Vuoden toinen hyllynlämmittäjä: Anni Blomqvistin Tie myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Tie myrskyluodolle

Gummerus 2011 (1968)

Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä

Pisteitä: 4/5

Tie myrskyluodolle on minulle tärkeä kirja. Se muistuttaa minua ensimmäisestä opettajavuodestani, jolloin eräs oppilaani luki kirjan äidinkielen työtään varten. Oppilas yllättyi positiivisesti: vaikka kirjan alku ei ollut kiinnostava, tarina vei hänet lopulta mukaansa.

Minulle kävi samoin.

Myrskyluoto-kokoomateos on ollut hyllyssäni jo vuosia, ja valitsin sen vuoden alussa yhdeksi hyllynlämmittäjäkirjaksi, jonka haluaisin lukea vuoden aikana. Tämä Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseenkin sopiva klassikko on myös yksi äitini suosikeista. Olen arvellut teosta pitkäpiimäiseksi, mutta jälleen kerran klassikkoennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi.

Tie myrskyluodolle ei varmaankaan ole kaikkien juttu, mutta minua ihastutti vanhanajan elämän kuvaus, saaristolaiselämä ja nuoren tytön kasvutarina. Maija kihlataan jo varhain Jannelle, vaikka tytön mielestä Magnus on suloisempi. Häitä odotellaan muutama vuosi, ja samalla seurataan saaristossa asuvien elämää. Blomqvist, joka menetti merelle sekä miehensä että poikansa, kuvaa rivien välissä hienosti sitä, miten epävarmaa elämä meren lähellä on - kuolema on koko ajan läsnä. Saaristokuvauksesta tulee mieleen Sally Salmisen Katrina, jota aloittelin ja josta pidin mutta joka kaikessa hienoudessaankin jäi minulta kesken. Ehkä palaan siihen, kunhan haluan taas palata meritunnelmiin.

Millaisia klassikkoennakkoluuloja teillä on? Mitkä klassikot ovat yllättäneet teidät positiivisesti?