Miksi kuolemasta ei uskalleta puhua? Pyhäinpäivän lukemisena Henna Mäkelinin Kuolema

Henna Mäkelin: Kuolema. Kaikki mitä

olet aina halunnut tietää

S&S 2018: 320 s.

Kansi: Tiia Javanainen/Purotie Design

Pisteitä: 5/5

Muutama viikko sitten tuttavani sai huonoja uutisia: kummalliset oireet, jotka olivat vaivanneet häntä jo jonkin aikaan, johtuivatkin syövästä eikä stressistä. Nuoren, elämänsä alussa olevan ihmisen sairastuminen veti minunkin mieleni matalaksi: miksi elämä ei kohtele meitä todennäköisyyksien mukaan vaan iskee ikäviä uutisia niihinkin, joiden ei olettaisi kuolevan vielä aikoihin? 

Tuttavan sairautta on alettu vähitellen hoitaa. Ennustetta on silti vielä vaikea sanoa - yleisesti ottaen se ei ole kyseisessä syöpätyypissä kovinkaan hyvä. Koska en ole omassa elämässäni juurikaan joutunut tekemiseen kuoleman ja menetysten kanssa - olen kokenut vain isän puolen isovanhempien kuolemat - ajatukseni ovat liikkuneet tuttavassani, hänen voinnissaa ja tulevaisuudessaan. 

Lukevana ihmisenä olen löytänyt lohtua lukemisesta. Yhden pilkahduksen vakavien asioiden käsittelyyn tarjoaa Henna Mäkelinin tänä vuonna julkaistu tietokirja Kuolema - kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Se on yleistajuinen teos, jossa käsitellään kuolemaa monesta eri näkökulmasta. 

Kuolema on erinomainen, onnistunut teos niille, jotka haluavat löytää sanoja kuoleman ja menettämisen kohtaamiselle. Mäkelin on tehnyt mitä parhainta taustatyö- ja toimitustyötä: kirjassa kuuluvat monien ihmisten äänet, teksti on hyvin jäsenneltyä ja eri luvut hahmottelevat kuolemasta erilaisia puolia. 

Mäkelinin teoksessa kuolemaa ei nähdä synkkänä, elämänilon vievänä tragediana vaan elämään kuuluvana asiana. Kuolemassa elämän päättyminen esitetään tavallisena, varsin arkisena tapahtumana, johon liittyy paitsi fyysinen kuolinprosessi myös henkisiä suru- ja hyväksymisvaiheita. Ne, joita Mäkelin on haastattelut kirjaansa varten, kertovat suuresta surusta mutta myös elämän jatkumisesta. Virkansa puolesta kuolemia kohtaavat puolestaan esittävät, ettei menehtymisessä ole mitään kummallista tai pelättävää. Surullista ja traumaattista se toki voi olla, kuten kertovat ne, joiden omainen on menehtynyt vakavan sairauden, rikoksen tai itsemurhan seurauksena.

Kuolemassa hienoa on se, että Mäkelin selittää yleistajuisesti, millaisia konkreettisia vaiheita kuolemaan, siihen valmistautumiseen ja läheisen menettämiseen liittyy. Teoksen alkuosa painottaa kuolemaan johtavaa sairautta, ja Mäkelin esittelee, millaista palliatiivinen hoito, siis saattohoito, on. Saattohoidosta maalataan varsin positiivinen kuva, ja mieleni tekeekin esittää, toteutetaanko saattohoito aina kuvaillun kaltaisesti, lämpimään ja osalliset huomioivaan tapaan. 

Jos jotakin olisin Mäkelinin teokselta toivonut lisää, olisin halunnut, että teoksessa olisi pohdittu enemmän sitä, kenen kuolemasta yhteiskunnassa puhutaan ja miten epätasa-arvo näkyy kuolemassa ja sen kohtaamisessa. Muutoin Kuolema käsittelee teemaansa ansiokkaasti: se esittelee, mitä tapahtuu ennen kuolemaa, kuoleman aikana ja kuoleman jäkeen. Erityisen kiinnostava on luku, jossa käsitellään sitä, miten suru ja kuolema näkyvät verkossa, verkkokeskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Tärkeiltä tuntuvat myöskin ne luvut, joissa valaistaan, miten lapselle voi puhua kuolemasta, miksi kuolema usein erottaa eikä yhdistä ihmisiä ja mitä konkreettisia toimia ja dokumentteja tarvitaan vainajan asioiden ja digitaalisen omaisuuden huomiomisessa. Läpi teoksen Mäkelin kysyy, miksi kuolemasta vaietaan eikä siitä uskalleta keskustella. Kuolema - kaikki mitä olet aina halunnut tietää onkin varsin tärkeä avaus kuolemakeskusteluihin.

Jos kaipaat elämääsi lohtua, haluat ymmärtää kuolemaa paremmin tai toivot lukevasi hyvän tietokirjan, suosittelen Mäkelinin teosta lämpimästi.