Sivutiellä

Nawal El Saadawi:  Nainen nollapisteessä Kääntöpiiri 1988 (1975) Suom. Kaija Anttonen 138 s. Pisteitä: 4/5 "Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä  (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Nainen nollapisteessä  kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen hän

Kun nyt viime vuonna pääsin kunnolla kirjamessujen tunnelmaan, en malta olla saapumatta isolle kirkolle tänäkään vuonna (okei, anteeksi, olen maalainen, ja käytän Hesasta  kaikkia mahdollisia hölmöjä nimiä). Messujen ohjelmakin jo julkaistiin, joten lienee aika päivitellä blogia ja pohtia, mikä kaikki voisi olla hauskaa. Tuttuun, työläiselle sopivaan tapaan saavun (puolison kanssa) Helsinkiin perjantaina, joka lienee messujen pääpäivämme. Viime vuonna olin paikalla myös lauantaina - voi apua! Sitä ihmisten määrää...Roikuin lähinnä instaajakollegan seurassa - jos näitte kaksi lopen uupunutta introverttiä, ne olimme ehkä me. :D Tänä vuonna on julkaistu paljon laadukasta kirjallisuutta. Kiinnostavaa katseltavaa (ja ostettavaa) siis riittänee. Vaikka luultavasti haluan vain haahuilla messualueella ja tavata kirjayhteisötuttujani, suunnittelin vähän, mitä haluaisin kokea. Perjantain lisäksi yritän saapua paikalle myös sunnuntaina - tosin tämähän riippuu siitä, mitä kasvava vatsani ruuh

Kääk! Jälleen yli kuukausi hurahtanut, ja tuntuu, että olen unohtanut blogin kokonaan. Lukeminen on toisinaan takunnut, toisinaan sujunut paremmin. Tässä postauksessa ajattelin päivittää syksyn kuulumisia ja kertoa, mitä olen viime aikoina lukenut. Miniarviot pelastavat blogin kiireisessä elämäntilanteessa. Instan puolella olen ollut aktiivisempi - seuraa siis minua siellä, jos haluat tietää heti paikalla, mitä on milloinkin menossa. Syyskuussa luin muun muassa äitiyssarjakuvia: Katja Tukiaisen Rusina : ihana, värikkäästi kuvitettu kertomus odotusajasta ja vauvavuodesta. Kuvaa hyvin niitä tunteita, joita itsekin tällä hetkellä koen - ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana ja elämänmuutos jännittää! Mira Mallius: Mutzi Huumorilla höystettyjä kuvia äitiyden todellisuudesta ja siitä, kun aina ei jaksa/pysty/halua olla hyvä äiti. Osa piirroksista naurattaa enemmän kuin toiset. Yhtenäisyyttä teoksessa ei ole yhtä paljon kuin vaikkapa Tukiaisen juonellisessa tarinassa. Betaucor