Sivutiellä

Hohhoi. Pitkä ja kivinen oli työni Hamletin kanssa. Aloitin varmaan jo joulukuun puolella, nyt sain luettua loppuun. Tartuin tähän klassikkonäytelmään oikeastaan vain siksi, että yksi kevään eniten odottamistani romaaneista, Ian McEwanin Pähkinänsärkijä , viittaa ja pohjautuu Hamletin tarinaan. Ihan vähän houkutteli myös se, että ensimmäisellä kirjallisuudenanalyysin kurssillani luimme teosta jonkun matkaa. Lukukokemus ei kuitenkaan osoittautunut yhtä vetäväksi kuin ajattelin. Olen silti iloinen, että olen taas yhden Shakespeare-kokemuksen rikkaampi.  Tarina on tuttu: Hamletin isä murhataan, murhaaja-setä nai Hamletin äidin, ja Hamlet turhautuu. Koston kierre alkaa. Lopussa ilakoidaan - tai vellotaan kuolemissa - tragedian tapaan.  Miksi Hamlet  ei innostanut minua? Ensimmäisenä mieleen tulevat kieli, runomitta ja rakenne. Shakespearen kieltä ei ole helppo seurata, eikä mitallinen vuorosanojen jaksottaminen ole minulle - vahvasta lukutaidosta ja tekstilajikoulu...

On hassua aloittaa joulukuu pimeydessä ja lumettomuudessa, mutta se on näköjään tullut tavaksi. Tämän joulukuun alku on kummallinen ja erikoinen: ensi viikolla annan ensimmäistä kertaa elämässäni arvosanoja välitodistuksiin. Melkoinen vastuu, ja hieman kauhistuttaakin. Lähiaikoina on luvassa roppakaupalla töitä, mutta haaveilen yhä, että luen ensi kuun puolella sata kirjaa täyteen. Viisi puuttuu. Tässä kuussa puolestaan selätin seuraavat teokset: Amirin ja Khalilin sarjakuvaromaanin Zahran paratiisi , joka ravisteli ajankohtaisuudellaan ja traagisuudellaan, William Shakespearen ikiklassikon Romeo ja Juli a, joka pettymyksekseni ei herättänyt minussa suuria tunteita, Tove Janssonin suuresti rakastamani Muumilaakson marraskuun , minulle aiemmin tuntemattoman Pääskysen Sielut , joka nousi Finlandia-ehdokkaaksikin, Hannele Richertin sarjakuvakokoelman Sielun koostumu s , joka kertoi juuri siitä, mistä kirjallisuuden pitäisi mielestäni kertoakin, Lindstedtin Finlandia-palkitun...

William Shakespeare: Romeo ja Julia WSOY 2006 Suom. Marja-Leena Mikkola 191 s. (ilman esipuhetta 160 s.) Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Ahaa. Siis tällainen tämä on. Tai liian aikaisin; aavistelen pahaa/jokin armoton ja pelottava seuraamus/jokin määräaika, tähtiin kirjoitettu/ alkaa tämäniltaisista juhlista ja päättää/ rintaani piiloutuvan kurjan elämän/ ennenaikaiseen ja kammottavaan tuhoon./ Mutta se, joka kulkuani ohjaa,/ suunnan määrätköön. Matkaan, hauskat veikot. Näytelmien, tragedioiden ja rakkaustarinoiden klassikko: sukujen välisen vihan erottamat nuoret, ensirakkaus ja heidän tuhonsa. Sivistys: On teoksia, jotka kuuluu lukea. Vai onko? Romeo ja Julia on pitkään ollut lukulistallani, onhan se kaikkien aikojen rakkausklassikko, tragediaklassikko. Tarina on tuttu, totta kai, mutta pidin tärkeänä teoksen lukemista. Ihan vain siksi, että Romeosta ja Juliasta puhutaan niin paljon. Tasaisuus: Romeo ja Julia ei sävähdyttänyt minua millään erityisellä tavalla. Eh...