Paikka, luokka ja sukupuoli Rachel Cuskin romaanissa In the fold

 

Rachel Cusk: In the fold
Fber & Faber 2019 (2005)

Paikka, tila ja syrjä ovat Cuskin romaaneille tyypillisiä teemoja, ja olen kirjoittanut niistä aiemmin täällä. Myös In the fold on monella tapaa paikkaan keskittyvä kirja. Romaanin minäkertoja Michael on opiskeluaikoinaan tutustunut Adamiin ja tämän yleelliseen lammastilakotiin englantilaisella maaseudulla. Vuosikymmentä myöhemmin hän palaa Adamin luo auttaakseen tätä lampomiskiireissä. Adam on joutunut tilatöihin isänsä sairastuttua, eivätkä muutkaan perheenjäsenet ole entisellään. 

"At my age, you had to belong somewhere, even if it was on Lisa's train", Adam kuvailee. Ihminen etsii paikkaansa, ja keski-iässä pitäisi olla vakiintunut, asettunut aloilleen.

Paikka, place, liittyy In the foldissa olennaisesti ihmisen yhteiskunnalliseen paikkaan, jota Cusk henkilöhahmoillaan tutkii. Nuori Michael ihailee Hansburyjen yleellistä elämää mutta saa sittemmin huomata myös kulissit. 

Sana place esiintyy kirjassa usein ja kiinnittää lukijan huomion muihinkin tilan ilmaisuihin. Michael lähtee Adamin luo kotoaan vähän sen jälkeen, kun parveke romahtaa melkein hänen päälleen. Miksi vaimo pirstoo kotona lautasia? Miksi maaseutua kuvataan tietyllä tavalla? Olen lukiessani koko ajan tietoinen siitä, että kaikki tapahtuu jossakin: lampolassa, Adamin kotona, Michaelin olohuoneessa, pöydän ääressä, sairaalassa, päiväkodin pihalla. Ympäristö vaikuttaa ihmisiin. Kumpaa Cusk oikeastaan tutkii, ympäristöä ihmisessä vai ihmistä ympäristössä? Paikan ja alueellisuuden sanasto ainakin valuu ihmiskuvauksiin:

I guessed that she, like me, held back from definitively securing the territories of her existence. Sometimes, when I looked at the people I knew, I saw them as the generals of invisible armies, always advancing and expanding. Their lives seemed to bulk out around them like pyramidical structures by which they were lifted higher and higher until they became almost impossible to see (--)

Michael ei juurikaan ole toimija; Cuskin romaaneille tyypilliseen tapaan minäkertoja pikemminkin tarkkailee muita kuin on itse keskiössä. Michaelin tarina rakentuukin ennen kaikkea siitä, mitä hän huomaa muista ja miten hän suhtautuu muihin. Jotain Michaelin syvimmästä voi tulkita Carisin, Adamin siskon, hahmossa, johon Michael samastuu ja jota Lisa kuvaa näin:

 "She's full of bitterness and resentment about the things that happened and yet she can't stop herself idealising it, you know, her family and how it all was. Ans so when she comes down here she feels contradictory set of emotions."

Cuskin romaanin keskiössä ovat miehet. Näennäisesti Cusk kuvaa Michaelin kaipuuta englantilaisen yläluokan maaseutuelämään. Varsinkin romaanin viimeinen kolmannes saa kuitenkin pohtimaan romaanin naishahmoja ja heidän merkitystään. 

Yksi romaanin juonteista kohdistuu Michaelin ja tämän vaimon Rebeccan suhteeseen. Rebecca ei tunnu välittävän lapsesta, ja mikäs sen skandaalimaisempaa kuin äiti, joka hamuaa taiteilijuutta enemmän kuin perhe-elämää. Rebecca on kirjoitettu vastenmieliseksi hahmoksi mutta tuntuu silti eniten väärinymmärretyltä. Miksi Rebecca suhtautuu Michaeliin niin kylmästi? 

Cuskin romaaneissa minulle rakkainta on se, että se, mikä pinnalta näyttää mitäänsanomattomalta, jopa merkityksettömältä, voikin olla kerronnallisesti koko romaanin ydin. Romaanin alussa Rebecca saa äänen, kun Michael, joka on synnytyksen jälkeen kysynyt loukkaantuneena - aiheesta, eikö, Cusk tuntuu sanovan lukijalleen, vaikkei Michael sitä tietenkään osaa ajatella vaan kääntää huomion itseensä - miksei Michael ole kysynyt vaimoltaan, miltä äidiksi tuleminen tuntui. 

Adamin isän uusi vaimo ei puolestaan mene tapaamaan miestään sairaalaan, ja loppupuolella paljastuu, että kyse on kostosta. Adamin isä vaikuttaa aika rasittavalta konservatiivilta, ja Adam itse on enemmän poissa kuin läsnä perheensä luona. Lisa on sopeutunut osaansa kotiäitinä, mutta kuka Lisakaan lopulta on? Mikä on naisen paikka miesten maailmassa, Cusk kysyy, kirjaimellisestikin, kun Caris kertoo asuvansa feministisessä kommuunissa, joka uhmaa patriarkaatin sääntöjä. "Jos miehet pääsisivät heidän yhteisöönsä, kyse olisi patriarkaatista", Caris huomauttaa. 

Sukulaisten ja sukupuolten väliset jännitteet kietoutuvat salaisuuksiksi, joita Cusk kuvaa symbolisesti. Jo romaanin alussa vaikeuksia aiheuttavat kaksi isoa (mustaa?) koiraa, jotka sallivat hoitajakseen vain Adamin isän. Nyt koirat haukkuvat kaikille, ja ne teljetään toistuvasti pois tieltä. Kirjan loppupuolella Adamin äiti kritisoi koirien telkeämistä. Kun koirat päästää valloilleen, alkaa melkoinen show - kukin reagoi pelottaviin otuksiin tavallaan. Symboliikka on selkeää, jonkun mielestä ehkä jopa ilmiselvää. Salaisuudet eivät pysy lukittuna, vaan tassujen tepsahtelu muuttuu täydeksi ralliksi, jossa itse kukin lipsauttelee vaiettuja asioita.

Cuskin romaani on pinnaltaan vakava, mutta kun sitä tutkii, näkee veden pinnan väreilevän vinoa hymyä. Cusk käyttää liioittelua ja sarkasmia analysoidessaan englantilaisia keski- ja yläluokkia ja niiden sukupuolittuneita rakenteita. Hansburyn perheen dialogi on korostetun kohteliasta kaikkine "you do think so, don't you" -fraaseineen, ja lukija voi suorastaan kuulla paksun brittienglannin. Nautinnollinen romaani, joka aukeaa parhaiten, kun keskittyy hissukseen lähilukemaan teoksen vahvaa symboliikkaa.

Lue mun postaus Ääriviivat-kirjasta täältä ja Siirtymästä täältä.