Klassikkojen lumoissa -blogissa oli vuoden ajan yllä Suomiko 100 -haaste, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin vaiennettujen vähemmistöjen ääniä. Haaste oli mitä mainion, ja feministinä osallistuin siihen innokaasti. Kiitos, Lukumato, oivallisesta haasteesta!
Oman osuuteni haasteesta suoritin seuraavilla teoksilla:
Hiltunen, Pekka: Iso (lihavat)
Hubara, Koko: Ruskeat tytöt (rodullistetut suomalaiset tytöt)
Kontula, Anna: Luokkalaki (työväenluokka)
Richert, Hannele (toim.): Mitä sä täällä teet? (maahanmuuttajat)
Saisio, Pirkko: Betoniyö (syrjäytyneet nuoret miehet)
Takalo, Tiitu: Tuuli ja myrsky (raiskauksen uhri)
Toinen tuntematon (naiset sodassa)
Valve, Emmi: Armo (mielenterveyspotilas)
Vuori & Ranta: Lottovoittajien pöydässä (köyhät)
Lukumadon haaste tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua niihin ääniin ja ihmisiin, joita mediassa ei tarpeen usein kuulla. Kirjallisuus on hyvä keino kuunnella toisten tarinoita ja antaa toisille tilaa.
Oma lukemistoni koostui pitkälti valkoisten suomalaisten vähemmistöjen kokemuksista. Joudun edelleenkin muistuttamaan itseäni siitä, että antaisin tilaa rodullistetuille, maahanmuuttajille ja niille, joita syrjitään moninkertaisesti. Intersektionaalisuus on minulle tärkeä aihe, ja haluan antaa tilaa niille, joilla sitä ei vielä ole. Oppiminen on kuitenkin vielä kesken, ja nöyränä on pysyttävä. Olen iloinen tästä haasteesta, joka mahdollisti sen, että keskityin kuulemaan ainakin joitakin tarinoita.
Oman osuuteni haasteesta suoritin seuraavilla teoksilla:
Hiltunen, Pekka: Iso (lihavat)
Hubara, Koko: Ruskeat tytöt (rodullistetut suomalaiset tytöt)
Kontula, Anna: Luokkalaki (työväenluokka)
Richert, Hannele (toim.): Mitä sä täällä teet? (maahanmuuttajat)
Saisio, Pirkko: Betoniyö (syrjäytyneet nuoret miehet)
Takalo, Tiitu: Tuuli ja myrsky (raiskauksen uhri)
Toinen tuntematon (naiset sodassa)
Valve, Emmi: Armo (mielenterveyspotilas)
Vuori & Ranta: Lottovoittajien pöydässä (köyhät)
Lukumadon haaste tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua niihin ääniin ja ihmisiin, joita mediassa ei tarpeen usein kuulla. Kirjallisuus on hyvä keino kuunnella toisten tarinoita ja antaa toisille tilaa.
Oma lukemistoni koostui pitkälti valkoisten suomalaisten vähemmistöjen kokemuksista. Joudun edelleenkin muistuttamaan itseäni siitä, että antaisin tilaa rodullistetuille, maahanmuuttajille ja niille, joita syrjitään moninkertaisesti. Intersektionaalisuus on minulle tärkeä aihe, ja haluan antaa tilaa niille, joilla sitä ei vielä ole. Oppiminen on kuitenkin vielä kesken, ja nöyränä on pysyttävä. Olen iloinen tästä haasteesta, joka mahdollisti sen, että keskityin kuulemaan ainakin joitakin tarinoita.
Kommentit
Lähetä kommentti