Anne Leinonen: Kirjanoita

Anne Leinonen: Kirjanoita

WSOY 2017

228 s.

Pisteitä: 4/5

Aura tunsi taikuuden. Sanat nousivat ilmaan ja hyökkäsivät miehen luoman ilmiön kimppuun. Sanoissa, niiden rytmissä ja järjestyksessä, oli tenhoavaa voimaa. Harhainen, riitasointuinen todellisuus murtui ja alkoi kutistua kasaan. Mutta samalla kun taika puri, vastavoimat hyökkäsivät paperin kimppuun. Sen ympärille muodostuneet voimakentät romahtivat. Sanat leimahtivat ja katosivat kirjain kirjaimelta pois, kunnes koko liuskan täyttävässä runossa oli aukko juuri noiden kahden säkeen kohdalla. Paperikin alkoi reunoiltaan hapertua ja karista maahan, kuin se olisi ollut tuhkaa. Pian Pyryn kädessä oli repaleinen arkki, josta puuttui kulmat ja osa sisällöstä.

Anne Leinosen Kirjanoita avaa kirjaparin, jonka keskiössä ovat fantasia, taikuus ja kirjat. Aura, 17-vuotias nuori nainen, saa kesätyön Menetettyjen unelmien talosta, jossa hänelle avautuu toinen todellisuus: on olemassa noitia ja taikuutta. Myös hänen omat näkynsä, kummalliset vilahdukset toiseen maailmaan, selittyvät, sillä Aurallakin on omat kykynsä.

Romaanin konflikti rakentuu kirjojen ympärille. Kirjanoidan maailmassa paperi ei enää kestä tuhoutumatta, ja kirjat ovat kadonneet vuosikymmeniä sitten. Menetettyjen unelmien talossa on kuitenkin laaja kokoelma, jota noidat koettavat suojella. Koska Aura todetaan kirjasieluiseksi kirjojenrakastajaksi, hänet vihitään tähän salaisuuteen. Nuortenromaaneille tyypilliseen tapaan Kirjanoidassa käsitellään ihmissuhteita: Silke, Auran ainoa ystävä, on tärkeä tuki, ja Pyry, työkaveri Menetettyjen unelmien talosta, on varsin kiinnostava nuorukainen.

Leinonen on onnistunut luomaan romaanilleen kiinnostavan miljöön. Helby muistuttaa monin tavoin Helsinkiä, mutta mitä pidemmälle romaani etenee, sitä selvemmäksi käy, että moni asia on muuttunut: paperi murenee normaaleissa tiloissa, kansa ei matkustele nykyiseen tapaan, eikä Helbyn ulkopuolella, Joutomaalla, ole juurikaan elämää. Helsinki on olemassa rinnakkaistodellisuutena, joka vilahtelee ihmisten elämässä silloin tällöin, mutta tähän Leinonen ei kirjaparin avausosassa vielä juurikaan syvenny. Lukija jääkin pohtimaan, miten kaksi maailmaa sovitetaan yhteen.

Kirjanoita on sutjakkaasti etenevä, juonivetoinen nuortenkirja, jonka maaginen realismi on uskottavaa ja kiehtovaa: Leinonen yhdistää tuttua ja uutta tehokkaasti. Kirjanoita on kiinnostava nuortenkirja paitsi miljöönsä myös kirjarakkautensa takia: se jakaa lukijan kanssa kokemuksen siitä, miten tärkeitä kirjat, tarinat ja sanat oikeasti ovat. Jos joululahjakirjojen hankinta on jäänyt viime tippaan, tämä on oivallinen valinta nuorelle lukijalle.