Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Helmet-haasteen vaikeimmat kohdat ja mitä lukea niihin, osa 1

Helmet-haaste 2020 on täällä! Facebook-ryhmässä kävi tänä aamuna kova kuhina, kun uusia haastekohtia odotettiin julkaistaviksi. On ilahduttavaa seurata, miten paljon lukijaihmisiä Suomessa on ja miten kovasti haaste kiinnostaa. Haastekohdat löytyvät Helmet-kirjaston sivuilta , ja omaa haastettani voit seurata täältä. Tällä postauksella aloitan kolmiosaisen postaussarjan, jossa esittelen itselleni vaikeimmilta tuntuvat kohdat. Ajattelin listata kirjavinkeiksi sekä teoksia, jotka olen jo lukenut, että kirjoja, jotka voisin itse kuvitella lukevani haasteeseen. Olen siinä mielessä huono haasteisiin osallistuja, että yleensä en noudata suunnitelmiani. Mutta suunnitelmien tekeminen on kyllä hauskaa! 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti Suositukset: Moni suhtautuu ennakkoluuloisesti varsinkin klassikoihin. Niinpä tätä kohtaa varten suosittelen muutamia kotimaisia klassikoita, jotka ovat aliarvostettuja tai turhaan pelättyjä.  Kalevala Maria Jotuni: Huojuva talo Al

Vuoden tärkein kirja eli mitä historiantunneilla ei koskaan opetettu saamelaisuudesta ja suomalaisesta kolonialimista

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen:  Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta S&S 2019 363 s. Pisteitä: 5/5 Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tietoteos Vastatuuleen on ehdottomasti vuoden tärkein suomalainen kirja. Se tuo esille liian usein unohdetun faktan - sen, että Suomi on ollut osa kolonialistista toimintaa. Suomessa kolonialismi on kohdistunut erityisesti saamelaisiin, ja tästä pakkosuomalaistamisesta ja saamelaisiin kohdistuneesta riistosta Ranta ja Kanninen kertovat vastikään ilmestyneessä teoksessaan.  Vastatuuleen  osoittaa, miten monella tavalla kolonialismi riistää uhrejaan. Yhtäältä suomalainen kolonialismi on ollut ja on edelleen ympäristöön ja elinoloihin kohdistuvaa: esimerkiksi Jäärata-hanke, jota aika ajoin yritetään edistää, tuhoaisi saamelaisten kotiseutualueen luonnon, rikkoisi useimmat paliskunnat ja vaikuttaisi siihen, miten ja missä porot pystyisivät kulkemaan. Myös kaivokset, tekoaltaat ja turismi ovat esimerkkejä siitä, miten Suomi v

Vuoden paras kirja - Bernardine Evariston Girl, Woman, Other

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other Hamish Halton 2019 452 s. Pisteitä: 5/5 Bernardine Evariston romaani Girl, Woman, Other  puhuttelee feministiä monin tavoin. Oikeastaan romaani on kaikkea, mitä intersektionaalinen feministi voi kirjalta toivoa. Teos esittelee 12 kompleksista, monimuotoista henkilöä, joista suurin osa on rodullistettuja ja naisia. Kaikki henkilöt elävät erilaisten identiteettien risteyksissä. Suurin osa kohtaa syrjintää tavalla tai toisella.  Girl, Woman, Other  ei ole juonivetoinen romaani, vaan sen keskiössä ovat erilaiset hahmot, joiden kautta Evaristo kuvaa rodullistettujen elämää nyky-Britanniassa. Teos jakaantuu neljään osaan, jossa kussakin on kolme lukua - kukin luku puolestaan antaa äänen yhdelle keskushenkilölle kerrallaan. Episodimaisissa, novellinkaltaisissa tarinoissa Evaristo esittelee, miten kukin hahmo elää ja millaisista taustoista hän tulee - intersektioiden kuvaaminen on ehdottomasti Evariston vahvuuksia.  Romaanin henkilöt ovat n

Tietää vai olla tietämättä? Kas siinäpä etuoikeutetun ihmisen pulma - esittelyssä Rebecca Solnitin Whose Story Is This?

Rebecca Solnit:  Whose Story Is This? Granta 2019 182 s. Pisteitä:5/5 Rebecca Solnitista on tulossa hyvää vauhtia suosikkifeministini. Hänen esseeteoksensa ovat viisaita, viihdyttäviä, järkyttäviä ja herätteleviä. Solnit hallitsee ajankohtaisista aiheista puhumisen ja osaa tunnistaa oman asemansa etuoikeutettuna valkoisena naisena. Whose Story Is This?  -esseekokoelma jatkaa Solnitin esseesarjaa, joista varsinkin viimeisimmät ovat käsitelleet kielen ja tarinoiden merkitystä. Siinä missä Call Them by Their True Names  käsittelee kieltä ja narratiiveja, sitä, millaisia  tarinoita yhteiskunnassamme kerrotaan, keskustelee Whose Story Is This? enemmän siitä, kenen tarinoita yhteiskunnassa tuotetaan ja kuunnellaan. Aiheet linkittyvät niin tiukasti yhteen, että suosittelen molempien lukemista - enkä vähiten siksi, että Call Them by Their True Names  on yksi parhaista feministisistä teoksista, joita olen lukenut. Tässä uusimmassa teoksessaan Solnit nostaa esille sen, että tieto

Tätäkään ei koulussa opetettu - Roosa Rentola: Kielestä kiinni

Roosa Rentola:  Kielestä kiinni Warelia 2019 137 s. Kansi: Enna Airik Pisteitä: 3/5 Omasta alastaan voi oppia paljon vielä yliopisto-opintojen jälkeenkin. Se käy esimerkiksi niin, että lukee Hesarista jutun forensisesta kielitieteestä ja alkaa miettiä, onko aika ajanut oman koulutuksen ohi. No, niin ei sentään ole - oikeuskielitieteestä ei vain juuri puhuta suomalaisissa yliopistoissa.  Roosa Rentolan Kielestä kiinni. Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä  piti tietenkin lainata heti, kun sen julkaisusta sain tietää. Ei nimittäin tälle lingvistille ollut tullut mieleen, että kyse on oikeasti yhdestä kielitieteen haaroista - miten moniin asioihin sitä voisikaan erikoistua! Suomessa oikeuskielitiedettä - tai kielitieteen hyödyntämistä oikeudellisissa prosesseissa - ei ole juuri tutkittu eikä hyödynnetty, ja poliisiviestinnän asiantuntijana toimivan Rentolan teos on ensimmäinen laatuaan.  Kielestä kiinni  esittelee kahdeksan oikeustapausta, jois

Ellen Strömberg: Syyhy

Ellen Strömbergin Syyhy . Kuva kustantamon sivuilta. Mistä vuoden parhaan kirjan tunnistaa? Ehkä siitä, että se imaisee mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta. Ehkä siitä, että se kuvaa olotilaa, johon on helppo samastua. Ehkä siitä, että se on lyhyine lukuineen tiivistunnelmainen, ja jännitystä on osattu pitää yllä. Ellen Strömbergin Syyhy  on ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Syyhy  on tarina naisesta Rebeckasta, jota vaivaa loppumaton kutina. Kutina iskee iltaisin, silloin, kun ahdistaa. Jo alussa käy ilmi, että jotakin on tapahtunut - päähenkilö on menettänyt otteensa elämään, parisuhteen onni on kadonnut masentuneisiin iltoihin, seksielämää ei ole, eikä muukaan elämä tunnu mielekkäältä. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy Helena, minäkertojan työkaveri. Strömberg kuvaa ansiokkaasti ahdistusta, sitä, miten henkinen kuormitus ilmenee fyysisinä oireina, jotka saavat lähes psykoottisia piirteitä. Rebeckaa vaivaa selvästi se, mitä työpaikalla on tapahtunut, mu

Nainen väkivallan alla - Nawal El Saadawin Nainen nollapisteessä

Nawal El Saadawi:  Nainen nollapisteessä Kääntöpiiri 1988 (1975) Suom. Kaija Anttonen 138 s. Pisteitä: 4/5 "Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä  (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Nainen nollapisteessä  kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen hän

Kirjamessut on pian täällä - tsekkaa tästä tärpit

Kun nyt viime vuonna pääsin kunnolla kirjamessujen tunnelmaan, en malta olla saapumatta isolle kirkolle tänäkään vuonna (okei, anteeksi, olen maalainen, ja käytän Hesasta  kaikkia mahdollisia hölmöjä nimiä). Messujen ohjelmakin jo julkaistiin, joten lienee aika päivitellä blogia ja pohtia, mikä kaikki voisi olla hauskaa. Tuttuun, työläiselle sopivaan tapaan saavun (puolison kanssa) Helsinkiin perjantaina, joka lienee messujen pääpäivämme. Viime vuonna olin paikalla myös lauantaina - voi apua! Sitä ihmisten määrää...Roikuin lähinnä instaajakollegan seurassa - jos näitte kaksi lopen uupunutta introverttiä, ne olimme ehkä me. :D Tänä vuonna on julkaistu paljon laadukasta kirjallisuutta. Kiinnostavaa katseltavaa (ja ostettavaa) siis riittänee. Vaikka luultavasti haluan vain haahuilla messualueella ja tavata kirjayhteisötuttujani, suunnittelin vähän, mitä haluaisin kokea. Perjantain lisäksi yritän saapua paikalle myös sunnuntaina - tosin tämähän riippuu siitä, mitä kasvava vatsani ruuh

Sirrin syyshorros - mitä olen lukenut?

Kääk! Jälleen yli kuukausi hurahtanut, ja tuntuu, että olen unohtanut blogin kokonaan. Lukeminen on toisinaan takunnut, toisinaan sujunut paremmin. Tässä postauksessa ajattelin päivittää syksyn kuulumisia ja kertoa, mitä olen viime aikoina lukenut. Miniarviot pelastavat blogin kiireisessä elämäntilanteessa. Instan puolella olen ollut aktiivisempi - seuraa siis minua siellä, jos haluat tietää heti paikalla, mitä on milloinkin menossa. Syyskuussa luin muun muassa äitiyssarjakuvia: Katja Tukiaisen Rusina : ihana, värikkäästi kuvitettu kertomus odotusajasta ja vauvavuodesta. Kuvaa hyvin niitä tunteita, joita itsekin tällä hetkellä koen - ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana ja elämänmuutos jännittää! Mira Mallius: Mutzi Huumorilla höystettyjä kuvia äitiyden todellisuudesta ja siitä, kun aina ei jaksa/pysty/halua olla hyvä äiti. Osa piirroksista naurattaa enemmän kuin toiset. Yhtenäisyyttä teoksessa ei ole yhtä paljon kuin vaikkapa Tukiaisen juonellisessa tarinassa. Betaucor

Anu Silfverberg: Äitikortti

Ovulaatio- ja raskaustestimerkit tulevat tutuiksi. Selviää, että erityisesti ovulaatiotestit ovat naissukupuolta vastaan kehitetty salajuoni, jonka lopullinen tarkoitus ei ole raskautuminen vaan mielisairaus. Tulkinnanvaraa on loputtomasti. Ajattelen katkeruudella muita ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka eivät koskaan elämässään joudu tekemään ovulaatiotestiä. Vihaan heidän ovulaatiotestitöntä elämäänsä. Vihaan heidän huolettomuuttaan, sitä miten heidän ei tarvitse tarkkailla kehoaan tai hallita sitä, ja miten he sen vuoksi hallitsevat sen täysin. He vain menevät vessaan ja pissaavat. Helvetti.  Minusta tulee äiti. Minusta tullee äiti. Minun on mahdollista tulla äidiksi. Saatan olla äiti. Olen pian äiti. Tulin raskaaksi kesän lopussa. Raskaus on vasta alussa, mutta minä ja puolisoni olemme tehneet päätöksen olla tilanteestamme avoimia - haluamme voida iloita jo nyt, ja toisaalta emme halua myöhemmin peitellä sitäkään, jos raskaus ei syystä tai toisesta jatkukaan. Jo nyt, alkur

Kuulumisia

Hups! Bloggaamistauko on venähtänyt kuukauden mittaiseksi - en ehkä koskaan ole ollut näin kauaa poissa blogistani. Mitä sitten tapahtui? Ei kai mitään erityistä, paitsi se, että kesällä luin niin paljon, että en pysynyt bloggaustahdissa mukana. Sen jälkeen taas alkoi tuntua, ettei kirjoittaminen huvita - ei ehkä oikein ollut aikaakaan. Olen jälleen aloittanut uuden työn, mikä on vaatinut veronsa: elokuussa olen lukenut ehkä neljä kirjaa, kun kesäkuukausina luin lähemmäs kahtakymmentä per kuukausi. Juuri nyt minulle toimivat äänikirjat. Kuuntelen parhaillaan esseekokoelmaa What my mother and I don´t talk about, jossa eri kirjoittajat käsittelevät äitisuhteitaan ja sitä, mistä asioista äidin kanssa ei ole puhuttu. Monet ovat vaienneet perheväkivallasta, toiset suvun menneisyydestä. Kokoelma on ehdottoman kiinnostava ja feministinen - suosittelen sitä siis! Toivoisin löytäväni lukemiseen lisää aikaa ja intoa lähiaikoina, ja haluan palata kirjoittamaan blogia ahkerammin. Instass

Vuoden toinen hyllynlämmittäjä: Anni Blomqvistin Tie myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Tie myrskyluodolle Gummerus 2011 (1968) Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä Pisteitä: 4/5 Tie myrskyluodolle  on minulle tärkeä kirja. Se muistuttaa minua ensimmäisestä opettajavuodestani, jolloin eräs oppilaani luki kirjan äidinkielen työtään varten. Oppilas yllättyi positiivisesti: vaikka kirjan alku ei ollut kiinnostava, tarina vei hänet lopulta mukaansa. Minulle kävi samoin. Myrskyluoto -kokoomateos on ollut hyllyssäni jo vuosia, ja valitsin sen vuoden alussa yhdeksi hyllynlämmittäjäkirjaksi, jonka haluaisin lukea vuoden aikana. Tämä Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseenkin sopiva klassikko on myös yksi äitini suosikeista. Olen arvellut teosta pitkäpiimäiseksi, mutta jälleen kerran klassikkoennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi. Tie myrskyluodolle  ei varmaankaan ole kaikkien juttu, mutta minua ihastutti vanhanajan elämän kuvaus, saaristolaiselämä ja nuoren tytön kasvutarina. Maija kihlataan jo varhain Jannelle, vaikka tytön mi

Feminismi tarvitsee erilaisia ääniä - esittelyssä esseekokoelma Can we all be feminists?

Can we all be feminists ja toinen suositeltava teos, White Fragility June Eric-Udorien toimittama esseekokoelma Can we all be feminists  on parasta feminististä kirjallisuutta, jota olen vähään aikaan lukenut.  Eric-Udorien kirjoittama johdanto-osio valaisee valkoiselle feministille hyvin sitä, miksi feminismi ei sovellu kaikille sellaisenaan kuin se usein esitetään. Kyse on Erix-Udorien mukaan erityisesti siitä, että feminismin tunnetuin muoto ei ota riittävästi huomioon esimerkiksi rodulistettujen tai muiden marginalisoitujen ryhmien tarpeita. Mediassa esillä oleva feminismi on useimmiten valkoisten naisten feminismiä, johon liittyvät valta-asetelmat vahingoittavat niitä, jotka eivät kuulu hyväosaisiin. Eric-Udorie muistuttaakin, että vaikka valkoiset naiset kohtaavat seksimiä, heidän on kyettävä työstämään omaa valkoisuuttaan ja etuoikeuttaan. Toinen asia, jota Eric-Udorie kaipaa valkoisilta feministeiltä on se, etteivät valkoiset yrittäisi nostaa itseään jalustalle myös si

Lomalla luettua - suomalaista sarjakuvaa, azerbaidzanilaista runoutta

Hups - blogi on jäänyt kesälomalle joksikin aikaa, mutta lukeminen ei ole lakannut. Päinvastoin - olen ahminut kirjoja tiheää tahtia, ja työpöytä notkuu bloggaamattomien pinosta. Kirjoituspaineita vähentääkseni kokoan tähän muutaman viimeaikoina lukemani teoksen ja kerron lyhyesti, mitä pidin niistä. Miniarviot ovat lomailevan bloggaajan pelastus, eikö? Tove Jansson: Taikurin hattu Viikonloppuna maratoonattiin, ja aloitin oman lukumaratonini Muumi-klassikolla. Taikurin hatussa  on paljon (TV:stäkin) tuttuja seikkailuja, mm. Muumipeikon muuttuminen inhottavaksi otukseksi ja taikapilvillä ajelehtiminen. Omaksi lempparikseni tämä ei nouse ehkä siksi, että mielessä pyörii koko ajan ysärianimaatio ja toisaalta myös siksi, että en löydä tästä ihan samanlaista Muumi-filosofiaa kuin muista Muumi-kirjoista, vaikka jokainen hahmo välillä kamppaileekin identiteettinsä kanssa. Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä Lähellä villiä sydäntä  toimii silloin, kun kaipaa hieman haastavampaa

Representaatioita laajentamassa - S.K.Alin nuortenkirja Love from A to Z

S.K.Ali: Love from A to Z Simon & Schuster Audio 2019 7,5 h (1.25-kertaisella temmolla) Lukijoina Priya Ayyar, Tim Chiou ja S.K. Ali Feminismiin perehtyneet tietävät, että representaatioilla on väliä. Myös sillä, millaisia hahmoja ja teemoja kirjallisuus kaiuttaa, on merkitystä. Suuri osa kirjallisuudesta tarjoaakin lukijoilleen vain ahtaita henkilökuvia, joista itsensä pystyvät löytämään vain terveet, heterot valkoiset. Onkin aina hienoa, kun löytää teoksen, joka on aidosti moninainen ja jähmettyneitä representaatioita purkava. Yksi näistä teoksista on S.K. Alin Love from A to Z. S.K. Alin nuortenromaanissa Love from A to Z parasta onkin se, että romaani tarjoaa samastumiskohteita niille, joiden ääntä kirjallisuudessa ei kovinkaan usein kuule. Teoksen päähenkilöinä on kaksi nuorta muslimia - Zayneb, syrjintään turhautunut tyttö, ja Adam, surun ja MS-taudin kanssa taisteleva poika. Nuorten tiet kohtaavat, ja syntyy paitsi rakkaustarina myös keskustelua sy

Islantilaista kansanperinnettä - Sjón Skugga-Baldur

Sjón:  Skugga-Baldur Like 2005 (2003) Suom. Tuomas Kauko 112 s. Pisteitä: 5/5 Bookstagram on upea yhteisö, eikä vähiten siksi, että kirjavinkkejä sataa joka päivä. Instagramista poimin tämänkin kirjan, Sjón Skugga-Baldurin. Moni tuntui tykästyneen Sjón kieleen ja luontokuvauksiin, minua kiehtoi teoksen lintuaiheinen kansi.  Skugga-Baldur  kertoo papista, Baldur Skuggasonista, joka tekee, mitä tahtoo, ja Fridrik B. Fridjónssonista, jolla on ollut kasvattitytär. En oikeastaan halua avata teoksen juonta enempää - se on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tiedä kaikkea. Ikävä kyllä teoksen takakansi kertoo enemmän kuin lukijan olisi välttämätöntä tietää. Skugga-Baldur  rakentuu islantilaiselle tarinankerronnalle, ja onkin hyvä, että suomentaja ilmaisee teoksen ensilehdellä, että skuggabaldur on kansantarinoiden hahmo, joka on sekoitus kissaa ja kettua tai koiraa. Se voidaan tulkita myös pahaksi hengeksi tai piileskeleväksi ihmiseksi.  Tämä tieto antaa teokselle

Pride-viikon lukuvinkki 1: The Summer of Jordi Perez

Amy Spalding: The Summer of Jordi Perez Forever Young Audiobook n. 6 h  The Summer of Jordi Perez  osui joskus silmiini Instagramissa, joten otin lyhyen äänikirjan kuunteluun kesäpäivien ratoksi. Romaanin keskiössä on Abby, ylipainoinen 17-vuotias tyttö, joka identifioi itsensä lesboksi. Kun Abby aloittaa työharjoittelun vaatekaupassa, hän tutustuu salaperäiseen Jordiin, joka toisaalta kilpailee hänen kanssaan syksyisestä työpaikasta mutta toisaalta saa Abbyn aina hymyilemään.  Spaldingin romaanissa ihastuttavinta on se, että vaikka se sivuaa seksuaalivähemmistöjä ja käsittelee Abbyn ja Jordin suhdetta, The Summer of Jordi Perez ei ole kaapistatulo- tai identiteettiromaani, jossa päähenkilö löytäisi seksuaalisuutensa tai joutuisi jatkuvasti kamppailemaan ennakkoluuloja vastaan. Spalding onnistuukin kuvaamaan lesbouden yhtenä ominaisuutena, josta molemmat tytöt vielä ovat melko avoimia. Olennaisempaa kuin se, että Abby ja Jordi kuuluvat seksuaalivähemmistöön, on se, e

Kesänaloittajaislukumaraton

On jälleen kesä - ja kesäloma! Tuttuun tapaani (aiemmat postaukset mm. täällä ,  täällä ja täällä ) haluan korkata kesäloman käyntiin lukumaratonilla, ja siksipä olen hankkinut vinon pinon luettavaa kirjastosta. Tarkoituksenani on lukea ainakin Kevin Kwania, jonka teosta Ökyrikkaat aasialaiset  olen odotellut jo jonkin aikaa. Paljon muutakin on kirjahyllyssä - tarkemman pinon löydät instasta . Täällä blogin puolella pyrin päivittelemään edistymistäni silloin tällöin - pysykää siis kuuluvilla! 19.00 Maraton alkaa. 08.00 Eilen illalla sain luettua 239 sivua ja kuuntelin äänikirjaa 1h 10 min. Aamu jatkuu Ökyrikkailla.

Hurttia huumoria vai ylimielistä ableismia? Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista

Adam Kay: Kohta voi kirpaista vähän Art House 2019 (2017) Suom. Ari Jaatinen Kansi: Samppa Ranta 269 s. Pisteitä: 3/5 Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat  puhuttelee lähes väistämättä. Jokaisella on kokemusta lääkäristä ja sairaanhoidosta, useimmiten myös siitä, mikä siinä on mennyt pieleen. Useimpien kokemus on kuitenkin potilaan ja siksi kurkistus lääkäreiden ja sairaanhoitajien arkeen kiinnostaa. Mikäpä hauskempaa kuin tirkistellä, mitä ammattilaiset oikeasti potilaistaan ajattelevat.  Kayn teosta on vedottu Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana  -teokseen, ja eittämättä teoksissa onkin yhtäläisyyksiä. Kuten Bythellin, myös Kayn teoksessa päiväkirjamuoto sopii teokseen: valittu genre ikään kuin lisää tirkistelytunnelmaa.  Kay kertoo teoksessaan urastaan gynekologina. Teosta ei kannata lukea raskaana ollessa: sen verran rajuja ja paikoin traagisiakin tarinoita Kaylla on anekdoottiensa rinnalla kerrottavana. Kayn muistelmat osoitta

Kevyttä kesäksi - romanttisia kirjoja loman ajaksi

Kesä tuntuu olevan monelle aikaa, jolloin luetaan jotakin vähän kevyempää. Työvuoden jäljiltä olo on usein raskas, ja ainakin opetushommissa on saanut lukea ihan riittämiin - ei siis ihme, että tekee mieli tarttua sellaiseen kirjaan, joka etenee sujuvasti ja johon ei tarvitse käyttää vajuneen energiavaraston loppuja. Tässä postauksessa esittelen muutaman viime aikoina lukemani kevyemmän kirjan, joita suosittelen arjesta väsyneille, todellisuuspakoa kaipaaville lukijoille. Rentouttavaa kesää! Nicole Yoon: Aurinko on tähti Tammi 2019 (2016) Suom. Helene Bützow 351 s. Aurinko on tähti  on oikeastaan YA:ta, mutta väliäkös sillä - Yoonin kirja on sujuvaa ja kepeää mutta samalla kantaaottavaa luettavaa. Natashaa ja tämän perhettä odottaa karkotus Jamaikalle, sillä Yhdysvallat ei kohtele paperittomia hyvin. Viimeinen päivä kotikaupungissa tarjoaa kuitenkin yllätyksen, kun Natasha tapaa Danielin, amerikankorealaisen pojan. Romaani on rakkaustarina mutta myös keskustelunavaus p

Nainen parisuhdehierarkian pohjimmaisena - Malin Lindrothin Vanhapiika

Malin Lindroth: Vanhapiika Atena 2019 (2018) Suom. Hannimari Heino 115 s. Pisteitä: 4/5 Kuullessaan sanan "vanhapiika" monet ajattelevat oitis, että puhe on naisista, jotka elävät kuin reservaatissa, miehistä erillään Mutta ei vanhapiika ole mikään toisinajattelija, joku patriarkaatille selkänsä kääntävä. Hän pikemminkin maksaa kovan hinnan siitä, että yrittää elää järjestelmässä, joka on tehnyt selvästi hänen olevan arvoton. Tyttöystäväksi, vaimoksi, rakastajattareksi ja äidiksi häntä ei ole kelpuutettu.  Tyyliltään Vanhapiika  on autofiktiivinen, ja itsetietoisuudessaan se asettuu linjaan esimerkiksi Rachel Cuskin Ääriviivojen, Aino Vähäpesolan Onnenkissan ja Maggie Nelsonin Sinelmien kanssa. Vanhassapiiassa  kiehtovaa on se hieno tapa, jolla Lindroth ottaa haukutun ja väheksytyn vanhapiika-käsitteen haltuun. Lindroth kertoo kaipaavansa nimeä; hän tarvitsee position, jossa olla ja josta käsin toimia maailmassa. Käsitteenä vanhapiika  aiheuttaa ihmisissä lähinnä n

Lue mielenterveyttä -haaste päättyy

Viime syksynä aloitin Read yourself mental health -lukuhaasteen , jonka tarkoituksena oli lukea mielenterveyteen liittyviä kirjoja. Tässä postauksessa esittelen ne kirjat, jotka luin itse haasteeseen, ja toivon, että käytte kertomassa kommenteissa, mitä luitte tai mistä haastekoontinne löytyy. A book that teaches you something new: Anna Kozlova - F20 A book you can relate to: Debbie Tung - Quiet girl in a noisy world A protagonist with a mental health disorder: Marko Annala - Värityskirja A book about emotions: Soraya Chemaly - Rage Becomes Her A book that breaks the stigma: Viisi naista, sata elämää A non-fiction book: Aila Ruoho - Pyhät, pahat ja pelokkaat A book that helps you to understand yourself: Vanamo Karhupuro: Vain minä saan kutsua itseäni hulluksi Lämmin kiitos kaikille mukana olleille  <3 muistakaa pitää itsestänne huolta!  Mitä mielenterveysaiheisia kirjoja olette lukeneet? Vinkatkaa ihmeessä, vaikka ette olisi haasteeseen osallistuneetka

Muotojen ystävälle - Maria Matinmikko: Kolkka

Maria Matinmikko: Kolkka Siltala 2019 138 s. Pisteitä: 4/5 Ajattelen tuhoutuneita sivilisaatioita. Ajattelen hautautuneita maailmoita ja kansoja, jotka kuitenkin elävät kerroksina maaperässä ja mentaalihistorioissa. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja valmistaa aterioita, parantaa haavoja, rakentaa asumuksia ja kojeita. Ajattelen täysin toisenlaisia tapoja olla ihmissuhteessa, merkitä muistiin aikaa, kommunikoida eläinten kanssa. Ajattelen toisenlaisia tapoja kasvattaa itseymmärrystä, toisenlaisia käsityksiä ja kuolemasta ja syntymästä. Ajattelen valtaa ja kontrollia. Ajattelen suuruudenhulluja psykopaattihallitsijoita, omistussuhteita, voitontavoitteluja, tapoja tuottaa energiaa. Ajattelen kieltä ja tapoja nimetä asioita Ajattelen, että jokainen paikka on kolkka. Maria Matinmikko oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Täytyykin kiittää feministiystävää Tuomasta, joka toi teoksen blogissaan esille ja vakuutti minut tekstillään (taas kerran) siitä, että luettav