Sivutiellä

Kun tapahtuu trauma, ihmisen mieli ja persoonallisuus hajaantuvat. Persoonallisuus saa erilaisia osia: on ulkoisesti tavalliselta näyttävä persoona (apparently normal part of personality, ANP) ja trauman rikkoma emotionaalinen persoona (emotional part of personality, EP). Osat eivät ole toisistaan tietoisia - välillä ihminen ja psyyke toimivat normaalisti, välillä EP astuu kehiin ja  ohjaa ihmisen toimintaa, toisinaan hyvin voimakkaasti. Persoonallisuuden jakaantuminen on selviytymiskeino: EP on ihmisen yritys selviytyä tilanteesta, joka on liian vaikea kestää.Terapian avulla osia voidaan yrittää yhdistää niin, että molemmat olisivat osa ihmisen elämäntarinaa.  Nämä lähtökohdat on hyvä tietää, kun alkaa lukea Tiina Laitila--Kälvemarkin romaania H2O. Se kertoo Hesteristä, traumatisoituneesta 30-vuotiaasta naisesta, jonka arjessa kolme eri EP:tä ovat läsnä. Kirjassa persoonallisuuden osia kutsutaan sivupersooniksi, mutta käsite on - ainakin terapeuttini mukaan - vanhentunut. Nyk...

Kelly Jensen (toim.): (Don't) Call Me Crazy Alonquin 2018 225 s. Yksi tärkeimmistä tavoista, jolla pidän yllä mielenterveyttäni, on lukeminen. Kirjat tarjoavat mahdollisuuden paeta omia huolia, mutta usein ne myös antavat sanoja niille tunteille, joita itsekin kokee. Silloin, kun olen erityisen ahdistunut, luen mielelläni mielenterveyteen liittyvää tietokirjallisuutta, sillä tiedon hankkiminen auttaa minua ymmärtämään, mitä pääni sisällä tapahtuu. Nyt, kun koronauutisia, pelkoja ja niiden lietsontaa on havaittavissa joka puolella, tuntui hyvältä idealta tarttua kirjaan, joka on odottanut omassa hyllyssäni lukemista jo parisen vuotta. (Don't) Call Me Crazy on essee- ja tekstikokoelma, jossa 33 kirjoittajaa pohtii omaa suhdettaan mielenterveyteen. Useimmat jakavat tarinansa omasta mielenterveydenhäiriöstään - käsitellyiksi tulevat esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, OCD, posttraumaattinen stressi, masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Teos ei ole luonteelta...

Ellen Strömbergin Syyhy . Kuva kustantamon sivuilta. Mistä vuoden parhaan kirjan tunnistaa? Ehkä siitä, että se imaisee mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta. Ehkä siitä, että se kuvaa olotilaa, johon on helppo samastua. Ehkä siitä, että se on lyhyine lukuineen tiivistunnelmainen, ja jännitystä on osattu pitää yllä. Ellen Strömbergin Syyhy  on ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Syyhy  on tarina naisesta Rebeckasta, jota vaivaa loppumaton kutina. Kutina iskee iltaisin, silloin, kun ahdistaa. Jo alussa käy ilmi, että jotakin on tapahtunut - päähenkilö on menettänyt otteensa elämään, parisuhteen onni on kadonnut masentuneisiin iltoihin, seksielämää ei ole, eikä muukaan elämä tunnu mielekkäältä. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy Helena, minäkertojan työkaveri. Strömberg kuvaa ansiokkaasti ahdistusta, sitä, miten henkinen kuormitus ilmenee fyysisinä oireina, jotka saavat lähes psykoottisia piirteitä. Rebeckaa vaivaa selvästi se, mitä työpaikalla on tapah...

Viime syksynä aloitin Read yourself mental health -lukuhaasteen , jonka tarkoituksena oli lukea mielenterveyteen liittyviä kirjoja. Tässä postauksessa esittelen ne kirjat, jotka luin itse haasteeseen, ja toivon, että käytte kertomassa kommenteissa, mitä luitte tai mistä haastekoontinne löytyy. A book that teaches you something new: Anna Kozlova - F20 A book you can relate to: Debbie Tung - Quiet girl in a noisy world A protagonist with a mental health disorder: Marko Annala - Värityskirja A book about emotions: Soraya Chemaly - Rage Becomes Her A book that breaks the stigma: Viisi naista, sata elämää A non-fiction book: Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat A book that helps you to understand yourself: Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi Lämmin kiitos kaikille mukana olleille  <3 muistakaa pitää itsestänne huolta!  Mitä mielenterveysaiheisia kirjoja olette lukeneet? Vinkatkaa ihmeessä, vaikka ette olisi haasteeseen osalli...

Viisi naista, sata elämää. Tarinoita dissosiaatiohäiriöistä  on teos, joka purkaa trauman ja dissosiaation käsitteitä ja esittelee sitä, miten dissosiaatiohäiriöt vaikuttavat ihmisen mielenmaisemaan ja arkeen. Teos on saanut alkunsa muutamista ihmisistä, jotka ovat halunneet jakaa tarinansa ja tarttua projektiin, jonka tavoitteena on vähentää mielenterveyteen liittyvää stigmaa ja kertoa, mitä dissosiaatiolla oikeasti tarkoitetaan. Projektin jälkeen on perustettu myös Disso ry, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys.  Kirjan johdanto-osan on laatinut Anssi Leikola, psykiatrian erikoislääkäri ja kokemusasiantuntija. Leikola avaa trauman ja erityisesti dissosiaation käsitteitä. Jälkimmäisellä viitataan siihen, että kun ihminen kokee trauman, hänen personaallisuutensa jakaantuu ainakin kahteen osaan. Yksi osa, emotional part of personality , muodostuu traumakokemuksesta ja puolustautumisreaktioista. Toinen osa, jota kutsutaan englanniksi nimellä apparently normal part of pers...

Soraya Chemalyn Rage Becomes Her on yksi tämän vuoden hyödyllisimmistä kirjoista. Se käsittelee konkreettista, tärkeää aihetta - naisten tuntemaa vihaa - ja auttaa sekä ymmärtämään että kehittämään omia tunnetaitojaan. Teos jakaantuu kymmeneen lukuun, joissa käsitellään esimerkiksi naisiin ja naisten tunteisiin liitettyjä uskomuksia, kapeaa nais(kehon)kuvaa, äitimyyttiä, iloisuusvaatimusta ja sitä, mitä kaikkien näiden teemojen kieltämisestä seuraa. Self help -kirjallisuudesta näppylöitä saavien ei tarvitse pelätä: Chemalyn kirja on tiukkaa, uskottavaa, tutkimukseen pohjautuvaa tekstiä, ja teoksessa on runsas, useiden kymmenien sivujen mittainen lähdeluettelo.  Keskeinen ongelmakohta naisten vihaisuuden ymmärtämisessä, tunnistamisessa ja hyväksymisessä on se, ettei naisilta kysytä, miksi he ovat vihaisia. Chemaly käsittelee vihan syitä teoksessaan monipuolisesti, ja  Rage Becomes Her  onkin paitsi tunnetaitoteos, myös kirja seksismistä, misogyniasta ja rasismista. Ka...

"Entä jos vain antaisit asian olla?" "Ei se mitään pahaa tarkoittanut." "Unohtaisit sen nyt." "Keskity muihin asioihin." "Ei yksi teksti kuitenkaan muuta toisin ajattelevien mieltä." "Miksi sä olet vihainen?" "Ei kannattaisi suuttua noin pienestä." Kun feministi suuttuu, vastapuoli reagoi usein tyynnytellen: anna asian jo olla, ei kannattaisi kiihtyä tuosta. Feminististä vihaisuutta ei tunnuta hyväksyvän aitona tunteena vaan se nähdään turhana energiantuhlauksena, lillukanvarsiin takertumisena ja naismaisena ylireagointina.  Kun kiihtyy yhteiskunnallisesta epäkohdasta, suuttunutta käskytetään rauhoittumaan, vaikka, kuten esimerkiksi Soraya Chemaly toteaa teoksessaan Rage Becomes Her , viha on se tunne, joka ajaa meitä eteenpäin ja kannustaa muuttamaan asioita.  Feministinä minun onkin vaikea ilmaista kaikkea sitä turhautuneisuutta ja suuttumusta, jonka yhteiskunnalliset epäkohdat nostattavat....

Tänään, lokakuun 10. päivä, on paitsi Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden merkkipäivä, myös eräs toinen tärkeä päivä: maailman mielenterveyspäivä. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kerrotaan, että tämänvuotinen teema on nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa teema tarkoittaa sitä, että panostetaan mielenterveyden vahvistamiseen: olisi tärkeää, että nuoret löytävät ja oppivat tunnistamaan omat vahvuutensa. Kuten moni teistäkin on varmasti huomannut, mielenterveystematiikka on itselleni tärkeä ja haluan keskustella siitä täällä blogissani.  Instagram-tililläni olen muistuttanut useimpina maanantaina Mental Health Mondaysta ja esitelyt sekä omia kokemuksiani yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä että lukusuosituksiani mt-aiheisista kirjoista. Blogin puolella olen taas julkaissut pidempiä mielenterveysaiheisia postauksia ja keskustellut esimerkiksi lohdullisista laululyriikoista , tehnyt mielenterveysaiheisen booktagin  ja puhunut kirjallisuude...

Roxane Gay (toim.) Not that bad Harper Perennial 2018 350 s. Pisteitä: 5/5 Tätä lukukokemusta ei ole helppo sanallistaa. Se, mitä ajatuksia ja, ennen kaikkea, mitä tunteita Not that bad - Dispatches from Rape Culture  minussa herätti, ei ole kuvattavissa sanoin. On vaikea yhdistää kaikki ajatukset, kokemukset, muistot, mielikuvat, pelot ja tarinat yhdeksi postaukseksi, jossa käsittelee sitä, miten raiskauskulttuurista kertova esseekokoelma palauttaa lukijan omien traumojensa äärelle.  Not that bad on Roxane Gayn toimittama esseekokoelma, jonka kirjoittajat lähestyvät raiskauskulttuuria kukin omasta näkökulmastaan. Teos käsittelee raiskauksen uhriksi joutumista, traumoja, seksismiä, raiskaamisen sallivia yhteiskunnallisia rakenteita, sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja eri-ikäisten valta-asemia.  So Mayer toteaa esseessään Floccinaucinihilipilification:  Rape was and is a cultural and political act: it attempts to remove a person with agency, a...

Tällä viikolla vietetään Mielenterveysviikkoa, ja Suketuksen haaste pyytää bloggaajia keskustelemaan mielenterveyteen liittyvistä teemoista. Aiemmin tällä viikolla olen puhunut kirjallisuuden merkityksestä vertaistukena , minkä lisäksi vastasin muutamaan mielenterveyskirjallisuutta käsittelevään kysymykseen.  Lukeminen ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla lohduttaudun vaikeina aikoina. Myös muut taidemuodot kiinnostavat: leikekirjojen kokoaminen on hauska tapa käsitellä vaikeita tuntemuksia, ja musiikki - no, se nyt kuuluu olennaisesti elämääni. Tänä syksynä olen palannut vanhaan tapaani kuunnella musiikkia työmatkoillani. Musiikki piristää ja vie ajatukset muualle silloin, kun töihin lähteminen on vaikeaa.  Tässä postauksessa käsittelen niitä kappaleita, jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä erityisesti lyriikoidensa takia. Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia, mikä heijastuu kappalevalintoihini. Lähestyn rakkaita lohtubiisejäni teemoittain: osan yh...

Vaikka rakastan listoja ja kysymyksiä, en ole blogiaikanani kirjoitellut kovinkaan aktiivisesti book tag -postauksia. Käynnissä olevan mielenterveysviikon ja siitä muistuttavan Suketuksen haasteen myötä päädyin pohtimaan, miten nostaisin tämän itselleni tärkeän aiheen blogiini. Pieni googlailu auttoi - englanninkielisissä blogeissa on kiertänyt varsin näpsäkkä Mental health book tag . Alkuperäisen idean mukaan kanssabloggaajat voi tägätä osallistumaan - minä en nimeä ketään mutta kehotan osallistumaan mielenterveysviikon puitteissa! :) 1. Name a book that lifts your spirits, even when times are tough. ertomuksia . Sen novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on sympaattinen kuvaus siitä, miten pelokas ihminen voi olla ja miten kauhistuttavistakin tilanteista voi selvitä. Myös Janssonin Taikatalvi  ja Muumilaakson marraskuu  lohduttavat, kun olo on huono. 2. What book about mental health is on your TBR, and why? Jenny Lawsonin omaelämäkerrallinen Furiously Happy...

Suketus muistutti, että tällä viikolla (19.11.-26.11.) vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja pyysi kanssabloggaajiaan osallistumaan haasteeseen. Tällä viikolla voi kirjoittaa mielenterveydestä tai sitä käsittelevistä kirjoista, parantaa omaa tai läheisen oloa - ideana on kiinnittää huomiota mielen hyvinvointiin.  Mielenterveys on itselleni tärkeä aihe - olen kamppaillut oman hyvinvointini kanssa usein, ja toisaalta monet ystävistäni ovat kokeneet elämässään varsin vaikeita hetkiä. Stressi muuttuu helposti ahdistukseksi, ahdistus masennukseksi, ja usein monet mielenterveyden ongelmat kytkeytyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Olen nähnyt elämässäni, miten monella tavalla mielenterveysongelmat voivat ihmisen elämää vaikeuttaa: jatkuva alakulo ja väsymys, saamattomuus, haluttomuus, itsetuhoisuus, epävarmuus, epäluuloisuus ja ahdistus heikentävät elämänlaatua.  Lukijaihmisenä kirjallisuus on ollut minulle tärkeä keino käsitellä omia vaikeuksiani ja oppia ymmärt...

Emmi Valve: Armo Asema Kustannus 2017 301 s. Pisteitä: 5/5 Emmi Valveen Armo  on armoton kertomus mielenterveyshäiriöstä ja sen vaikutuksesta nuoren naisen elämään. Päähenkilö Emmin elämä alkaa horjua ja lipsahdella: kiusaaminen, raiskaus ja muut traagiset kokemukset ovat kuluttaneet naista hiljalleen. Kun masennus ja ahdistus puhkeavat, hukkuu elämä mielen kipuihin. Elämä tylsistyy kotiin, alkoholi houkuttaa, ja harhat vieroittavat tosielämästä.  Omaelämäkerrallinen teos rouskuu raadollisuutta. Terapia ei auta mutta saa huomaamaan, ettei Emmi ole koskaan ollut oikeasti onnellinen. Rankimpia ovat toisaalta kuvat, joissa masennus ja kipu yhtyvät huutavanpunaisiksi, sisäelimiä pursiviksi kuviksi, ja toisaata ne päiväkirjasivut, joissa kapitaalikirjaimet parkuvat apua, kun kenenkään ei tarvita rakastaa Emmiä. Emmin tarinaa taustoitetaan tragedioilla. Yksityiselämässä kolisee, kun kesäilta päättyy raiskaukseen. Kuten arvata saattaa, yhteiskunta ei ainoastaan v...

Kuulen joen, vaikka välissä on niin paksusti kiviä ja laastia ettei sitä pitäisi kuulla. Olen laskenut päiviä, joulukuu on pitkällä, Neva on jo jäässä. Vesi kurisee sen laajassa vatsassa, ääni on samanlainen kuin rankkasade ullakkokamarin katolla unen läpi siivilöitynä. Anni Kytömäen toinen romaani, Kivitasku , houkutteli minut lukijaksi sekä nimellään että ulkonäöllään. Kivitasku puhuttelee lintuharrastaja-lukijaa, toisaalta romaanille keskeiset elementit, vesi ja kivi, kiehtoivat minua myös. Harmahtavan sumuisessa kansikuvassa on jotakin yksinkertaisen kaunista.  Kivitasku  rakentuu eri aikakausien tarinoista. Suurromaani polveilee 1800-luvulta nykyvuosiin saakka, ja se kutoo yhteen kolmen keskeisen henkilön tarinat. Romaani alkaa vakuuttavasti Helenan kertomuksella: masentunut, yksinäisyyteensä käpertyvä naisenalku kaipaa pois. 1800-uvulla seurataan Sergeitä, jolle elämä antaa uuden mahdollisuuden ja uuden identiteetin. 2000-luvulla liikkuu puolestaan Veka, joka ...

Rikkinäisen mielen kuvat -sarjakuvakokoelma on osa RIKKI - taidetta mielenterveydestä -projektia. Teos koostuu mielenterveyttä käsittelevistä sarjakuvista, ja se ottaa kantaa mieleltään sairastuneiden oikeuksiin. Rikkinäisen mielen kuvat  on väreiltään ja tyyleiltään monipuolinen ja houkutteleva. Mielensisäiset ongelmat ovat toisinaan kirjavia ja jopa ahdistavan räikeitä; toisinaan elämä muuttuu mustavalkoisiksi viivoisiksi ja pelkistetyiksi figuureiksi. Mieli ahdistuneine ajatuksineen toistuu kaikissa sarjakuvissa: olennaista kokoelmassa on, että jokainen sarjakuva esittelee mielenterveyttä ja mielen sairauksia. Teos on todella koskettava ja puhutteleva, ja siitä on helppo löytää samastuttavia ajatuksia. Aloitussarjakuvassa neitsyt Marian kaltainen pyhä äitihahmo sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Kokoelma tekeekin selväksi sen, että kuka tahansa saattaa sairastua mieleltään. Perhe-elämää käsittelee myös Taina Hakala sarjakuvassaan Uupumus ja rakkaus, jossa perhe-...

Anna-Leena Härkönen on tullut minulle monella tavalla tutuksi. Ensimmäinen Härkös-muistoni liittyy, kuten niin monella muullakin, yläkouluun, jossa luettiin Häräntappoase . Sen jälkeen olen tutustunut Härkösen teoksiin satunnaisesti, blogissani olen kirjoittanut vain Loppuunkäsitellystä . Lämpimin muistoni liittyy kuitenkin ensimmäiseen opettajavuoteeni, jolloin suosittelin eräälle oppilaalleni erästä Härkösen teosta. Suosittelu oli onnistunut - oppilas innostui lukemisesta ja suunnitteli lainaavansa lisää Härkösen teoksia! Tämä on yksi äikänopehistoriani tähtihetkistä. Loppuunkäsitellyn lailla myös Härkösen uutuus, Valomerkki , tarttuu mielenterveystematiikkaan. Romaanin päähenkilö on Anita, masentunut keski-ikäinen kirjailija, joka puurtaa tulevan teoksensa parissa, vaikka mieli kutsuisi lepäämään peiton alle. Luovan työn tuska ja masennuksen voimattomuus kietoutuvat yhteen ja vaikeuttavat Anitan elämää. Romaanin aluksi Anita ilmoittaa haluavansa kuolla: Valomerkki  käsittel...

Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body Harper 2017 306 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Au. Tekee kipeää. "Regardless of what you do, your body is the subject of public discourse with family, friends, and strangers alike. Your body is subject to commentary when you gain weight, lose weight, or maintain your unaccetable weight. People are quick to offer you statistics and information about the dangers of obesity, as if you are nost only fat but also incredibly stupid, unaware, delusional about the realities of your body and a world that is vigorously inhospitable to that body. This commentary is often couched as concern , as people only having your best interest  at heart. They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less." Uusimmassa teoksessaan Hunger  Roxane Gay kirjoittaa omasta kehostaan. Hunger on kertomus siitä, miten Gaysta tuli vakavasti ylipainoinen, miten hän kohtasi traumaattisen tilanteen j...