Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta

Työhuone, Suomi, toukokuu 2017

Bloggaaja viettää vappua, näkee runsaasti merikotkia, 
korjaa viimeiset opiskelijatyöt ja menee kihloihin


Kohtaus 1: 

FEMINISTI: Hei, sinä siellä! Sinä laiska ja veltto hahmo. Tartu jo kirjaan.
EPÄMUKAVUUSALUE: Mihin niistä? Ei huvita lukee.
FEMINISTI: Stridsbergiin. Se värikäs siinä kätesi ulottuvilla. Se houkutteleva. Keltainen kirjasto! Naiskirjailija! Jipii!
EPÄMUKAVUUSALUE: Aivan. Eikä kun ei. En tahdo lukea sitä. En ymmärrä sitä. 
FEMINISTI: Hei camoon! Mieti kaikkia sen hyviä puolia!
EPÄMUKAVUUSALUE: Kuten? 
FEMINISTI: No vaikka feminismiä. Se kertoo feminististä. 
EPÄMUKAVUUSALUE: Jolla ei selvästikään ole kaikki kotona. Onko kaikki feministit tällaisia? Huumeita seksiä harhoja traagisia lapsuuskohtaloita. 
FEMINISTI: Älä pilkkaa. Kirjallisuudessa pitää käsitellä vaikeita asioita. Se on mahtavaa. Valerie on moniulotteinen hahmo.
EPÄMUKAVUUSALUE: Tästä ollaan samaa mieltä. Se ehtii pistää lusikkansa aika moneen soppaan. En pysy kaikessa mukana. Sen elämä olisi kaivannut järjestystä. Ja tuo romaani myös.
FEMINISTI: Järjestystä?
EPÄMUKAVUUSALUE: Niin. Kronologiaa, sidoskeinoja, selkeitä viittauksia. Koheesiota you know.
FEMINISTI: Mutta sellaisia kirjoja on jo tarpeeksi!
EPÄMUKAVUUSALUE: En usko.
FEMINISTI: Sen romaanin idea oikeastaan on siinä, että se rikkoo kronologian. Se väläyttelee.
EPÄMUKAVUUSALUE: Vilauttelee?
FEMINISTI: Kuuntele! Se näyttää meille katkelmia erään romaanihenkilön, Valerie Solanesin, elämästä. Se puhuu yksinäisestä kuolemasta, väärinymmärretyistä naisista, kaltoinkohtelevasta yhteiskunnasta. Sinähän olet sanonut, että sellaiset teemat kiinnostavat sinua.
EPÄMUKAVUUSALUE: Milloin kiinnostavat, milloin eivät. Tarvitsen paremman pohjan henkilöille. Haluan kuvausta.
**

Kohtaus 2: 

EPÄMUKAVUUSALUE: Minua häiritsee kamalasti se, jos en ymmärrä jotakin kirjaa. Unelmien tiedekunta on juuri sellainen. En tajua sitä. Minusta se on sekava.
FEMINISTI: Voiko kirjaa koskaan ymmärtää? Voiko taidetta ymmärtää?
EPÄMUKAVUUSALUE: En tiedä, mutta jos joutuisin nyt vastaamaan tekstitaidon kokeeseen, en saisi tulkinnoistani kuutta pistettä.
FEMINISTI: Luoja! Elämä ei ole tekstitaidon koe! Sitä paitsi tekstitaidon koe pidettiin tänä vuonna viimeistä kertaa.
EPÄMUKAVUUSALUE: Ei puhuta siitä. Kerro minulle: kuka Valerie Solanes oli? Kuka oli Andy Warhole? Googlasin, mutta ne näyttivät erilaisilta kuin ajattelin.
FEMINISTI: Tietenkin. Unelmien tiedekunta on romaani eikä totta.
EPÄMUKAVUUSALUE: Mutta se pohjautuu tositapahtumiin. Haluan sijoittaa tapahtumat kartalle ja aikajanalle.
FEMINISTI: Siitä vain. Rakenna Unelmien tiedekunnasta oma kokonaisuutesi. Siitähän siinä on kyse. Sinun on pakko tehdä omia tulkintojasi.

**
Kohtaus 3: 

EPÄMUKAVUUSALUE: No, nyt minä sitten luen tätä!
FEMINISTI: Hyvä. Sano sitten, kun olet lopettanut.
EPÄMUKAVUUSALUE: Nyt. Tiedätkö mitä?
FEMINISTI: No?
EPÄMUKAVUUSALUE: Viimeiset sata sivua ajattelin, mitä kirjoitan postaukseen. Ajattelin tätä kerrontatapaa, dialogia tai näyttämöpuhetta. Stridsbergillä on kummallinen tapa kertoa.
FEMINISTI: Minusta se on loistava! Ulkopuolista tarkkailua, kuin dokumentointia. Ei siitä voi olla pitämättä.
EPÄMUKAVUUSALUE: No, myönnetään. Ehkä minäkin pidin kerronnasta vähäsen. Mutta ne aakkoslistat olivat outoja. Ja kirosanoista en pitänyt.
FEMINISTI: Kirosanoista?
EPÄMUKAVUUSALUE: No kaikesta siitä pillupuheesta. Härskeistä sanoista, säädyttömyyksistä.
FEMINISTI: Säädyttömyyksistä! Hahhah, nauratat minua. Milloin olet kuullut ahdistuneen, kaltoinkohdellun ihmisen puhuvan sivistyneesti tai siveellisesti? Olisit kuitenkin syyttänyt teosta epäuskottavuudesta, jos kaikki olisi ollut vakavamielistä.
EPÄMUKAVUUSALUE: …
FEMINISTI: Sitä paitsi: kerronta tukee loistavasti Valerien henkilöhahmoa. Sekava, ristiriitainen, normeja vastustava. Juuri sellainen kuin kerronnan pitää ollakin. Juuri sellainen kuin naisen pitää ollakin. Mitä sanot?
EPÄMUKAVUUSALUE: En tiedä. Ehkä minä vähän pidin siitä. Voisitko silti kertoa minulle, mitä kirja oikeasti käsitteli?

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta. Lisäys seksuaaliteoriaan
Tammi, Keltainen kirjasto 2018 (2006)
Suom. Outi Menna
390 s.
Pisteitä: 4/5

Kommentit

  1. Hauska vuoropuhelu.

    Onko niin, että et oikein pitänyt tästä kirjasta, mutta koit että on sun feministinen velvollisuus kuitenkin pitää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän joo. Tai ainakin jäi ristiriitaiset fiilikset - feministi minussa tykkäsi tästä, mutta toisaalta kaipasin välillä selkeämpää lankaa kerrontaan, vaikka se olikin tuollaisenaan taitava valinta Stridsbergiltä.

      Poista
  2. Ihan huikea postaus! "Luoja! Elämä ei ole tekstitaidon koe! Sitä paitsi tekstitaidon koe pidettiin tänä vuonna viimeistä kertaa." NIIN MAHTAVA. Plus oon vähän katkera tosta, koska tekstitaidon kokeen takia jäin kaks kertaa pari pistettä vaille L:n. Tää vielä oottaa hyllyssä, mutta sun postaus sai sen kuulostamaan supermielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! Postauksesta taisi tulla onnistuneempi kuin lukukokemuksesta. Mut tartu tähän, ihmeessä! Haluan kuulla, mitä ajatuksia tää herättää sussa!

      Poista

Lähetä kommentti