 |
| Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other Hamish Halton 2019 452 s. Pisteitä: 5/5 |
Bernardine Evariston romaani Girl, Woman, Other puhuttelee feministiä monin tavoin. Oikeastaan romaani on kaikkea, mitä intersektionaalinen feministi voi kirjalta toivoa. Teos esittelee 12 kompleksista, monimuotoista henkilöä, joista suurin osa on rodullistettuja ja naisia. Kaikki henkilöt elävät erilaisten identiteettien risteyksissä. Suurin osa kohtaa syrjintää tavalla tai toisella.
Girl, Woman, Other ei ole juonivetoinen romaani, vaan sen keskiössä ovat erilaiset hahmot, joiden kautta Evaristo kuvaa rodullistettujen elämää nyky-Britanniassa. Teos jakaantuu neljään osaan, jossa kussakin on kolme lukua - kukin luku puolestaan antaa äänen yhdelle keskushenkilölle kerrallaan. Episodimaisissa, novellinkaltaisissa tarinoissa Evaristo esittelee, miten kukin hahmo elää ja millaisista taustoista hän tulee - intersektioiden kuvaaminen on ehdottomasti Evariston vahvuuksia.
Romaanin henkilöt ovat niin monipuolisia, että on vaikea valita yhtä suosikkia. Tässä kuitenkin muutama esimerkki henkilöistä, joiden tarinat puhuttelevat: Yazz, 19-vuotias yliopisto-opiskelija on vähän rääväsuu ja paljon feministi - hän elää rodullistetun naisen elämää monikulttuurisessa ystäväporukassa ja nälvii hyväntahtoisesti äitiään, jonka polyamoriset suhteet ovat aina näkyneet vapaasti Yazzin kotona. Dominique, Yazzin äidin ystävä, lähtee rakastajansa mukana Yhdysvaltoihin joutuakseen huomaamaan, että on joutunut toksiseen parisuhteeseen, jossa toinen alistaa ja käyttää väkivaltaa. Hettie on 93-vuotias isoäiti, joka yrittää ymmärtää lapsenlapsenlapsensa muunsukupuolisuutta ja jonka menneisyydessä on salattavaa. Grace, Hettien äiti, on kasvanut piikana mutta löytää paikkansa vaimona - hänen tarinansa osoittaa, että parisuhteissa voi olla hankalia hetkiä mutta onni on mahdollista löytää uudelleenkin.
Evaristo tekee taitavaa työtä intersektioiden, identiteettien ja elämänhistorioiden kuvaajana. Tämän lisäksi romaanin keskushenkilöt liitetään toisiinsa mielekkäillä tavoilla: Girl, Woman, Other on ehjä kokonaisuus. Evaristo tekee teräviä huomioita nyky-yhteiskunnan rasismista, kolonialismin vaikutuksista, ennakkoluuloista, asenteista, etuoikeuksista ja niiden puuttumisesta - hän ottaa haltuun monta teemaa mutta käsittelee niitä viisaasti ja kaunein sanankääntein. Teos on ehdottomasti paras, jonka olen tänä vuonna lukenut, ja suosittelen sen lukemista lämpimästi kaikille.
Oman lukunsa Girl, Woman, Other -romaanissa muodostaa sen saama Booker Prize -palkinto, jonka Evaristo jakoi Margaret Atwoodin kanssa. Kun rodullistettu nainen kerrankin voittaa jotakin, on pakko kysyä, miksi palkinto piti jakaa kahden kirjailijan välillä. Miksi myös valkoisen naisen, joka on vieläpä moninkertaisesti palkittu, piti saada osansa Bookerista? On kyseenalaista, miksi rodullistettu nainen ei voi saada palkintoa yksin - miksi häntä ei voinut asettaa valkoisen kirjailijan yläpuolelle? Keneltä se olisi ollut pois? Aikaisempina vuosina voittajia on ollut yksi - kyse ei voi olla pelkästään siitä, ettei osattu päättää, kumpi on parempi, onhan päätöksiä kyetty aiemminkin tekemään. Mieleni tekee kysyä myös sitä, onko kukaan valkoinen mies koskaan joutunut jakamaan kirjallisuuspalkintoa - varsinkaan rodullistetun henkilön kanssa? Niin monet palkinnot ovat olleet perinteisesti miesten ja valkoisten hallitsemia, että nyt olisi ollut mahdollista antaa kunniaa kerrankin myös niille, jotka eivät ole valkoisia miehiä. Atwood tunnetaan laajalti muutenkin - minkä lisäksi hänen teoksiaan voi syystä kritisoida valkoisesta feminismistä - joten Evariston palkitseminen yksinään olisi ollut aivan perusteltua.
Kommentit
Lähetä kommentti