" - Te olette ollut liian onnellinen koko elämänne, rouva Blythe, sanoi kapteeni Jim harkitsevasti. - Luulisin juuri tämän seikan olevan syynä siihen, että te ja Leslie aina pysytte hiukan vieraina toisillenne. Tuo muuri aiheutuu niistä suruista ja huolista, joita Leslie on saanut kokea. Siihen ei hän taida mitään ettekä tekään - mutta muuri on olemassa, eikä kumpikaan teistä voi saada sitä kumotuksi."Palaan aika ajoin Motngomeryn Anna-sarjan pariin. Anna omissa kodissaan on ollut minulla kesken jo hyvän tovin, ja halusin lukea sen nyt loppuun. Tyttösarjan viidennessä osassa Anna menee viimein naimisiin Gilbertinsä kanssa, muuttaa omaan haavemajaan ja kohtaa aikuiselämän.
Kuten Annansa tuntevat tietävät, Montgomeryn rakastettu kirjasarja ei jatku viattoman hyveellisenä ja pohjattoman onnellisena. Anna omassa kodissaan eroaakin sävyltään sarjan aiemmista osista. Avioliiton myötä Annasta kasvaa aikuinen nainen, joka joutuu kohtaamaan aikuisen naisen surut, raskaimpana lapsen menetyksen ja lopulta myös haavemajasta luopumisen.
Motgomeryn tarina on symboliikkaa täynnä. Leslie, ihastuttava nuorehko nainen, kiehtoo Annaa jo silloin, kun naiset ohimennen tapaavat ensimmäisen kerran. Kohtaaminen on täynnä odotusta: ystävyyttä lienee luvassa, mutta mikä Lesliessä on niin kiehtovaa? Annalle paljastuu, että Leslie on kokenut elämässään kovia - hän on nähnyt läheistensä kuolevan ja on sidottuna hoitamaan aviomiestään. Kuten yllä oleva katkelma osoittaa, Annan viaton onnellisuus heijastuu naisten ystävyyteen, joka ei saavuta huippukohtaansa ennen kuin Anna kohtaa elämänsä suurimman surun.
Anna omassa kodissaan on kasvamisen ja aikuistumisen romaani. Se osoittaa lukijalleen, että lapsuuden lumo loppuu aikanaan - jopa riemastuttava Anna joutuu kohtaamaan elämän synkemmät sävyt. Siinä missä Anna-sarjan aiemmat osat ovat olleet romanttista eskapismia, on sarjan viides osa realistisempi ja karumpi. Lukijan sydän särkyy eittämättä, kun Joycen kuolema vie Annan hymystä pois jotakin Annalle ominaista ja kun Blythen perhe päätyy muuttamaan toisaalle. Haavemaja on ollut Annalle lapsuusunelmien symboli, ja päiväunelmien hajoaminen satuttaa. Aina niin ihastuttava Gilbertkään ei näytä huomaavan sitä surua, jota Anna joutuu kokemaan. Lukija aistii, että aikuistuminen tekee Annalle kipeää, mutta samalla joutuu toteamaan, että yhteiskunta ei anna naiselle armoa: tämän on viimein aika tehdä järkeviä päätöksiä.
L.M.Montgomery: Anna omassa kodissaan
WSOY 1944 (1917)
317 s.
Pisteitä: 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti