollapisteessä  kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen...

Edwidge Dandicat: Breath, Eyes, Memory Abacus 1994 234 s. Pisteitä: 4/5 Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa.  Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan.  Breath, Eyes, Memory  rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teok...