Lokakuu ei ollut lukukuukausi. Se oli töiden kuukausi: aineiden korjaamista, tuntien suunnittelua, palavereja, yhteydenpitoasioita, ryhmähengen kasvattamista, omien heikkouksien kohtaamista. Se oli myös ihastumisen kuukausi: tutustumista ja kahvilakäyntejä, romanttisia syyspäiväkävelyjä, viestittelyä yömyöhään, halauksia. Lukeminen ei viime kuussa tuntunut niin tärkeältä; oli tärkeämpää tarttua todelliseen elämään. Muutamia kirjoja kuitenkin luin.
Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen oli minulla kahvilakirjana: join cokista, tarkkailin ihmisiä ja luin. Kirja oli herkkä ja kaunis, mutta ei näin jälkeenpäin herätä enää suuria tunteita.
Rainbow Rowellin Eleanor & Park oli hurmaava nuortenkirja. Englanniksi lukeminen ei tuottanut vaikeuksia: sanasto ja aiheet olivat tarpeeksi tuttuja.
Anja Snellmanin Antautuminen on henkilökohtainen teos paitsi kirjailijalle myös minulle. Samastuin moneen kohtaan ja poimin useita otteita muistiin.
Herman Kochin Naapuri oli kaksijakoinen kokemus. Toisaalta tarina koukutti, toisaalta kirjailijuutta käsittelevät osuudet eivät innostaneet minua. Elämys silti tämänkin.
Laura Saven Paljain jaloin oli lokakuun koskettavin ja vaikuttavin lukukokemus. Toistan tämän kirjan kohdalla sen, mihin palaan aina hienojen kirjojen kohdalla: lukemisessa parasta on se, kun kirjat avartavat lukijan maailmaa, saavat näkemään, kokemaan ja ymmärtämään jotakin sellaista, jota ei itse ole kokenut. Saven romaani saa toivomaan, että ainakin läheiset säästyisivät tietyiltä elämän kolhuilta.
Marraskuussa aion tsempata lukemisessa. Haluan lukea tänä vuonna sata kirjaa, ja summasta puuttuu vielä viitisentoista kirjaa. Eräs kiinnostava, teemoiltaan varsin ajankohtainen sarjakuvaromaani on parhaillaan kesken, ja olenpa tarttunut muuan klassikkoonkin. Saa nähdä, mitä tämän kuun aikana saan luettuna. 30 sivua päivässä -haaste kiinnostaa sekin, mutta mitään en uskalla luvata. Tutustuminen, kahvilakäynnit ja halaukset jatkuvat nimittäin edelleen.
Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen oli minulla kahvilakirjana: join cokista, tarkkailin ihmisiä ja luin. Kirja oli herkkä ja kaunis, mutta ei näin jälkeenpäin herätä enää suuria tunteita.
Rainbow Rowellin Eleanor & Park oli hurmaava nuortenkirja. Englanniksi lukeminen ei tuottanut vaikeuksia: sanasto ja aiheet olivat tarpeeksi tuttuja.
Anja Snellmanin Antautuminen on henkilökohtainen teos paitsi kirjailijalle myös minulle. Samastuin moneen kohtaan ja poimin useita otteita muistiin.
Herman Kochin Naapuri oli kaksijakoinen kokemus. Toisaalta tarina koukutti, toisaalta kirjailijuutta käsittelevät osuudet eivät innostaneet minua. Elämys silti tämänkin.
Laura Saven Paljain jaloin oli lokakuun koskettavin ja vaikuttavin lukukokemus. Toistan tämän kirjan kohdalla sen, mihin palaan aina hienojen kirjojen kohdalla: lukemisessa parasta on se, kun kirjat avartavat lukijan maailmaa, saavat näkemään, kokemaan ja ymmärtämään jotakin sellaista, jota ei itse ole kokenut. Saven romaani saa toivomaan, että ainakin läheiset säästyisivät tietyiltä elämän kolhuilta.
Marraskuussa aion tsempata lukemisessa. Haluan lukea tänä vuonna sata kirjaa, ja summasta puuttuu vielä viitisentoista kirjaa. Eräs kiinnostava, teemoiltaan varsin ajankohtainen sarjakuvaromaani on parhaillaan kesken, ja olenpa tarttunut muuan klassikkoonkin. Saa nähdä, mitä tämän kuun aikana saan luettuna. 30 sivua päivässä -haaste kiinnostaa sekin, mutta mitään en uskalla luvata. Tutustuminen, kahvilakäynnit ja halaukset jatkuvat nimittäin edelleen.
Oi, sinulla on ollut ihana lokakuu ja täysin ymmärrettävää, että ajatukset ovat olleet muualla kuin kirjoissa :)
VastaaPoistaMukavaa marraskuuta!
Niin, lokakuu oli kyllä mukavaa aikaa! Ihan mielelläni olen ollut poissa kirjojen parista. Mukavaa marraskuuta sinullekin!
VastaaPoista