Alkukesän pettymys: Uusia tuulia Katajamäellä

Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä

Karisto 2008

285 s.

Pisteitä: 2/5

Kun tarkistin Goodreadsista, mitä muut olivat pitäneet Anneli Kivelän Uusia tuulia Katajamäellä (Katajamäki #3) -romaanista, tiuskin mielessäni: en usko! Olin juuri aloittanut maalaisromanttisen chick lit -kirjan, ja Jylhäsalmella salamoi -teoksen jälkeen kaipasin lisää romanttista luettavaa. Toivoin kovasti, että Kivelän teos sammuttaisi pahimman höpsötyskirjanälkäni - ja tavallaan se tekikin niin. Ainakaan Katajamäelle ei nimittäin tee mieleni palata ihan heti. 

Katajamäki-sarjan kolmannessa osassa kaikki viihdekirjallisuuden peruselementit ovat kyllä kohdillaan: on kolmekymppinen naispäähenkilö, joka aloittaa elämänsä uudestaan kipeän eron jälkeen. On yhteisöllinen maalaiskylä, jossa toisista pidetään huolta, ja kaksi komeaa nuortamiestä, jotka Eija-Leenaa liehittelevät. Lisäksi on vaikea äiti-tytärsuhde ja jonkinlainen salaisuus, jota Eija-Leena peittelee. 

Näistä elementeistä Kivelä kutoo tarinan, joka töksähtelee kerta toisensa jälkeen. Ensimmäisenä päätä alkaa särkeä, kun dialogit jatkuvat sivutolkulla: kerronnan ja dialoginen välinen suhde on epätasapainossa. Hidastempoinen tarina etenee dialogissa, vaikka leppoisaan rytmiin olisi sopinut paremmin kuvaileva suora kerronta. Asiaa ei paranna se, että dialogit ovat kömpelöitä: hahmot puhuvat sellaisista asioista ja henkilöistä, jotka kuulijahahmon voi olettaa jo tietävän. Muista henkilöistä puhuessaan hahmot viittaavat heihin jonkinlaisella määritteellä (esim. Sadun anoppi X), vaikka realistisessa puheessa käytettäisiin vain etunimeä. Valinta on toki siinä mielessä perusteltu, että lukija saattaa välillä kauhistua nimien paljoudesta, mutta autenttisuutta Kivelä ei aina onnistu dialogissaan tavoittamaan. 

Myös muutamat juonenkäänteet jäivät kirvelemään mieltäni (varo juonipaljastuksia). Yksi sivujuonne Uusia tuulia Katajamäellä -romaanissa on Ville, villi kahdeksanvuotias, josta tämän isä ei pysty pitämään huolta. Vaikka poika aiheuttaa Eija-Leenalle ongelmia, tuntee päähenkilö empatiaa pientä lasta kohtaan. Ihme kyllä, Kivelä päättää, että pojan on parempi Eija-Leenan kuin isänsä hoteissa: juoppo isä kuolee liikenneonnettomuudessa, eikä tämän kuolemaa juuri surra. Onneton käänne täyttää naiseen kohdistuvan vaatimuksen tulla äidiksi, ja ding, yhdessä sipauksessa Ville muuttuu herttaiseksi pojaksi, joka kutsuu Eija-Leenaa äidikseen. Sivujuoni tuntuukin varsin epäuskottavalta. 

Opettajana minun on myös puututtava siihen, miten Kivelä kuvaa kyläkoulun arkea. Ensinnäkin sitä kuvataan vähemmän kuin takakansiteksti antaa olettaa - villin Ville-pojan selkkaukset kuitataan usein "hän oli ollut koko syksyn ajan hankala" -tyyppisillä hyppäyksillä. Toisekseen luokkatyöskentelyä kuvataan lähinnä silloin, kun Eija-Leena hermostuu. Lyhyiden kuvausten perusteella Eija-Leena ei vaikuta kovin modernilta opettajalta: hän tarttuu Villeä niskasta (kevyesti) kiinni ja laittaa tämän rangaistukseksi seisomaan luokan perälle. Kuvaukset saattavat upota oletettuun lukijakuntaan, joka on käynyt koulunsa kansakouluaikana, mutta itse en pysty tunnistamaan kuvauksesta nykyaikaisia opettajia. Jokseenkin ärsyttävää on myös se, että Eija-Leena kehuu toistuvasti kollegaansa Henriä ja sitä, miten kaikki lapset rakastavat häntä. Kertaakaan ei tuoda esille sitä, pitävätkö oppilaat Eija-Leenasta - mitä en kyllä varsinaisesti ihmettele, jos hänen rangaistusmenetelmänsä ovat kuvatunlaisia. 

Kaiken kaikkiaan Uusia tuulia Katajamäellä -teos jättää suuhun tunkkaisen maun. Vaikka sarjassa kiehtoo se, miten Kivelä nostaa uuden hahmon kunkin teoksen päähenkilöksi, eivät kerronnalliset ratkaisut inspiroi minua palaamaan Katajamäelle. Kaipasin enemmän suoraa kerrontaa ja maisemien kuvailua, minkä lisäksi päähenkilö päätyi mielestäni väärän henkilön kanssa parisuhteeseen. Loppu on imelääkin imelämpi ja epäuskottava, kun rakastetut tapaavat pitkän tauon jälkeen ja päätyvät yhtäkkiä kihloihin. Odotin romanttista todellisuuspakoa mutta sain lähinnä köykäisen tarinan. Sääli. 

Mitkä teokset ovat jääneet vaivaamaan mieltänne viime aikoina? Mistä ette pitäneet?