Juuri nyt on leppeä kevätilta, ihan ensimmäisiä tänä vuonna tällä seudulla. Aurinko kuultaa vielä metsiköstä, koivut ovat kahtena edellispäivänä saaneet hiirenkorvat näkyviin ja laululinnut ovat saapuneet lähipusikoihin. Odotan, odotan, odotan, että satakieli alkaisi jo laulaa.
Periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin.
Yleensä rakastan kevättä. Pidän kevään vaaleanvihreästä väristä, muuttolintujen äänistä, uuden kasvukauden alkamisesta. Tänä vuonna en kuitenkaan ole ollut yhtä innostunut, ja syitä olen blogissanikin maininnut. Muutto ja opintojen päättyminen ovat olleet isoja asioita. Gradu on valmis, ja olen siitä iloinen, mutta kahden viimeisen esseen kirjoittaminen ei tunnu onnistuvan. Vuoden mittainen kirjoitus- ja tutkimusprosessi on ollut yllättävän rankka. Tänä vuonna odotan kevättä enemmän kesää, tahdon jo lomalle.
Puhaltelen itseeni voimia pikkuhiljaa; Piiraan maku makea oli sopivan kevyt, höttöinen ja hauska teos tähän hetkeen luettavaksi. Odotan blogistanian yhteistä lukumaratonia, joskin haaveilen järjestäväni itsekseni jo perinteeksi käyvän lomanaloittajaislukumaratonin heti, kunhan saan viimeiset esseeni tehtyä. Kansikuvahaasteen pistin käyntiin, ja toivon, että jaksan osallistua siihen itse jossakin vaiheessa Lukusuunnitelmia on, ja haluan laittaa ne täytäntöön heti, kunhan löydän opiskelujeni viimemetreiltä aikaa.
Miten teidän keväänne on sujunut? Tuoko kevät voimaa, vai onko väsyttänyt? Toivottavasti aurinko jatkaa paistamistaan, sillä kevättä on tosiaan saanut tänä vuonna odottaa. Tunnen itseni Muumipeikoksi, joka odottaa malttamattomana Nuuskamuikkusta ja tämän huuliharppua. Palaa jo, kevät!
Meillä oli jouluna +10 astetta eikä siis lunta, lumi satoi helmikuussa ja suli pois parin viikon päästä. Maaliskuu oli jo ihan normaali kevät täällä Varsinais-Suomessa ja kevätmieli oli korkealla, kunnes loppukuusta tuli takatalvi ja lunta ja jäätä ja rakeita vuoronperään. Täällähän siis kukat kukkivat ja lumi satoi päälle ja yöpakkaset tulivat. Olo oli ihan että huh huh mitä tämä on. Siis ihan hulluksi meni kaikki ja vaikka nyt on pitänyt helteitä, niin ei ole oikein toipunut siitä takatalvesta. Kieltämättä sitä alkaa ajatella pahimpia luontokatastrofeja. Katselin kuvaa Kanadan rannikolta, kun valtavan kokoinen jäävuori ajelehti merellä. Napajäätiköiden sulaminenhan on kiihtynyt. Luonto on sekaisin, mutta järkyttävät uutiset mm. Briteistä ahdistavat. Itsekin olemme lähdössä matkoille loppukesästä paikkaan missä käy valtavasti ihmisiä. Matkat on jo ajat sitten maksettu. Kertooko ilmasto jotakin myös pelon ilmapiiristä tai sen puutteesta.
VastaaPoista