Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Kesänaloittajaislukumaraton

On jälleen kesä - ja kesäloma! Tuttuun tapaani (aiemmat postaukset mm. täällätäällä ja täällä) haluan korkata kesäloman käyntiin lukumaratonilla, ja siksipä olen hankkinut vinon pinon luettavaa kirjastosta. Tarkoituksenani on lukea ainakin Kevin Kwania, jonka teosta Ökyrikkaat aasialaiset olen odotellut jo jonkin aikaa. Paljon muutakin on kirjahyllyssä - tarkemman pinon löydät instasta. Täällä blogin puolella pyrin päivittelemään edistymistäni silloin tällöin - pysykää siis kuuluvilla!19.00 Maraton alkaa.08.00 Eilen illalla sain luettua 239 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 1h 10 min. Aamu jatkuu Ökyrikkailla.

Hurttia huumoria vai ylimielistä ableismia? Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista

Kuva
Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat puhuttelee lähes väistämättä. Jokaisella on kokemusta lääkäristä ja sairaanhoidosta, useimmiten myös siitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Useimpien kokemus on kuitenkin potilaan ja siksi kurkistus lääkäreiden ja sairaanhoitajien arkeen kiinnostaa. Mikäpä hauskempaa kuin tirkistellä, mitä ammattilaiset oikeasti potilaistaan ajattelevat. 
Kayn teosta on vedottu Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana -teokseen, ja eittämättä teoksissa onkin yhtäläisyyksiä. Kuten Bythellin, myös Kayn teoksessa päiväkirjamuoto sopii teokseen: valittu genre ikään kuin lisää tirkistelytunnelmaa. 
Kay kertoo teoksessaan urastaan gynekologina. Teosta ei kannata lukea raskaana ollessa: sen verran rajuja ja paikoin traagisiakin tarinoita Kaylla on anekdoottiensa rinnalla kerrottavana. Kayn muistelmat osoittavat, että gynekologeja työllistävät erityisesti esineet, jotka on työnnetty joko emättimeen tai peräsuoleen ja että synnytyslääkäri…

Kevyttä kesäksi - romanttisia kirjoja loman ajaksi

Kuva
Kesä tuntuu olevan monelle aikaa, jolloin luetaan jotakin vähän kevyempää. Työvuoden jäljiltä olo on usein raskas, ja ainakin opetushommissa on saanut lukea ihan riittämiin - ei siis ihme, että tekee mieli tarttua sellaiseen kirjaan, joka etenee sujuvasti ja johon ei tarvitse käyttää vajuneen energiavaraston loppuja. Tässä postauksessa esittelen muutaman viime aikoina lukemani kevyemmän kirjan, joita suosittelen arjesta väsyneille, todellisuuspakoa kaipaaville lukijoille. Rentouttavaa kesää!

Nicole Yoon: Aurinko on tähti Tammi 2019 (2016)
Suom. Helene Bützow 351 s.
Aurinko on tähti on oikeastaan YA:ta, mutta väliäkös sillä - Yoonin kirja on sujuvaa ja kepeää mutta samalla kantaaottavaa luettavaa. Natashaa ja tämän perhettä odottaa karkotus Jamaikalle, sillä Yhdysvallat ei kohtele paperittomia hyvin. Viimeinen päivä kotikaupungissa tarjoaa kuitenkin yllätyksen, kun Natasha tapaa Danielin, amerikankorealaisen pojan. Romaani on rakkaustarina mutta myös keskustelunavaus paperittomuudesta, …

Nainen parisuhdehierarkian pohjimmaisena - Malin Lindrothin Vanhapiika

Kuva
Kuullessaan sanan "vanhapiika" monet ajattelevat oitis, että puhe on naisista, jotka elävät kuin reservaatissa, miehistä erillään Mutta ei vanhapiika ole mikään toisinajattelija, joku patriarkaatille selkänsä kääntävä. Hän pikemminkin maksaa kovan hinnan siitä, että yrittää elää järjestelmässä, joka on tehnyt selvästi hänen olevan arvoton. Tyttöystäväksi, vaimoksi, rakastajattareksi ja äidiksi häntä ei ole kelpuutettu. 
Tyyliltään Vanhapiika on autofiktiivinen, ja itsetietoisuudessaan se asettuu linjaan esimerkiksi Rachel Cuskin Ääriviivojen, Aino Vähäpesolan Onnenkissan ja Maggie Nelsonin Sinelmien kanssa.
Vanhassapiiassa kiehtovaa on se hieno tapa, jolla Lindroth ottaa haukutun ja väheksytyn vanhapiika-käsitteen haltuun. Lindroth kertoo kaipaavansa nimeä; hän tarvitsee position, jossa olla ja josta käsin toimia maailmassa. Käsitteenä vanhapiika aiheuttaa ihmisissä lähinnä naurua ja ummehtuneita mielikuvia naisesta, joka käpertyy huivien ja viittojen alle eikä haluakaan kohda…

Lue mielenterveyttä -haaste päättyy

Kuva
Viime syksynä aloitin Read yourself mental health -lukuhaasteen, jonka tarkoituksena oli lukea mielenterveyteen liittyviä kirjoja. Tässä postauksessa esittelen ne kirjat, jotka luin itse haasteeseen, ja toivon, että käytte kertomassa kommenteissa, mitä luitte tai mistä haastekoontinne löytyy.
A book that teaches you something new: Anna Kozlova - F20 A book you can relate to: Debbie Tung - Quiet girl in a noisy world A protagonist with a mental health disorder: Marko Annala - Värityskirja A book about emotions: Soraya Chemaly - Rage Becomes Her A book that breaks the stigma: Viisi naista, sata elämää A non-fiction book: Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat A book that helps you to understand yourself: Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi
Lämmin kiitos kaikille mukana olleille  <3 muistakaa pitää itsestänne huolta! 
Mitä mielenterveysaiheisia kirjoja olette lukeneet? Vinkatkaa ihmeessä, vaikka ette olisi haasteeseen osallistuneetkaan!

Muotojen ystävälle - Maria Matinmikko: Kolkka

Kuva
Ajattelen tuhoutuneita sivilisaatioita. Ajattelen hautautuneita maailmoita ja kansoja, jotka kuitenkin elävät kerroksina maaperässä ja mentaalihistorioissa. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja valmistaa aterioita, parantaa haavoja, rakentaa asumuksia ja kojeita. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja olla ihmissuhteessa, merkitä muistiin aikaa, kommunikoida eläinten kanssa. Ajattelen toisenlaisia tapoja kasvattaa itseymmärrystä, toisenlaisia käsityksiä ja kuolemasta ja syntymästä. Ajattelen valtaa ja kontrollia. Ajattelen suuruudenhulluja psykopaattihallitsijoita, omistussuhteita, voitontavoitteluja, tapoja tuottaa energiaa. Ajattelen kieltä ja tapoja nimetä asioita Ajattelen, että jokainen paikka on kolkka. Maria Matinmikko oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Täytyykin kiittää feministiystävää Tuomasta, joka toi teoksen blogissaan esille ja vakuutti minut tekstillään (taas kerran) siitä, että luettava tämä on. Kolkka on nimittäin sellainen kirja, johon en varsinkaan aikais…

Edwidge Danticatin Breath, Eyes, Memory

Kuva
Edwidge Danticatin romaani Breath, Eyes, Memory (1994) ei ehkä ole kovin tunnettu teos Suomessa, mutta ansaitsee kyllä paikkansa modernien klassikoiden parissa. Haitilaissyntyinen, varhaisteininä Yhdysvaltoihin muuttanut Dandicat käsittelee romaanissaan äitien ja tyttärien välisiä suhteita, juurettomuutta ja seksuaalista väkivaltaa. 
Romaanin keskiössä on Sophie, joka on kasvanut lapsuutensa tätinsä luona - äiti on muuttanut jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin. Vuosikymmenen poissaolon jälkeen äiti kutsuu tyttärensä asumaan luokseen, ja Sophien on hylättävä tuttu haitilainen kulttuuri ja rakastava, lempeä täti. Uudessa maassa vastassa on äiti, joka näkee öisin painajaisia raiskauksestaan ja jota Sophien on opittava rauhoittelemaan. 
Breath, Eyes, Memory rakentuu neljästä osiosta: romaanissa seurataan Sophien elämää lapsuudesta äitiyteen saakka. Siirtymät eivät Dandicatin teoksessa ole aina yhtä sujuvia kuin toivoisi, mutta varsinkin Sophien teini- ja aikuisvuosia Dandicat kuvaa raastavan …

Mariama Bâ: Pitkä kirje

Kuva
Löysin senegalilaisen Mariama Bân ja hänen teoksensa Pitkän kirjeen, kun etsin luettavaa 80-luvulta. Bân esikoisteos Pitkä kirje on kirjeromaani, jossa leskeksi jäänyt, aviopuolisonsa hylkäämä nainen uskoutuu suruajastaan kirjeitse. Bâ tunnetaan feministinä ja sukupuoliroolien kyseenalaistajana, ja myös Pitkä kirje on vahvasti feministinen teos. 
Romaanin minäkertojaa, Ramatulayeeta, on kohdannut suru: pitkäaikainen aviomies Madu on kuollut. Kertoja ei kuitenkaan koe surua pelkästään kuolemasta, sillä Madu on asunut jo pitkään muualla toisen, nuoremman vaimonsa kanssa. Tilanne, jossa nuorempi nainen on syrjäyttänyt vanhemman naisen, on kertojalle raskas ja saanut tämän pohtimaan feministisiä kysymyksiä. 
Bân romaani on kantaaottava: se osoittaa tiukasti ja suoranaisesti kohtia, jotka tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Näistä yksi on kertojan vanhentuneeksi nimeämä käytänne moniavioisuudesta ja miehen oikeudesta ottaa itselleen useita vaimoja. Bâ ei kuitenkaan keskity tähän vaan kuvail…

Bessie Head: Maru

Kuva
Bessie Headin Maru tarttui kirjastosta mukaani, kun olin etsinyt luettavaa 70-luvulta. Eteläafrikkalaisen ja bostwanalaisen kirjallisuuden klassikoksi paljastunut Maru onkin kantaaottava, kerronnaltaan kiehtova teos, joka ottaa kantaa rasismiin, heimojen välisiin suhteisiin ja ennakkoluulojen vaikutuksiin. Lukiessani en voinut olla ajattelematta, miten monella tavalla kirjallisuudenhistoriaa voisi opettaa - kunpa olisin jo aiemmin löytänyt afrikkalaisen kirjallisuuden klassikot. Tässä kohden lienee järkevintä todeta, että tämän arvion kirjoittaminen on vaikeaa: Botswanan historiaa, heimojen välisiä suhteita ja muita kulttuuritaustoja tuntematta, valkoisen naisen positiosta, teoksen moninaista tematiikkaa on hankala lähteä purkamaan. Esittelen tässä joitakin, sillä tämä teos ansaitsisi kuulua myös valkoisten lukemistoon. 
Maru on romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, rasismista ja ennakkoluuloisuudesta - voimista, jotka taistelevat toisiaan vastaan. Nimihenkilö Maru on läheinen ystävä M…

Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli feministisinä kysymyksinä - esimerkkinä Agnes Smedleyn klassikko Maan tytär

Kuva
Tämä oli naisten valtakunta! Yksin aviomiestensä edessä nämä naiset vain valittivat ja tottelivat tylsinä, eivätkä miehet paljoa puhuneet; he avasivat suunsa vain varmistaakseen sukupuolensa ikiaikaiset oikeudet ja etuoikeudet. Mutta entäs joukossa! Miten naiset komentelivat miehi! Ja miehet astelivat pihassa pyydellen ihmisiä todistajiksi kärsimyksilleen. Feminismi ei ole kiinnostunut pelkästään sukupuolista vaan varsinkin nykyään, intersektionaalisen feminismin aikakautena, myös muut (rakenteelliset) erot ja niiden vaikutukset ovat tärkeä osa feminististä keskustelua. Ihmisen identiteettiin vaikuttavia eroja on monia (esim. rotu, seksuaalisuus, toimintakykyisyys). Tässä tekstissä nostan esiin yhteiskuntaluokan ja erittelen, miten yhteiskuntaluokan vaikutus ilmenee yhdusvaltalaisen kirjailijan Agnes Smedleyn romaanissa Maan tytär (1929). On huomattava, että kirjoitan tätä tekstiä korkeasti koulutetun, hyväpalkkaisessa työssä käyvän naisen asemasta ja että oma positioni väistämättä va…

Sininen sanakirja - Maggie Nelsonin Sinelmiä

Kuva
164. En tiedä syytä tälle siniselle pillulle, jonka tarkoitus on ilmaista sekä jumalallista hämmennystä että valaistumista. Mutta tunnen, että väri on oikea. Sillä sinisellä ei ole mieltä. Se ei ole viisas eikä lupaile viisautta. Se on kaunis, ja huolimatta siitä, mitä filosofit ja teologit ovat sanoneet, kauneus ei minun mielestäni sen kummemmin hämärrä eikä paljasta totuutta. Eikä se myöskään vie kohti oikeutta tai siitä poispäin. Se on farmakon*. Se säteilee.
Maggie Nelsonin Sinelmiä on ollut yksi eniten odottamia teoksia. Vaikka en Agronautteja koskaan loppuun lukenutkaan, hype rääkyvästä, räikeästä kielestä, metatason pohdinnoista, autofiktiivisyydestä ja kirjallisuuden rajojen kokeilemisesta tarttui minuunkin. Uutuuttaan naksahteleva teos saapui minulle kirjastosta eilen; luin sen tänään.
Sinelmiä tekee montaa asiaa yhtä aikaa. Se assosioi ja tutkii, leikittelee ja on vakava. Kaiken ytimessä on sininen väri, sinisyys, sini, jota teoksen kertoja rakastaa. Sinelmiä sinisine väreine…

Äitimyytinmurtaja - Helmi Kekkosen Olipa kerran äiti

Kuva
Onko tosiaan mahdollista, että edelleen yksi suurimmista tabuista tämän aiheen äärellä on äidin kokemat negatiiviset tunteet? Sen myöntäminen, että äitinä oleminen ei aina olekaan iloa ja valoa ja onnea, että niin sanotuissa tavallisissakin olosuhteissa äidit väsyvät ja hermostuvat, tuntevat lohduttomuutta ja yksinäisyyttä, puhumattakaan erityistilanteista? Että lapsi ei ole mikään itsestään selvä onnentuoja, valmis paketti äidin rakastettavaksi?  Uusimman teoksensa, Olipa kerran äiti -kirjan, alussa Helmi Kekkonen kirjoittaa, ettei ole löytänyt raskausaikana sellaista luettavaa, jota olisi uudessa elämäntilanteessaan tarvinnut. Vähitellen mielessä on kypsynyt ajatus siitä, että sellaisen teoksen voi kirjoittaa itse.
Olipa kerran äiti -teoksen luettuani olen varma, että kyse on juuri sellaisesta kirjasta, jota äiti - tuleva tai nykyinen - tarvitsee. Ainakin Olipa kerran äiti on sellainen kirja, jonka minä tarvitsin juuri nyt, tilanteessa, jossa lapsenhankinnasta on sovittu mutta jossa …

Miten sietää ekstroverttiä yhteiskuntaa? Liisa Keltikangas-Järvisen ujot ja introvertit

Kuva
Ujo introvertti ope

"Sun työhän on esiintymistä", totesi eräs kaverini aikoinaan minulle, kun kerroin tavallisesta työpäivästäni opettajana. Hämmästyin ajatusta, sillä en ollut ajatellut työtäni niin - olin aina kokenut, että työskentelen ihmisten parissa. Kun olin pohtinut kaverini huomiota hetken, tajusin, että hänkin on oikeassa - olen työssäni jatkuvasti esillä, johdan usein luokkahuonevuorovaikutusta ja oppimistilanteita ja puhun työkseni. 
Ajatus esiintymisestä osana ammattiani tuntui kummalliselta ehkä eniten siksi, että introverttinä en taatusti valitsisi ammattia, jossa olisin jatkuvasti huomion keskipisteenä. En aina nauti tilanteista, joissa ryhmän huomio on kääntynyt minuun - saatan tulla todella itsetietoiseksi vaikkapa silloin, kun opiskelija kirjoittaa opetuspuheeni perusteella muistiinpanoja. Toisaalta tilanteessa, jossa hallitsen asiasisällöt tai pääsen puhumaan itselleni tärkeistä asioista, en juuri jännitä tai ahdistu yleisöstä. Niinpä, ujoudestani huolima…

On mutta ei kuitenkaan ole - kertojan läsnäolo Rachel Cuskin Siirtymässä

Kuva
-- ajatellessaan lapsuuttaan hän näki sen melkein kuin teoreettisten tilanteiden sarjana: mikä aikoinaan oli ollut todellisuutta, näytti nyt - tietyssä valossa - lähestulkoon peliltä. pimitetyn tiedon draamalta, siltä leikiltä jossa jonkun silmät sidotaan ja kaikki katsovat, miten hän kopeloi ja haparoi saadakseen selville sellaista minkä muu joukko - yleisö - jo tietää.
Rachel Cusk hurmasi minut teoksellaan Ääriviivat. Autofiktiivisyydellä leikkivää, kertojan ääntä häivyttävä sarja jatkuu vasta julkaistulla Siirtymällä
Siirtymässä kaikki ovat muutoksen keskellä. On kertoja, Faye, joka on muuttanut erottuaan takaisin Lontooseen. On Fayen talo, jota rakennetaan uusiksi kuin sirpaleista, muutoksista kärsinyttä identiteettiä. On Fayen naapurit, jotka joutuvat taas sopeutumaan uuteen - ja jotka kaikin keinoin pyrkivät välttämään muuttumista, jatkamaan ainaista valittamistaan. 
Siirtymässä muutokset voivat olla varsin fyysisiä: Pavel on saapunut Lontooseen Puolasta, Faye käy kampaajalla ja…

Epäonnistunut kielipolitiikka ja muinaiset kieliasenteet identiteettityön estäjinä: Juhana Salosen Viiton - olen olemassa

Kuva
Tartuin Juhana Salosen teokseen kahdesta syystä: ensinnäkin halusin lukea kuurosta kertovan kirjan Helmet-haasteeseen mutta ennen kaikkea halusin jatkaa kuurojen ja viittomakielisten kulttuuriin tutustumista. Opiskeluaikanani opiskelin muutaman kurssin viittomakieltä ja jopa käytinkin sitä muutaman äidinkielisen kanssa, mutta sittemmin taitoni ovat hiipuneet. Vaikka Salosen teos ei tietenkään palauta kielitaitoa mieleeni, se valaisee hyvin viittomakielisten yhteisöä ja toisaalta sitä, millaisia vaikeuksia kuurot yhteiskunnassamme kohtaavat. 
Viiton - olen olemassa on omaelämäkerrallinen teos, jossa Salonen pohtii oman identiteettinsä löytämistä. Kuurona syntynyt Salonen oppii kyllä käyttämään puhuttua suomea, mutta koska toisten puheen ymmärtäminen on lähes mahdotonta, kommunikaatiosta ei tule vastavuoroista. 80-luvun yhteiskunta ei kuitenkaan tue Salosta viittomakielen omaksumisessa, ja nuorempana tämä häpeääkin omaa kuurouttaan. Sittemmin Salonen on löytänyt äidinkielensä ja viittov…

Lapset eivät tee elämästä merkityksellistä - Hooli ja Nieminen: Aikuisten perhe

Miksi joulunpyhävapaat jaetaan mieluummin lapsiperheille kuin niille, joilla lapsia ei ole? Miksi tädit ja sedät utelevat lapsien hankkimisesta silloinkin, kun heille on kerrottu, ettei lapsia tule? Miksi sterilisaation ikäraja on 30 vuotta (tämä on aivan käsittämätöntä kontrollia!)? 
Niku Hoolin ja Anna-Sofia Niemisen Aikuisten perhe on moniääninen teos vapaaehtoisesta lapsettomuudesta - siis perheestä, joka muodostuu aikuisista ja johon lapsia ei ole tai ei aiota hankkia. Hooli ja Nieminen avaavat aihetta oman tarinansa ja lapsikysymyksen aiheuttaman parisuhdekriisin kautta ja esittelevät teoksessaan, millä tavoin nyky-yhteiskunta suhtautuu aikuisten perheisiin. Teoksessa korostuvat erilaisten perheiden äänet, sillä Hoolin ja Niemisen teos rakentuu haastattelujen varaan. Olin ensi alkuun varuillani rakennetta kohtaan, mutta totesin sen toimivaksi. Samalla teokseen rakentuu moniäänisyyttä, jossa kuuluvat erilaisten ihmisten ja heidän intersektioidensa (esim. sukupuoli, seksuaalisuus…

Alkuvuoden miniarvioita

Eeva Kilpi: Sininen muistikirja
Ah, Eeva Kilpi, tuo kaikkien suomalaisten runonystävien mummo! Sininen muistikirja koostuu Kilven päiväkirjamerkinnöistä, jotka käsittelevät yksinäisyyttä, vanhuutta ja näihin olotiloihin sopeutumista. 
22.8.2003 kirjoitetusta merkinnästä tulee mieleen Kilven aiempi runo Nukkumaan käydessä ajattelen (kokoelmasta Laulu rakkaudelle ja muita runoja, 1972), jossa minäkertoja hoivaa itseään. Nyt kertoja on käynyt vanhaksi ja joutuu yhä huolehtimaan itsestään: 
Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se  on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole aina helppoa. --
Alyssa C…

Lukija, moraalin vahtikoira - vai sittenkin moderni liberaali? Lukija ja vuorovaikutus Laura Lindstedtin romaanissa Ystäväni Natalia

Kuva
Urologini auttoi minua myös näkemään oman sukuelimeni uudella tavalla. Aloin ensimmäisen kerran ymmärtää vitun voimaa. Se alkoi melkein pelottaa minua. Kuinka typerästi tuosta elimestä on runoiltu, kuinka väärässä kaunosielut ovat! Minun urologiltani he olisivat voineet saada persikkojensa ja aprikoosiensa tilalle jännittävämpiä juttuja. Ei nimettömien alla odota posliini, ei puutarha, ei kissimirri, ei simpukka. Siellä odottaa julma kostaja, nurin käännetty rukkanen, hikinen tappaja. Ur-pillu, jota on mahdotonta panna. Terapiassa käyvänä ihmisenä Laura Lindstedtin uusin romaani Ystäväni Natalia on kiinnostava teos. Se kertoo erään terapeutin ja hänen erikoisenpuoleisen asiakkaansa terapiasuhteesta. Romaanin keskiössä on Natalia, joka saapuu terapiaan hillitäkseen seksuaalista aktiivisuuttaan. Terapeutti puolestaan pääsee hyödyntämään psykoanalyyttista menetelmäänsä, jonka hän on kehittänyt osana väitöstutkimustaan.
Ystäväni Natalia -romaanissa erityisen kiinnostavaa on vuorovaikutus, …

Joka päivä on naistenpäivä -haaste: Marguerite Duras - Emily L.

Kuva
Emily L:ssä ei tapahdu paljon: pariskunta istuu baarissa, tarkkailee ympäristöä. Joitakin sanoja vaihdetaan, mutta eniten liikkuu aika. Tarinaa kehystää imperfektimuotoinen kerronta, jossa tapahtunutta peilataan nykyhetkestä käsin; välillä ollaan tapahtuma-ajassa, jossa nainen puhuttelee rakastettuaan preesensissä. Toisinaan kerronta etäännyttää pariskunnan ja siirtyy kuvaamaan merielämää viettävää pariskuntaa, kapteenia ja tämän vaimoa. Duras liikuttaa eri näkökulmia taitavasti ja rakentaa niistä yhtenäisen kudelman. Romaanissa kiehtoo sen vähäeleisyys.

Emily L:ssä on kiinnostavaa tapa, jolla Duras kuvaa pelkoja. Jo romaanin alussa nainen joutuu kohtaamaan omat rasistiset pelkonsa, kun hänen ensimmäinen ajatuksensa korealaisturisteista on, että nämä ovat tulossa tekemään väkivaltaa. Emily L:ssä korostuukin monella tapaa se, että kaikki ei ole siltä mitä näyttää: rodullistetut eivät ole stereotypian mukaisesti pahoja, sivukorvalla kuultu tarina kapteenin vaimosta ei kerro kaikkea tämän…