Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella 1/5 merkityt tekstit.

Kunpa mielenterveysongelmia ei kuvattaisi niin stereotyyppisesti - analysoitavana H2O

Kun tapahtuu trauma, ihmisen mieli ja persoonallisuus hajaantuvat. Persoonallisuus saa erilaisia osia: on ulkoisesti tavalliselta näyttävä persoona (apparently normal part of personality, ANP) ja trauman rikkoma emotionaalinen persoona (emotional part of personality, EP). Osat eivät ole toisistaan tietoisia - välillä ihminen ja psyyke toimivat normaalisti, välillä EP astuu kehiin ja  ohjaa ihmisen toimintaa, toisinaan hyvin voimakkaasti. Persoonallisuuden jakaantuminen on selviytymiskeino: EP on ihmisen yritys selviytyä tilanteesta, joka on liian vaikea kestää.Terapian avulla osia voidaan yrittää yhdistää niin, että molemmat olisivat osa ihmisen elämäntarinaa.  Nämä lähtökohdat on hyvä tietää, kun alkaa lukea Tiina Laitila--Kälvemarkin romaania H2O. Se kertoo Hesteristä, traumatisoituneesta 30-vuotiaasta naisesta, jonka arjessa kolme eri EP:tä ovat läsnä. Kirjassa persoonallisuuden osia kutsutaan sivupersooniksi, mutta käsite on - ainakin terapeuttini mukaan - vanhentunut. Nyk...

Miksi edes sinnittelen ja muita epäsuosittuja mielipiteitä Kadonneiden tavaroiden vartijasta

Ruth Hogan:  Kadonneiden tavaroiden vartija Bazar 2020 (2017) Suom. Susanna Tuomi-Giddings Pisteitä: 1/5 Kirjasome on yleensä aika ihana paikka. Sieltä saa runsain mitoin kirjavinkkejä, ihmiset haluavat keskustella kirjoista ja ilmapiiri on positiivinen ja turvallinen. Silti joskus minulle käy niin, että bongaan kirjan, jota kaikki muutkin lukevat, ja luen sen siksi, koska muutkin.  Vähän niin kävi Kadonneiden tavaroiden vartijan kanssa. Jos olen ihan rehellinen, tiesin heti, ettei tämä ole minun kirjani. Kansikuva näyttää sellaiselta, jonka perusteella äitini tai mummoni valitsisi kirjan, ja juoni - vanha kirjailijamies kaipaa rakastettuaan ja keräilee muiden hylkäämiä esineitä - no, se ei luvannut muuta kuin juonivetoisen romanssin.  Ja niinhän siinä sitten kävi, että en pitänyt tästä kirjasta en sitten ollenkaan. Selitetäänpä seuraavassa, miksi en:  Kadonneiden tavaroiden vartija  alkaa tilanteesta, jossa Anthony, iäkkäämpi kirjailja,...

Yhdenyönkirjat ja muita lempparipostauksia neljän Sivutiellä-vuoden ajalta

Jää oli ensimmäinen kirja, josta bloggasin. Blogini 4-vuotissynttärit olivat kuun alussa. Suunniteltu synttäriarvonta jäi toteuttamatta, enkä ole tehnyt kovin kummoista katsausta viime vuoteenkaan. Äskettäin mieleeni kuitenkin juolahti, että haluaisin nostaa joitakin blogiaikani juttuja ja kokemuksia esiin, ja tässäpä nelivuotiaalle blogilleni muutama TOP4-lista. Omaksi Top-listojen ykkösekseni nousee Tyylileikittelyt - jos siis kaipaat vaihtelua postaustyyleille, käy katsomassa, millaisia ovat kirjat ihastustyyppeinä tai miten feministiminä yrittää saada mukavuusalueminää pitämään Sara Stridsbergin kirjasta. Löytyykö listoilta omia suosikkejasi tai inhokkejasi? TOP4 Feministiset teokset 1) Laura Bates: Everyday sexism 2) Roxane Gay (toim.): Not that bad 3) Ijeoma Oluo: So you want to talk about race 4) Saara Turunen: Sivuhenkilö TOP4 Romaanit 1) Maria Jotuni: Huojuva talo 2) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö 3) Yaa Gyasi: Homegoing 4) Jonas Hassen Khemiri: Allt jag i...

Vuosi 2018 - kooste luetuista

Vuosi 2018 on ollut epäilemättä paras lukuvuoteni. Olen lukenut paljon - siis PALJON. Toisinaan minusta on tuntunut, etten ole paljon muuta tehnytkään, mutta toisaalta, miksi minun tarvitsisikaan. Lukeminenhan on parasta! Vuonna 2018 luin yhteensä 167 teosta, mikä lienee henkilökohtainen ennätykseni. Luin paljon ja kaikenlaista, ja tässä lyhyt kooste genreistä, joita tänä vuonna luin:  romaaneja 46 kpl tietokirjallisuutta 35 kpl ya-kirjallisuutta 16 kpl lastenkirjoja 24 runokokoelmia 12 kpl esseekokoelmia 4 kpl Vuoden parhaimpia teoksia olivat Rachel Cuskin Ääriviivat , Saara Turusen Sivuhenkilö , Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone , Yaa Gyasin Homegoing  ja Min Jin Leen Pachinko.  Viisi tähteä annoin peräti 33 kirjalle, joten vallan onnistuneesti olen lukemistoani valinnut. Kaksi kirjaa saivat kyseenalaisen kunnian olla yhden tähden kirjoja. Nämä olivat varsin rasistinen lastenkirja Tulikärpäset  ja muuten kovin höttöinen, klis...

Kliseinen ja abstrakti ilmaisu ei rakenna luottamusta - mitä ovat tunnemössö, ...?

Camilla Tuominen: Johda tunteita, menesty työelämässä Otava 2018 205 s. Pisteitä: 1/5 Kun kuulin Bookstagramissa Camilla Tuomisen Johda tunteita, menesty työelämässä -kirjasta, innostuin. Hauskat kuvitukset ja tunnemaailmaa kouliva teos kuulosti siltä, mitä nuorena työntekijänä voisin tarvita: opastusta siihen, miten työelämästä nouseviin tunteisiin voi reagoida. Lukeminen ei kuitenkaan vastannut odotuksiani: teoksen sisältö jää mielestäni niukaksi (kukin luku on varsin lyhyt), keskeisiä määritelmiä ei selitetä tarpeeksi hyvin, konkreettisia ohjeita on vaikea löytää metaforaviidakosta, ja teksti vilisee kliseisiä trendi-ilmauksia. Kuvitus on hauskaa ja osuvaa mutta ei pelasta lukukokemusta. Tuomisen teoksen lähtökohtana on, että työelämässä menestyminen vaatii sitä, että pystyy ymmärtämään omia ja toisten tunteita. Johda tunteita, menesty työelämässä  korostaa, aivan oikein, sitä, että ensiksi tarvitaan turvallinen työilmapiiri, jotta tunteiden näyttäminen ja niistä kesk...

Rasismia ja stereotypioita 2000-luvun lastenkirjassa

Anneli Kanto:  Tulikärpäset. Futistyttö 1 Karisto 2009 176 s. Pisteitä: 1/5 Meneillään olevan jalkapallon MM-turnauksen kunniaksi innostuin haalimaan kirjastosta pinon jalkapalloaiheisia nuortenkirjoja. Luin niitä aikanaan, kun ala- ja yläkoulun taitteessa harrastin jalkapalloa viisi vuotta, ja ajattelin, että nyt olisi sopiva palata futistunnelmiin. Vaikka kirjastosta tarttui mukaan muutama tuttu kirja, aloitin urheilu-urakkani uudella tuttavuudella, onhan Anneli Kannon Tulikärpäset -kirjan päähenkilö tyttö. Jalkapalloharrastus kiinnostaa tyttöjäkin, ja tuntuu teennäiseltä, että tytöille suunnatut harrastusaiheiset kirjat käsittelevät useimmiten tanssia tai taitoluistelua.  Tulikärpäsistä ei kuitenkana muodostunut iloista yllätystä vaan täysfloppi. Sanon suoraan: tämä oli huonoin tänä vuonna lukemani kirja. Vaikka Anneli Kantoa arvostetaan kirjailijana, tämä varhaisnuorille suunnattu kirja ei ole 2000-luvulta, vaikka onkin julkaistu 2009. Tulikärpäset ...