Feminist Friday: Miten sietää suuttumus ja vihan tunteet?

"Entä jos vain antaisit asian olla?"

"Ei se mitään pahaa tarkoittanut."

"Unohtaisit sen nyt."

"Keskity muihin asioihin."

"Ei yksi teksti kuitenkaan muuta toisin ajattelevien mieltä."

"Miksi sä olet vihainen?"

"Ei kannattaisi suuttua noin pienestä."

Kun feministi suuttuu, vastapuoli reagoi usein tyynnytellen: anna asian jo olla, ei kannattaisi kiihtyä tuosta. Feminististä vihaisuutta ei tunnuta hyväksyvän aitona tunteena vaan se nähdään turhana energiantuhlauksena, lillukanvarsiin takertumisena ja naismaisena ylireagointina. 

Kun kiihtyy yhteiskunnallisesta epäkohdasta, suuttunutta käskytetään rauhoittumaan, vaikka, kuten esimerkiksi Soraya Chemaly toteaa teoksessaan Rage Becomes Her, viha on se tunne, joka ajaa meitä eteenpäin ja kannustaa muuttamaan asioita. 

Feministinä minun onkin vaikea ilmaista kaikkea sitä turhautuneisuutta ja suuttumusta, jonka yhteiskunnalliset epäkohdat nostattavat. Olen ihmisenä sellainen, että suutun nopeasti mutta useimmiten kyllä syistä, joista on tarpeenkin suuttua. Kun tunteet kuitenkin syttyvät nopeasti, on vaikea reagoida niihin: miten saan purettua tunteen, joka vyöryy ylitseni ärhäkkänä, jopa hallitsemattomana? 

Epätoivo omasta kiukustumisesta syntyy muutamasta asiasta. Ensinnäkin ovat olemassa nuo yllämainitut odotukset ja reagoinnit, jolla feministin vihaisuuteen suhtaudutaan. Miten voin ilmaista vihaani, jos minun ei sallita ilmaista sitä? Miten uskaltaa mainita raivostuttavista asioista, jos vastareaktiona on rauhoittelua ja tunteideni vähättelyä? 

Toisaalta suuttuessa turhautuu siitäkin, että omalla vihantunteella ei tunnu olevan välittömiä seurauksia. Onko minun järkeä suuttua - auttaako se mitenkään? Mitä väliä on yhdellä artikkelilla, sananvalinnalla tai seksistisellä tai rasistisella teolla, kun epätasa-arvoa ei kuitenkaan saada loppumaan? Toisinaan tulen kysyneeksi itseltäni: onko mitään järkeä olla feministi, onko mitään järkeä suuttua epäoikeudenmukaisuuksista, kun yksilönä on niin vaikea vaikuttaa mihinkään? 

Onneksi olen tähän asti huomannut, että kyllä, feministinä olemisessa on paljon järkeä. Siinä on kuitenkin myös paljon tunnetta, ja siksi olen joutunut pohtimaan sitä, miten feminismikiukun kanssa voi pärjätä. 

1. Ilmaise kiukkusi. 

Varsinkaan naisten ei ole aina turvallista tai sallittua ilmaista suuttumuksen tunteitaan (ks. esim. Chemalyn Rage Becomes Her), mutta se ei tarkoita, etteikö tunteet kannattaisi kokea. Feministinä joutuu suuttumaan ja turhautumaan usein, ja jos ärsyyntymistään ei koskaan ilmaise, ehtii kehoon kertyä varsin paljon kiellettyjä, kätkettyjä tunteita. Jotta feministisen vihan kanssa tulisi jotenkin toimeen, olisi hyvä löytää omat tapansa kiukun ilmaisemiselle. Toisinaan on tärkeä sanoa ääneen, että nyt olen vihainen, toisinaan tunteet voi purkaa tyynyjen mätkimiseen. Sekä keholle että mielelle kannattaa antaa lupa kokea kaikki se kiukku, jonka jokin tapahtuma on synnyttänyt.

2. Löydä itsellesi turvallinen ympäristö, jossa voit puhua feminismistä

Feministinä joutuu usein tilanteisiin, joissa oma aatemaailma kyseenalaistetaan. Vaikka kaikki tuntuvat kannattavan tasa-arvoa, feministiksi koko kansakunta ei ole halukas ryhtymään. Jos keskustelukumppani suhtautuu feminismiin nihkeästi ja luokittelee sinut lähinnä stereotypioin, omaa kiukkuisuutta voi olla vaikea ilmaista. Ainakin itse olen kokenut tärkeäksi sen, että minulla on paikkoja - esimerkiksi koti, muutama keskusteluryhmä ja feministiset ystävät - joissa voin ilmaista kiukkuni ilman, että sitä kyseenalaistetaan tai että tunnen oloni turvattomaksi. Turvallinen paikka on kuitenkin etuoikeus, jonka olemassaolon itsestäänselvyys kannattaa kyseenalaistaa - kaikkien ei ole mahdollista löytää paikkaa, jossa keskustella tai ilmaista tunteitaan turvallisesti, mikä taas johtaa siihen, että nämä ihmiset tunteineen ja ajatuksineen joutuvat helposti vaiennetuiksi.

3. Sanallista se, mikä sinua suututtaa.

Olen käynyt terapiassa muutaman jakson elämästäni, ja yksi terapian tärkeimpiä oppeja on ollut se, että omia tunteita on hyvä ilmaista kielellisesti. Omia tunteitaan on helpompi käsitellä, jos vihaisuuden syyn ymmärtää. Rakenteellisten käytänteiden loukkaavuutta on helpompi purkaa, jos ymmärtää, mikä niiden vahingollisuudessa satuttaa. 

4. Sanallista se, miten toivoisit asioiden olevan. 

Tämä liittyy edelliseen - kerro, mitä kaipaat, kerro, mikä nykytilanteessa suututtaa ja esitä, miten asiat toimisivat paremmin.

5. Kysy itseltäsi, mitä voit itse tehdä asialle.

Feministinä suuttumuksen tunteita ei voi välttää. Maailmalla tapahtuu koko ajan niin paljon - valitaan huonoja päämiehiä kansoille, tallotaan ja riistetään vähemmistöjen oikeuksia ja seksismi tuntuu juurtuneen pienimpiinkin käytänteisiin. On luonnollista, että epäoikeudenmukaisuus suututtaa ja herättää voimakkaita tunteita, mutta pelkkä tunteissa vellominen ei välttämättä auta. Oman ja muiden olon helpottamiseksi voi olla syytä miettiä, miten voi itse toimia, jotta vastaavilta epäoikeudenmukaisuuksilta vältyttäisiin. Vaikka luovuttaa ei pidä eikä epäoikeudenmukaisuudelle alistua, joskus on myös hyvä antaa itselleen lupa suojella itseään. Kaikki ongelmat eivät ratkea hetkessä, ja joskus on hyvä varata itselleen aikaa sekä tunteiden käsittelyyn että epäkohtien ratkaisemiseen.

6. Pidä tauko. 

Entinen esimieheni antoi minulle tärkeän vinkin: jos saan asiakkaalta tunteita herättävän viestin, on hyvä pitää tauko, nukkua ehkä yön yli ja vastata viestiin vasta sitten. Samaa voi soveltaa muihinkin tilanteisiin, jossa voimakkaat tunteet uhkaavat estää työskentelyä. Kun on kysynyt itseltään, mitä voi tilanteelle tehdä, on ehkä hyvä hengittää pieni hetki. Joskus on hyvä pitää tauko - laittaa ärsyttävä artikkeli talteen mutta mennä sitten puuhaamaan jotakin muuta, ja palata kritiikin äärelle, kun on rauhoittunut ja saanut jäsenneltyä ajatuksiaan. Vaikka vihaisuus on hyödyllinen tunne, kaikki ajatukset eivät jäsenny parhaiten silloin, kun tunne vyöryy päälle, vaan joskus ratkaisuehdotukset ja pätevimmät argumentit saa aikaiseksi sitten, kun pystyy tarkastelemaan tilannetta analyyttisemmin eikä vain tunteiden ohjaamana.

7. Tee asialle jotakin - toimi.

Toisaalta tunteet kannattaa hyödyntää. Vihaisuudesta voi saada voimaa, ja adrenaliini saa toimimaan. Tuttavan rasistisia hyökkäyksiä ei tarvitse sietää eikä kuunnella - niiden loukkaavuudesta voi ilmoittaa. Valtamediassa julkaistuja, loukkaavia tai haitallisia tekstejä voi kritisoida ja epäkohteliaasta käytöksestä huomauttaa. Feministisiä järjestöjä ja podcasteja perustetaan tiuhaan (kannattaa tsekata esim. Mitä vittua? -podcast), koska yhteiskunnan epäkohtiin halutaan puuttua. Yksi helpoimmista tavoista toimia on koota yhteen kanssafeministejä ja järjestää feministirageiltamat. Turvallisessa tilassa keskusteleminen on toimimista: vertaistuki on tärkeää. Asioihin saa usein myös uusia näkökulmia, kun epäkohdista ja omasta vihaisuudestaan puhuu toisten kanssa. 

Miten sinä toimit, kun jokin epäoikeudenmukaisuus suututtaa sinua? Miten näytät tunteesi ja miten käsittelet niitä?