Siirry pääsisältöön

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Huhtikuisina työaamuina kävelin työmatkani maaseudulla. Tai ajatukseni kävelivät - kuuntelin nimittäin Veera Niemisen romaania Avioliittosimulaattori äänikirjana. Kyseessä on hyvänmielenromaani, sellainen, joka hymyilyttää ja josta jää kepeä mieli. 

Romaanin kertoja, Aino, on juuri tavannut maalaismiehen, Jussin. Asetelma on nimiä myöten maalais- ja kansallisromanttinen, ja Aino päätyykin kokeeksi Jussin tilalle maaseutua opettelemaan. Alkaa vahvojen vastakkainasettelujen aika, sillä itäsuomalaisen naisen kotiutuminen Varsinais-Suomeen ei ole aivan mutkatonta. Siinä missä Jussi, tämän veli, isä ja setä ovat hiljaisia jurottajia, on Aino puhetta, intoa ja energiaa täynnä. Parisuhde kukoistaa, mutta perhekulttuuriin sopeutuminen vie aikaa, ja tätä prosessia Nieminen teoksessaan kuvaa.

Nieminen kuvaa oivaltavasti perhekulttuurien eroja ja sitä, miten maan sisälläkin voi törmätä erilaisiin kulttuureihin. Aino ahdistuu miesten hiljaisuudesta ja pohtii, miten muuttua itse sopivaksi. Vähitellen hän oppii, että hänen sopii kyllä olla puhelias - miehet vain vastaavat hänen energiaansa kukin tavallaan. 

Juroista juroin on Ainon appiukon veli Erkki, johon tiivistyy kaikki suomalainen jöröttävä hiljaisuus. Erkki tahtoo tehdä asiat yksin, aina samalla tavalla, hän ei juuri puhu tai pukahda ja hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen. Aluksi kuvaus nauratti minua - kaikki tuntenevat jonkun, joka jollakin tapaa sopii kuvaukseen - mutta lopulta minua alkoi ärsyttää, mietn stereotyyppisesti ja karrikoiden Nieminen kuvaa vanhempaa sukupolvea. Hiljaisuus ja omissa oloissa viihtyminen näyttäytyvät Avioliittosimulaattorissa asioina, joille voi ja pitää nauraa, ja Ainon on vaikea hyväksyä Erkkiä sellaisenaan. Eläintenoikeuksista kiinnostuneet olisivat saattaneet kiinnittää huomionsa siihen, miten maaseutu romantisoidaan - tilan eläimiä kunnioittavista käytänteistä ei teoksessa pukahdeta.

Vaikka karikatyyrimäisyys ajoittain Avioliittosimulaattorissa häiritsikin, on tarina kuitenkin niin hyväntahtoinen, romanttinen ja kultainen, ettei siitä voi olla pitämättä. Tällaisia päiväunisatuja on hyvä lukea aina silloin tällöin. Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kirjan lukenut Miia Selin, joka näyttelee roolit selkeästi mutta heittäytyen. Avioliittosimulaattori sopii todella hyvin kevätaamuihin kuunneltavaksi, joten tämä kannattaa napata mukaan silloin, kun kaipaa kevyttä, viihdyttävää romantiikkaa. 

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2015, äänikirja
Lukija: Miia Selin
6 h 47 min.
Pisteitä: 3/5
Tunnelma: Hih. sopii kepoiseen olotilaan.

Kommentit