Milena Michiko Flašar: Kutsuin häntä Solmioksi LURRA Editions 173 s. Pisteitä: 3/5 "Ensimmänen mitä minulle tulee mieleen, on se, että on vaikeaa kertoa jotakin. Jokainen ihminen on kokoelma tarinoita. Mutta minä taas. Epäröin mitä sanoisin. Minä pelkään tarinoiden keräämistä. Olisin mielelläni vain yksi tarina, jossa ei tapahdu mitään. Oletetaan, että te heittäydytte huomenna aamulla junan alle. Mitä merkitystä silloin olisi sillä, mitä minä tänään teille kerron? Ja onko sillä muutenkaan mitään merkitystä? Mutta kuten sanoin. Se on vaikeaa. Ensimmäinen, mitä mieleeni juolahtaa, on: me ajalehdimme sulavalla jäälautalla." Kaksi yksinäistä, molemmat menettäneet. Eleetön romaani sanattomuudesta, ystävyydestä, vapautumisesta. Sanattomuus: Flasarin romaanissa kaikkiin tärkeisiin hetkiin liittyy sanattomuus. Päähenkilöt ovat hiljaa silloin, kun pitäisi sanoa jotakin, silloin, kun pitäisi vapautua, uskaltaa, rohjeta. Kyky asettaa ajatuksensa sanoiksi vaikuttaa oleva...