 |
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Tammi 2017
387 s.
Pisteitä: 4/5
|
Hän pysytteli aivan miehen takana, osana ihmisvirtaa. Hän saattoi melkein kuulla siipien kalahduksen. Ennen kuin hän edes tiesi, mitä teki, hän kurotti kättään.
Ja aivan kuin tiira sukeltaa kalan perään, Kiuru upposi muistoon.
Elina Rouhiaisen Muistojenlukija on kiinnostava uutuus nuorten maagisen realismin - tai, kustantajan sanoin, urbaanin fantasian - genressä. Lukioikäisellä Kiurulla on erityiskyky: hän pystyy poimimaan talteen toisten ihmisten muistoja. Myös lapsuudenystävällä, ihastuttavalla Samuelilla on kyky lukea ajatuksia, ja ystävät ovatkin tunteneet itsensä jollakin tavalla erityisiksi. Varsinainen seikkailu alkaa, kun Kiuru tutustuu Bollywoodiin, Daihin ja Neloon, jotka osoittautuvat kuuluvan Kiurun ja Samuelin kanssa samaan erityiskykyryhmään.
Muistojenlukijan konflikti rakentuu nuorten halusta tietää, miksi heillä on erityisvoimia. Väki-sivustoon törmättyään he saavat kuitenkin oppia, että kaikki eivät ole hyvien puolilla. Fantasiaromaaneille tyypilliseen tapaan myös Muistojenlukijassa rakentuu hyvien ja pahojen vastakkainasettelu, jonka lopullista kohtaamista sarjan ensimmäinen osa pohjustaa.
Vaikka Muistojenlukija edustaa maagista realismia, se ammentaa tematiikkansa 2010-luvun Suomesta. Rouhiainen nostaa erityisesti esiin paperittomien aseman: Dai ja Nelu ovat kodittomia romaneita. Ystävystyttyään poikien kanssa Kiuru oppii huomaamaan, etteivät monetkaan arkiset taidot ole itsestäänselvyyksiä eivätkä monet ennakkoluulot pidä paikkaansa.
Muistojenlukija on myös identiteettiromaani. Moninaisine päähenkilöineen se kannustaa lukijaansa olemaan sellainen kuin oikeasti on. Shangri-Lassa, paikassa, jossa Dai, Nelu ja Bollywood asuvat, kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat. Niinpä kenellekään ei ilkuta, ja kaikista käytetään sitä pronominia, jonka henkilöt itse kokevat miellyttäväksi. Bollywood, genderqueer nuori, auttaa Kiurua ymmärtämään sukupuolien moninaisuutta.
Vaikka Rouhiainen onnistuu käsittelemään romaanissaan painavia teemoja, teoksen miljöölle en oikein lämmennyt. Fantasian ja nuorten voimien merkitys jää lopulta melko haaleaksi koko teoksen kannalta. Nuoret tuntuvat hallitsevan voimiaan vähän liiankin hyvin, vaikka teoksen alussa Kiuru nappaa muiston toiselta tuosta vain. Voimien merkitys jääkin vielä mysteeriksi, vaikka Rouhiainen viittaakin siihen, että Väki-ryhmittymä haluaa tuhota nuoret, joilla erityiskykyjä on. Romaanin koukkukin rakentuu tähän: ensimmäisen osan jälkeen lukija haluaa selvittää, miten Kiurulle jatkossa käy ja millaisiin toimiin Väki-ryhmä ryhtyy. Sujuvan kielen ja juonen ansiosta odotankin seuraavaa osaa, ja toivon, että Rouhiainen syventää siinä voimien merkitystä.
Toisaalla: Kujerruksia, Kirjasähkökäyrä, Luetaanko tämä?
Kommentit
Lähetä kommentti