Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Otava 2017

80 s.

Pisteitä: 4/5

Kun marraskuussa uutisoitiin, että lasten ja nuorten Finlandia-palkinto on myönnetty Sanna Manderille, olin ensin hitusen harmissani. Olin nimittäin ihastellut Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historiaa kirjakaupassa ja ihmetellyt, ettei Kunnas laajasta tuotannostaan ja merkittävästä roolistaan huolimatta ollut vielä saanut Finlandia-palkintoa. Sitten ymmärsin: Kunnas on tunnettu jo valmiiksi, ja Finlandia-palkinnolla tunnettuutta saadaan muillekin lastenkirjoille ja -kirjailijoille. 

Koiramäen Suomen historian myyntiluvut kertovat kuitenkin, miten valtavan suosittu Kunnaksen uutuudesta on tullut. Kirja sopii mitä mainioimmin Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen, sillä siinä esitellään Suomen historiaa 1500-luvulta 1800-luvulle. Teoksessa käsitellään niin Ruotsi-Suomen hallitsijoita, nuijasotaa kuin noitavainojakin, ja historiaa kuljetetaan menneisyydestä aina Koiramäen perheen elämään saakka.

Kunnakselle tuttuun tapaan kuvitukset ovat värikkäitä, monipuolisia, yksityiskohtaisia ja humoristisia. Herra Hakkaraisen ja pölypallon löytäminen tuottaa iloa myös lapsekkaalle aikuiselle: hahmot pitää etsiä aina ensimmäiseksi. 

Kunnas on tehnyt hyviä valintoja selkokielistäessään Suomen historiaa. Historiallisissa tarinoissa ei vuosilukuja viljellä, vaan ne löytyvät kirjan alussa olevalta aikajanalta. Lyhyine kappaleineen ja virkkeineen Kunnaksen tekstit antavat kustakin tapahtumasta selkeän kuvan. Historialliset henkilöt esitellään faktatekstein, kun taas tapahtumia peilataan osin fiktiivisten tarinoiden kautta. Hassut selkkaukset - kuten se, että sinetöidyn kirjeen sijasta postimies toimittaa perille kaurapussin - naurattavat pienempiä ja isompia lukijoita. Huumori onkin Kunnaksen valttikortti. 

Toisaalla: Tuijata huomauttaa, varsin oikeutetusti, että Kunnas on valinnut teokseensa lähinnä suomalaisia miehiä ja sotatapahtumia - historiakirjoista tuttu maskuliininen kaanon jatkuu tässäkin teoksessa. Kirjahilla kehuu kuvitusta ja pohtii, miten paljon Kunnas onkaan tehnyt taustatyötä.