Pekka Kejonen: Kevätpäiväntasaus WSOY 2000 124 s. Pisteitä: 2/5 Tunnelma: Hoh. Väsähdin nopeaan. Runoja vanhuudesta, kaupungista, pohjoisesta. Suomalainen elämä, suomalaiset vuodenajat, talvi ja kevät, pimeys ja valo. Vertailu: Vaelsin muutama päivä sitten kirjastossa hyvää luettavaa etsimässä. Runohyllylle päädyin vähän sattumalta, se oli sellainen spotaani päätös, nyt runoja. Sekä Slungan että Kejosen kokoelmat tarttuivat mukaan suunnittelematta. Slunga oli minulle hieno kokemus, mikä tuuri, että sellainen ajatuksia ja mielipiteitä nostattava teos sattui hyppysiini! Slungan lukeminen oli helppoa, oli helppo tehdä johtopäätöksiä ja tulkintoja. Kejosen kohdalla kävi jo alusta asti ilmi, etten ihan pääse mukaan. Runojen rytmiikka on sujuvaa ja eleetöntä, pidän lyhyistä runoista ja ajatuksista. Runojen teemoihin ja sanomiin en kuitenkaan onnistunut uppoamaan. Vanhuus tuntuu itselle niin kaukaiselta asialta, etten pystynyt samastumaan. Helsinkikään ei ole tuttu, intert...