Sivutiellä

Viime sunnuntaina vietettiin marraskuista superlukumaratonia, johon osallistuin itsekin. Viikon hulinoissa postausten kirjoittaminen on jäänyt välistä, ja koska uuttakin kirjoitettavaa on tuloillaan, katsoin parhaaksi koota lukumaratonkirjat yhteen postaukseen.  Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias 8 novellin kokoelma kertoo äideistä ja heidän virheistään. Pöyliön kertomuksissa äidit eivät ole naisellisia pyhimyksiä vaan pikemminkin inhimillisen ärsyttäviä, väärin tekeviä ja erehtyviä vanhempia. Kokoelman mieleenpainuvimmat tarina ovat kenties Kellonkissaniitty, jossa tytär päättää haudata äitinsä tämän toiveiden mukaisesti, ja Pallo-Hoover, joka osoittaa, että äitien erehdykset saattavat välillä kääntää elämän suunnan. Pöyliön tyyli on toisinaan ronskia, toisinaan lempeämpää. Novellit ovat taitavasti kirjoitettuja, ja niihin kannattaa tutustua. Osallistun teoksella toiseen novellihaasteeseen. Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko Mansikanmakuinen, samppanjantu...

Pirkko Saisio:  Punainen erokirja WSOY 2000 298 s. Pisteitä: 4/5 Olen vähän hämmästynyt. Aloitin Punaisen erokirjan  joskus kauan sitten, mutta hylkäsin sen luotaantyöntävänä. Kun nyt viikonloppuna palasin teokseen uudestaan, en malttanut jättää sitä enää käsistään. Alku on suorastaan hurjan puhutteleva: heti saarelle rantautuessa on varottava käärmeitä. Heti ensimmäisillä sivuilla piilee uhka paratiisiin luikerreelleesta käärmeestä. Finlandia-palkittu Punainen erokirja on ainakin osin omaelämäkerrallinen romaani ja trilogian viimeinen osa. Se on silti helppoa lukea sellaisenaan, kuvauksena nuoruudesta, rakkaudesta, identiteetistä ja taiteilijaksi kasvamisesta. Saisio on oiva esimerkki suomalaisesta postmodernistisesta kirjailijasta. Tuttuun tapaan Punainen erokirja  on fragmentaarinen, pirstaloitunut kokonaisuus, jossa kertojan muistelmat vaihtuvat ajatuksesta toiseen. Pinnalta Punainen erokirja on helppolukuista, houkuttelevan kutsuvaa, nopeasti sil...

Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa Siltala 2016 403 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hä? Mitä tapahtuu, mikä on totta? "Ei pidä pitää mielikuviaan todellisina.          Vain taiteilijoilla on sellainen oikeus, ja niilläkin vain siksi, että ne ottavat sen oikeuden, kyselemättä. " Lehdessä entisen ystävän kuolinilmoitus. Paluu menneeseen ja muistoihin: mikä on totta?  Mitä osaisin kirjoittaa Pirkko Saision uusimmasta romaanista? Tällä kertaa ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi. Saision tyyli ei petä. Avasin kirjan jännittyneenä: onhan tämä sitä samaa pirstaloitunutta tekstiä kuin ennenkin? On se. Se saattaa olla jopa entistä pirstaloituneempi, vaikka sitä rytmittävätkin ajanilmaisut. Tässä romaanissa ihastuin eniten Saision tapaan kuvata päähenkilön sisäistä puhetta, sitä, miten ajatukset hetki hetkeltä etenevät. Pirstaleisuus ja sirpaileisuus hämmentävät lukijaa paitsi tekstissä myös sen keskushenkilössä. Päähenkilö,...

Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus Siltala (2008) 583 s. Pisteitä: 4/5 "Toinen komentelee toista, tönii, läpsii ja määräilee, vie toisen hatun ja itsetunnon, työntää edellään vaaratilanteisiin. Käyttää hyväksi. Käyttää hyväksi ja rakastaa. Toinen puolustautuu laimeasti, ja suostuu. Valittaa ja nostaa hattunsa maasta ja suostuu. Itkee ja suostuu.                                                                              Suostuu ja rakastaa." Mies, avioliitossaan epäonnistunut, omaa ja yhteiskunnan mieskuvaa pohtiva; Hän, vastakohta, hallitsija, julkisuushakuinen. Kahden miehen suhde - mutta millainen? Runsaus: Kuten hyviä kirjoja niin usein, tätäkin teosta vaivaa teemojen runsaus. Lukijana tunsin itseni riittämättömäksi, kun en tiennyt, mistä narusta vetää, mihin tarttua....