Siirry pääsisältöön

Tuhon ja toiveikkuuden saaret: Vappu Kannaksen Kirjeitä Japaniin

Vappu Kannaksen romaani Kirjeitä Japaniin on minulle henkilökohtaisesti tärkeä: olen menettänyt viime vuosia, Kannasta lainatakseni, ystäviä kuin jotkut hanskoja. Osan kanssa ero on ollut prosessi, toisista olen luopunut jo nuoruudessani. Ystäväerot sattuvat kamalasti, enkä ole aiemmin lukenut niistä paljoakaan.

Loogisesti ajateltuna: jos minä olen menettänyt nämä asiat, on hänenkin täytynyt menettää jotain.
Tulen siihen johtopäätökseen, että hän on menettänyt minut.

Kannaksen romaanissa nimetön kertoja kirjoittaa kirjeitä Japanissa asuvalle ystävälleen ja reflektoi, mitä tunteita ystäväero herättää. Keskeisenä osana Kannaksen romaania on ystävien aiemmin tekemä matka, jonka päätteeksi ihmissuhde on alkanut hapertua. 

Luin Kannaksen romaanin kanssa samanaikaisesti Lintukodon rannoilta -artikkelikokoelmaa, jonka teksteissä analysoitiin saaren merkityksiä suomalaisessa kirjallisuudessa. Tässä postauksessa pohdin, artikkelikokoelmaan nojaten, millaisia merkityksiä saari saa Kirjeitä Japaniin -teoksessa. Kertojan ystävä on siis muuttanut toiseen maahan, Japaniin, saarelle, valtameren taakse. 

Yhtäältä Japanista puhutaan osana toiseen maailmansotaan liittyvää diskurssia: pommitusten jälkeinen, dystooppinen saari on tuhottu ja ihmisiä vailla, ja samoin on pirstoutunut kertojan ja ystävän suhde. Toisaalta Japani näyttäytyy kaukana olevana, etäisenä saarena, jonne pääseminen on vaikeaa ja joka korostaa ystävysten välistä etäisyyttä. Kertojan ystävälle Japani taas saattaa näyttäytyä pakopaikkana ja mahdollisuutena jättää entinen elämä taakseen.

Kirjeitä Japaniin -teoksessa käsitellään myös muita saaria kuin Japania. Ennen välirikkoaan ystävykset ovat matkustaneet muun muassa Hong Kongiin, siis saarelle. Ystävysten matkan aikana saari näyttäytyt ensin paratiisina, jossa lomailija viihtyy ja jossa paikallista kulttuuria ei juuri mainita. Ehkä tällaisen eksotismin takia en itse lämmennyt Kannaksen matkakuvaukselle. 

Hong Kong on saari. Ollaan siis saarella. Sen meinaa unohtaa keskustassa, kun rakennuksia on niin paljon. Mutta vettä onkin kaikkialla! Ja vettä rajaavat vuoret.  Talot eivät tunnu mahtuvan sille pienelle maa-alalle, joka kaupungille on varattu.

Kertojan ja ystävän ystävyydessä on ahdasta. Idyllinen, muusta eristyksissä oleva ystävyys on muuttumassa paikaksi, jomne talot ja rakennukset, ystävien identiteetit ja ihmissuhteen perustukset, eivät tunnu enää mahtuvan. Vettä ja elämää, erityisesti sen myrskyisyyttä, kuitenkin on. Toisaalta saarella on myös vuoria. Ystävillä on puhumattomia asioita, ääneen lausumatonta kipua, joka rajoittaa heitä.

Lintukodon rannoilta -teos antaa  vaihtoehtoisia tulkintoja saarelle kirjallisuudessa. Sari Kivistön mukaan eksoottinen saari voi viitata paratiisiin ja aikaan ennen syntiinlankeemusta: Kannaksen romaanissakin matkustaminen viittaa aikaan, jonka alussa kaikki oli vielä hyvin, eikä kukaan ole paljastanut ystävyyden todellista tilaa. Paratiisimaisuus liittyy myös kertojan toiveeseen siitä, että ystävyys vielä löytyisi. Kuten Merja Sagulin kirjoittaa, saari voi viestiä menetetystä maailmasta ja sen ikävöimisestä.

Toisaalta saari jäsentää ajatusta ihmisen suhteesta luontoon ja luonnon kiertokulkuun. Siinä missä kertojan ja ystävän ihmissuhdetta symboloi matka, myös saari vuoristoineen ja ympäröivine vesineen kuvaa ihmissuhteen prosessia: luonto muuttuu, mutta niin muuttuvat ihmissuhteetkin. Siinä, missä ennen oli saari tai vuoristo, ei olekaan enää mitään: ystävyys lakkaa olemasta, haihtuu vesihöyrynä ilmaan, poistuu jonkin luonnonkierron ohjaamana.


Ymmärrän vaivalloisesti, että niin kuin vesi muuttuu höyryksi ja kiertää pilvien kautta takaisin mereen ja sieltä jokiin ja putousten kautta takaisin alas kaupunkiin ja höyryksi ja pilviin, niin mekin muutumme ensin lihasta pikseleiksi, hiutaloidumme, ravut ehkä syövät jäänteemme, pilvi nappaa sielumme, kerran tuoreet ja viattomat. Ja kuten vesihöyry haihtuu ja vuoret sulautuvat taloiksi ja talot vuoriksi ja vuoret lopulta taivaaseen, myös me katoamme lähes jälkeäkään jättämättä, muutamme olomuotoa, jatkamme matkaa,  emme ole enää siinä missä olimme. Emme ole missään."




Luettu teos:
Vappu Kannas - Kirjeitä Japaniin
S&S 2021

Lähteet: Maria Laakso, Toni Lahtinen ja Merja Sagulin (toim.) 2017: Lintukodon rannoilta - saarikertomukset suomalaisessa kirjallisuudessa. SKS: Helsinki.

Kommentit