Lyhärit: lastenkirjoja yksinäisyydestä ja surusta

Ulf Stark & Linda Bondestam: Oma pieni pikkuruinen (Teos)

Olento asuu harmaassa luolassa piilossa päivänvalolta. Ulkoilmassa Olennolle tulee huono olo, ja niinpä hän on käpertynyt omaan koloonsa. Luolassa on kuitenkin yksinäistä, ja Olento toivookin voivansa hoivata jotakuta toista. Hän tutustuu Kipinään, joka on kotoisin Auringosta. 

Päivänsäde ja menninkäinen -tyyppisessä, runomuotoon kirjoitetussa sadussa Oma pieni pikkuruinen käsitellään yksinäisyyttä ja ihmisen tarvetta olla merkityksellinen jollekin. Yksinäisen Olennon elämä on harmaata, pimeää ja kaoottista, mitä teoksen kaunis kuvitus oivasti korostaa. Vaikka Oman pienen pikkuruiseni kuvitus on puhuttelevaa taidetta, tarina jää hieman kömpelöksi. Olennon ja Kipinän ystävyys ei syty täyteen mittoihinsa, eikä yksinäisyydestä päästä täysin eroon. Stark ja Bondestam kuitenkin käsittelevät hienosti yksinäisen elämän ankeutta ja toivoa ihmissuhteiden syntymisestä.

Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Satu puusta joka halusi muuttaa maalle (Minerva)

Kuisman ja Nevakiven teoksessa nuori haapa elää meluisassa kaupunkimiljöössä. Siellä luonnosta ei juuri välitetä, ja muita haapoja ei näy. Haapa kaipaa maaseudulle, minne hän lopulta myrskyn riepottelemana päätyykin. 

Satu puusta joka halusi muuttaa maalle kuvittaa kauniisti suomalaista luontoa. Teos on saanut avustusta Suomen Luonnonsuojelun Säätiöltä, ja selvää onkin, että Kuisma ja Nevakivi ottavat sadullaan kantaa luonnonsuojeluun ja luonnon arvostamiseen. Tässä lastenkirjassa yksinäisyys näyttäytyy puutteellisesta miljööstä johtuvana: yksinäisyys iskee silloin, kun toisia samankaltaisia ei ole lähettyvillä. Myrsky auttaa haavan toisen samanlaisten luo, ja maaseudulla haapa otetaankin hyvin vastaan. 

Elina Tiilikka: Kun mummi katosi 

6-vuotias Milla on läheinen isovanhempiensa kanssa ja viettää paljon aikaa mummolassa, jossa mummo touhuaa ja ukki istuu hymähdellen keinutuolissa. Suhde isovanhempiin kuitenkin muuttuu, kun mummo alkaa käyttäytyä hassusti: hän laittaa ruokaan sokerin sijasta suolaa, eksyy pihamaalle ja unohtaa, miten sukat puetaan. Alzheimer vaikuttaa koko lähipiiriin. 

Alzheimer aiheuttaa Millassa hämmennystä: mitä mummille tapahtuu? Tiilikka selittää teoksessaan lapselle sopivasti, mitä dementia tarkoittaa ja miten se vaikuttaa sairastuneeseen. Kirjan aihe on koskettava, mutta dementian sijasta kiinnitin huomiota kammottavan vanhanaikaisiin sukupuolirooleihin: mummo on kaiken tekevä touhuaja, ukki taas omissa oloissaan puuhaileva ulkotyöläinen. Varsinkin Milla ja tämän äiti jäävät varsin litteiksi hahmoiksi. Kuvitus on lempeän värikäs.

Mila Teräs & Ilona Partanen: Aurinkolinnut

Kuvitukseltaan räiskyvän räikeä, taiteellinen Aurinkolinnut kertoo Natalia Nokkosesta, joka näyttäytyy naapureilleen äkäisenä, kiukkuisena naisena. Hän ei lähde leikkeihin mukaan, vaikka toiset sitä pyytäisivät, kunnes muuan tärkeä astia menee rikki, ja Natalia tarjoaa käyttökelvotonta esinettä leikkikaluksi. 

Teräksen ja Partasen Aurinkolinnut on kuvitukseltaan mitä upein: värien käyttö on rohkeaa ja monipuolista. Ihastuttavaa on myös se, että naapuruston lapset eivät ole pelkästään valkoihoisia vaan teos kuvittaa lasten moninaisuutta. Tarinallisesti Aurinkolinnut ei kuitenkaan onnistu yksinäisyyden käsittelyssä, sillä se antaa kapean kuvan yksinäisyydestä. Yksinäinen ei suinkaan ole aina kiukkuinen ja muita kohtaan tympeä, eikä oikeudenmukaiselta tunnu sekään, että lopulta seuraan on mentävä itse. Lohdullista kuitenkin on, että naapurusto ottaa Natalian hyvin vastaan, kun tämä viimein kokee olevansa valmis sosiaalisiin suhteisiin. 

Johan Hellberg, Rami Eronen & Tuomas Rautiainen: Skruti - pienen poikanuken tarina

Kuvitukseltaan animaatiomaisessa Skrutissa kerrotaan poikanukesta, jolla ei ole perhettä eikä ystäviä. Teoksen aloituskuvassa hän istuu vetokärryn alla piilossa, ja maisema on violetin ja sinisen sävyistä synkkä. Lopulta Skruti nukahtaa viulukoteloon, josta hänet sitten löydetään. 

Skrutin tarina kerrotaan riimirunoina, mikä toimii kyllä: teos on suunnattu riimeistä ja sanoista kiinnostuneille pienille lapsille. Tekstissä on muutamia hienoja oivalluksia siitä, miltä yksinäisyys tuntuu: Skruti kuvailee oloaan tyhjäksi ja epäilee olemassaoloaan, eihän kukaan ole kuunnellut, halannut tai suukotellut häntä. Sen sijaan teoksen miljöö - esimerkiksi suuret juhlat - ei avaudu lukijalle: mikä merkitys ympäristöllä on?