Emily Rodda: Hiljaiset metsät

Emily Rodda: Hiljaiset metsät. Deltoran vyö 1

Tammi 2007 (2000)

155 s.

Pisteitä: 4/5

Australialainen lasten- ja nuortenkirjailija Emily Rodda tuli vastaani, kun etsin oseanialaista luettavaa HelMet-haasteeseen. On tunnustettava, että valikoin Roddan teoksen lukemistooni lähinnä siksi, että Hiljaiset metsät vaikutti sopivan lyhyeltä luettavalta - mutta valinta ei osoittautunut hullummaksi. 

Hiljaiset metsät aloittaa lapsille (ehkä noin 10-12-vuotiaille) suunnatun fantasiasarjan, jossa Lief ystävineen koettaa pelastaa muuan kuningaskuntaa. Sarjan aloitusosa pohjustaa tarinaa ja kertoo, miten Liefin isä koetti jo auttaa kuningasta, ystäväänsä, mutta ei tehtävässä onnistunut. Liefin taakaksi jää etsiä jalokivet maagiseen vyöhön, joka suojelee kuningaskuntaa ja sen asukkaita. 

Hiljaisissa metsissä on paljon saduille tuttuja klassisia piirteitä. Monia asioita tehdään kolmesti, ja myös onnenluku 7 toistuu. On sankari, joka on kuningasta älykkäämpi mutta asemaltaan heikompi; on sankarin avustajia, jotka neuvovat tätä ja pelastavat tämän pulasta. Seikkailut alkavat matkaan lähtemisellä, ja äiti on maaginen hahmo, joka tekee kaikkensa suojellakseen poikaansa. Matkalla kohdataan vaaroja, ja lopuksi voitetaan lopputaistelu. Monesti mieleeni tulivat Spiderwickin kronikat ja Surkeiden sattumusten sarja.

Rodda on kirjoittanut vetävän lastenkirjan, jossa lukija kiinnostuu siitä, miten Lief kumppaneineen onnistuu pelastamaan jalokivet. Teksti on sujuvaa, ja luvut tarpeeksi lyhyitä. Cliffhangerit pitävät huolen siitä, että lukija tahtoo palata kirjaan - ja sen jatko-osiin - uudestaan. Kieltämättä on harkittava itsekin, että luen jatko-osat, kunhan kaipaan jotakin kevyttä, helppolukuista luettavaa.