Sivutiellä

Margaret Atwood:  Oryx ja Crake Otava 2010 (2003) Suom. Kristiina Drews 487 s. Pisteitä: 3/5 Ikea-kirjahyllymme alkaa ratketa vähitellen liitoksistaan, mikä oli yksi syy sille, että halusin tänä vuonna osallistua Hyllynlämmittäjä-haasteeseen. Muutamat lahja- ja heräteostoskirjat ovat roikkuneet TBR-listalla vuosia, osa lukioajoista asti. Ah miten tyypillinen lukutoukka olenkaan: kirjoja kertyy hyllyyn enemmän kuin koskaan ehdin lukea. Koska haluan raivata tilaa uusille teoksille, ajattelin hyllynlämmittäjien olevan oiva tapa aloittaa.  Ensimmäinen hyllynlämmittäjä on nyt luettu. Margaret Atwood kiinnostaa minua kirjailijana, ja niinpä tartuin ensimmäiseksi teokseen, jonka kenties todennäköisimmin lukisin: Oryxiin ja Crakeen . Trilogian avausosa on dystopia maailmasta, jonka geenimuuntelu on lähestulkoon tuhonnut: Lumimies, eli Jimmy, on kenties maailman ainoa aito ihminen. Hänen ympärillään pyörii mallinukentapaisia geenimuunneltuja ihmisolentoja, joita Jimm...

"Te olette välisukupolvi, sanoi Lydia-täti. Teidän osanne on kaikkein tuskallisin Me tiedämme kyllä millaisia uhrauksia teiltä vaaditaan. Teillä tulee olemaan vaikeaa miesten solvatessa teitä. Mutta niillä jotka seuraavat jälkeenne on jo helpompaa. He hyväksyvät auliisti velvollisuutensa." Yhdysvaltojen tulevaisuutta - koko maailman tulevaisuutta - ei tee mieli katsella. Trumpin politiikkaan naiset eivät näytä kuuluvan; me emme tunnu kuuluvan edes siihen maailmaan, jolle Trump politiikkaansa toteuttaa. Aborttineuvonnan kieltäminen on yksi esimerkeistä, jota en voinut olla ajattelematta, kun luin Margaret Atwoodin Orjattaresi -romaania. Atwoodin luomassa maailmassa - joka ei tunnu kovinkaan kaukaiselta ja joka heijastelee naisten nykyisiäkin asemia - naisilla ei ole omaa identiteettiä. Romaanin keskushenkilönä ja minäkertojana toimii Frediläinen: naiset on etäisesti määritetty hallitsijoidensa ja omistajiensa, siis miehien, kautta. Kertojan nimenkaipuu huokuu romaanista va...